jouko.vuorjoki@kaleva.fi
Kun Suomen jääkiekkoliiton johto (= Kalervo Kummola) vuosi sitten veti yllätyskortin hihastaan ja nimitti Doug Sheddenin leijonien uudeksi päävalmentajaksi, valinnan perustelu oli lyhyt, mutta ytimekäs: tässä on valmentaja, joka haluaa voittaa.
Viikko on suurissa linjoissa lyhyt aika, mutta kanadalaiskäskyttäjän startti ei ole mairitteleva. Yksi voitto ja kaksi tappiota on varmasti paljon muuta, mitä Shedden itse etukäteen ajatteli.
Sheddenin puolustukseksi on sanottava, että erot neljän suuren eurooppalaisen kiekkomaan välillä ovat erittäin pienet, ja kiekko voi pomppia onnekkaasti suuntaan tai toiseen. Nyt se pomppi väärään suuntaan.
Sheddeniä voi myös kiitellä armottoman kovasta asenteessa, jolla leijonat taistelivat. Silti nämä faktat eivät poista tulosta: Suomi hävisi enemmän kuin voitti.
Janne Niinimaa palasi kolmen vuoden tauon jälkeen komeasti A-maajoukkueeseen. Kaukalon ulkopuolella hyväntuulisesti jutustellut Niinimaa osoitti myös tositoimissa, että hänellä on käyttöä Sheddenin joukoissa - myös kevään MM-kisoissa.
Niinimaa oli ajoittain suorastaan loistava, mutta realiteetit tulivat vastaan päätösottelussa Ruotsia vastaan. Hän väsyi - kuten koko leijonajoukkue. Kolme kovaa ottelua neljässä päivässä oli meikäläisille liikaa.
Osakan MM-areenalla kisajärjestäjät soittivat Tero Pitkämäelle torson Maamme-laulun, josta puuttui kertaus. Helsingin Areenalla polttopisteeseen nousivat sanat.
Onko kansallislaulumme todella niin vaikea, etteivät sitä pysty esittämään virheettömästi edes alan ammattilaiset. Viihdetaiteilija Antti Matikainen veteli sävellyksen melodian kyllä kohdalleen, mutta J.L Runebergin sanoihin hän ei saanut kunnon otetta.
Kertauksessa Matikainen päästeli kaksi kertaa peräkkäinen "ei vettä rantaa rakkaampaa" ja unohti kokonaan, että runoilija oli aikoinaan kirjoittanut värssyyn myös "ei laaksoa, ei kukkulaa".
Päättynyt jääkiekkoviikko oli Oulun Kärppien johdolle raskas - ja ikimuistoinen. Kovin paljon helpompia aikoja ei ole edessäkään.
Kollegat Helsingistä viestittivät, että Jere Karalahti nousi pääpuheenaiheeksi myös siellä. Huhumylly vangitun kohupuolustajan ympärillä jauhaa yhä kiihtyvillä kierroksilla. Jos rikos on tapahtunut, kuinka törkeä se on?
Ja edelleen: kuinka pitkä mahdollinen tuomio on, koska haitari on yhdestä kymmeneen vuotta...?
Kärppien päävalmentaja Kari Jalonen on pitänyt päänsä kylmänä ja ilmoittanut - tosin hyvin töykeään sävyyn - että joukkue keskittyy vain ja ainoastaan työntekoon.
Karalahden tilanteesta Jalonen on vaiennut.
Voi vain kuvitella, kuinka jännittyneenä ja pelonsekaisin tuntein Jalonen seurasi maajoukkueen pelejä. Hän varmasti muistaa, kuinka Jari Viuhkola loukkasi viime vuoden Helsingin-turnauksessa polvensa ja joutui kahdeksi kuukaudeksi sairastuvalle. Lopulta Kärpät sai sinnitellä 18 liigaottelua ilman tärkeintä pelaajaansa.
Jalosen onneksi Janne Pesonen ja Jukka-Pekka Laamanen selvisivät maajoukkuekomennuksestaan ilman pahoja kolhuja. SM-liigan mittakaavassa Kärpät operoi poikkeuksellisen leveällä materiaalilla, mutta mikään seura ei kestä takaiskuja loputtomiin.
Ei edes Kärpät.