Kun julkinen talous on huterissa kantimissa, ajaudutaan säästöpakkoon. Siihen, miten säästöt toteutetaan, vaikuttavat aina arvot: se, mitä asioita pidetään tärkeinä, mitä vähemmän tärkeinä.
Kuntien suurin menoluokka on sosiaali- ja terveystoimi. Siellä saavutettu parin prosentin säästö kerryttää nopeasti isot euromäärät.
Hallitusohjelman mukaisesti euroja aiotaan nyt tiristää alemmaksi myös vanhusten hoidosta. Hoitajien määrän vähimmäismitoitusta aiotaan laskea ensi vuoden alussa 0,5 hoitajasta vanhusta kohden 0,4:ään.
Desimaaliluvut voivat hämätä, mutta kentällä notkahdus on kova. Jos kymmentä vanhusta on tähän asti hoitanut vähintään viisi hoitajaa, luku voi pudota nyt neljään. Hoitoyksiköissä nuo työntekijät yleensä vielä jakautuvat vuoroihin.
Hallituksen tavoitteena on saavuttaa linjauksen avulla 70 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Taustalla ovat myös kuntien toiveet väljemmästä sääntelystä.
Vanhustenhoidon tasosta on Suomessa puhuttu vuosia. Yhtä pitkään päättäjiltä on kuultu lupauksia paremmasta.
Kaikkien noiden lupausten jälkeen Suomessa ollaan kuitenkin edelleen tilanteessa, jossa hoitajalla on hoidettavia keskimäärin 20–50 prosenttia enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa.
Noiden maiden julkiset taloudet ovat toki paremmalla tolalla kuin Suomessa, mutta pelkkä talous ei eroja selitä. Kyse on muustakin, rahojen suuntaamisesta ja päätösten takana olevista arvostuksista.
Vanhusten hoidon taso ei tietenkään riipu vain rahasta. Se riippuu myös hoitavan henkilökunnan ammattitaidosta ja suhtautumisesta työhönsä ja hoidettaviin. Jos ne eivät ole kohdallaan, hoitajien määrä ei pelasta mitään.
Toimitiloilla ja työkäytännöilläkin on niin ikään merkitystä. Parhaiden käytäntöjen leviämistä pitää suosia. On myös selvää, että paljon puhuttu digitalisoituminen tuo helpotusta vanhusten elämään niin kotona kuin hoitokodeissakin.
Yhtä varmaa kuitenkin on, että hoitavaa ihmistä ei voi korvata. Vast-
edeskin vaippaa vaihtamaan, heikkokuntoista kääntämään tai suihkuun viemään tarvitaan hoitaja. Ja heitä tarvitaan myös turvan, kosketuksen ja inhimillisen otteen takia.
Puhe esimerkiksi tekniikan suomista mahdollisuuksista ei saa johtaa sen perusasian unohtamiseen, että ihmisiä on oltava tarpeeksi, jotta inhimillinen hoito on ylipäätään mahdollista.
Jo hallitusohjelmaan pohjautuva säästösuunnitelma on nyt havahduttanut myös joukon hallituspuolueiden kansanedustajia. Torstai-iltana mieltään mitoitusmuutosta vastaan osoitti lähi- ja perushoitajaliitto Super.
Liiton liikkeellelähdön takana on huoli oman väen jaksamisesta mutta myös vanhuksista. Jos hoitajat väsyvät tai eivät ehdi, kärsijöitä ovat hoidettavat.
Vaihtoehtoisia säästökohteita ei ole helppoa löytää. Niiden etsimiseen on nyt paneuduttava tarmokkaasti. Raja hoidon tason pudottamisessa on tullut vastaan.
Pääkirjoitus