Taannoinen pääministeri Esko Aho on viime aikoina puheissaan korostanut digitalisaation merkitystä Suomelle. Aihe saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta ja uudestaan keksityltä vanhalta konstilta.
Se on kuitenkin selvää, että Suomessa ei olla niin loistavan hyviä digimaailman kanssa kuin täällä kuvitellaan.
Eikä täällä olla ainakaan ensimmäisenä liikkeellä.
Asiasta saa hyvän arkipäivän esimerkin, kun matkustaa naapurimaahan Ruotsiin, eikä tarvitse mennä Pohjois-Ruotsissa sijaitsevaa 50 000 asukkaan Luulajaa edemmäs kalaan.
Kun asiakas menee tavalliseen markettiin kaupungin keskustassa, digitalisaatio näkyy heti kaupan hyllyiltä.
Hyllyjen reunoja koristavat elektroniset hintalaput, joihin hinnat voidaan kätevästi näppäillä kaukosäätimellä. Näistä laitteista on Suomessakin puhuttu jo vuosia sitten, mutta ei niitä ole juuri silmään sattunut ainakaan pohjoisessa Suomessa. Pääkaupunkiseudulla tällaisia systeemejä on sentään jo Suomessakin nähty.
Elektroniset maksupäätteet sirukortinlukijoineen tulivat nekin Ruotsissa kauppoihin joka paikkaan aikaisemmin kuin Suomessa.
Ruotsissa on matkapuhelinverkkoa nopeutettu nopeammin kuin Suomessa. Siinä vaiheessa, kun Suomessa tehtiin 4G:n kanssa ensimmäisiä asiakaskokeiluja, Ruotsissa jo alettiin rakentaa verkkoja asiakkaita varten kaupunkeihin. Tämän mahdollisti matkapuhelinverkkojen sutjakka taajuusjakopolitiikka.
Pankkijärjestelmissä Suomen on kehuttu olevan EU-alueella mallimaa, josta muutkin voisivat ottaa oppia.
Esimerkiksi kännykkämaksamisen laajentamista koskemaan pientä isompia ostoksia ollaan kuitenkin Euroopassa ensimmäisenä tekemässä jossakin muualla kuin Suomessa. Italiassa ja Puolassa ollaan asian kanssa liikkeellä.
Virossa terveydenhuollon puolella sähköinen resepti maksoi miljoonan ja potilastietokanta kymmenen miljoonaa. Suomessa kokonaiskustannukset ovat monikymmenkertaiset ja aikaa on mennyt vuosikausia pitempään. Toki Virossa ympyrät ovat paljon pienemmät kuin Suomessa.
Suomessa ICT-alueella riittää kaikesta päätellen vielä paljon tehtävää. Vaikka monessa asiassa Suomessa ollaan tieto-ja viestintäteknologiassa hyviä, parempiakin voitaisiin olla.
Suomessa on digilaitteita yrityksissä ja kodeissa yllin kyllin, mutta digitaalisuuden hyödyntämisessä Suomi on esimerkiksi vähittäiskaupassa muutaman vuoden nopeimpia kilpailijamaita perässä.
Oulussa on välillä joissakin puheissa kuulostanut siltä kuin ICT-ala olisi täällä menneen talven lumia sen jälkeen kun jättiyhtiö Nokia alkoi leikellä toimintojaan. Mutta kirvestä ei varmaan kannata heittää kaivoon, tekemistä näyttää edelleen alalla olevan.
Ja kauempaa katsottuna tärkein oululainen tietotaito näyttää edelleen olevan juuri siinä missä takavuosinakin. Tekesin pääjohtajan Pekka Soinin mielestä Oulun seudun suurin vahvuus on edelleen ICT-osaamisessa. Tietotekniikkaa kun voidaan yhdistää ja ristiinpölyttää muiden alojen kanssa.
ICT:llä on tärkeä rooli yli toimialojen. Juuri tieto- ja viestintäteknologian käyttö luovasti voi mahdollistaa muiden toimialojen sovellusten nousun.
Monessa kohtaa hitautta aiheuttaa suomalainen taipumus asioiden byrokraattiseen pyörittelyyn. Suomessa pitää kaikkien asioiden olla ylihygieenisesti kunnossa jo etukäteen.
Jossakin muualla päätökset tehdään nopeammin ja niissä pysytään, asiat tehdään rivakasti ja jopa annetaan asiakkaiden hoitaa viimeisen vaiheen testaus. Voisi toivoa, että ainakaan ylibyrokraattinen säätelynhalu ei asettaisi jarruja nopealle kehitykselle.