Jos moniei ollut ennalta kiinnostunut tasavallan presidentti Sauli Niinistön vaalikampanjaa koskevasta dokumentista, noussut poru takaa, että sillä riittää katsojia – jos Presidentintekijät pääsee ylipäätään julki.
Niinistön kampanjaa vetänyt kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen ja elokuvan ohjaaja Tuukka Temonen kiistelevät siitä, onko Tujusella oikeus kieltää elokuvan esittäminen ja levittäminen.
Tujusen mukaan kieltovaatimuksessa ei olisi kysymys elokuvan sisällöstä vaan siitä, että Temonen olisi rikkonut sopimusta. Tujusen perustelu vaikuttaa ontolta: kiistan ydin taitaa sittenkin olla sisältö, joka ei ole kaikin paikoin mairittelevaa Niinistön saati kampanjatiimin kannalta.
Kohu vaikuttaa myrskyltä vesilasissa. Kiistely tuntuu ylimitoitetulta siksikin, ettei avustajien Niinistöstä sanomia asioita voi pitää varsinaisina uutisina. Elokuvan tekijöiden kannalta kohu on totta kai erinomainen mainostemppu.
Juupas eipäs -väittelyltä olisi vältytty, jos elokuvanteon ehdoista olisi tehty etukäteen selvä sopimus, ja vielä paperille. Nyt on vain sana sanaa vastaan.
Dokumentti olisi sikäli hyvä olla suuren yleisön nähtävillä siksi, että se on Suomessa ensimmäinen esimerkki korkean tason vaalikampanjasta, jota päästiin seuraamaan sisältä päin. Niinistön tiimi tiesi tämän. Siksi jälkikäteisärhentely on kaatuneen maidon suremista.
Avoimuus kuuluu nyky-yhteiskuntaan, sensuurilta haiskahtavat kieltoyritykset taas eivät. Kiiltokuvan esittäminen Niinistöstä ja hänen kampanjastaan ei taas olisi uskottavaa, etenkään kaiken kohun jälkeen. Dokumentti, karvoineen kaikkineen, olisi paljon todempi.
Pääkirjoitus