Kolumni

Mies, joka ei pys­ty­nyt täyt­tä­mään Curren ja­lan­jäl­kiä

Ihmeiden ihmeellinen arkku täyttyi luultavasti jo vuosi sitten Moskovassa, kun Suomi teki mahdottomasta totta ja sysäsi Venäjän pronssiotteluun. Tällä kertaa arkussa ei kerta kaikkiaan ollut enää tilaa.

Ihmeiden ihmeellinen arkku täyttyi luultavasti jo vuosi sitten Moskovassa, kun Suomi teki mahdottomasta totta ja sysäsi Venäjän pronssiotteluun. Tällä kertaa arkussa ei kerta kaikkiaan ollut enää tilaa.

Mutta olkaamme iloisia siitä, että Suomi kuuluu maapallon neljän parhaimman kiekkomaan joukkoon. Olemme parempia kuin Tshekki, Slovakia ja USA. Se on paljon se.

Doug Shedden on valmentaja, joka vältti katastrofin, mutta ei pystynyt viemään joukkuetta tappiin saakka. Sheddenin puolustukseksi voi todeta, että joukkueen alakerta on nimiltään heiveröisempi kuin pitkään pitkään aikaan.

Lauantain pronssiottelu on Sheddenin viimeinen palvelus Suomi-kiekolle, ja jälkimaun määrittelee lopputulos. Jos mies nostaa henkisesti hajalla olevan joukkueen vielä kerran viimeiseen taisteluun päät pystyssä, hän pääsee luokalta. Jos taas tuomisina on pelkkä neljäs sija, spekulaatiot valmennusjohdon pätevyydestä saavat alleen uutta tulta.

Olisiko Jukka Jalonen päävalmentajana pystynyt parempaan? Kysymys, johon ei ikinä saada suoraa vastausta, mutta 2009 MM-kisat Sveitsissä ja 2010 Saksassa näyttävät suuntaa, millä tasolla Jalonen johtaa leijonia.

Suomalaista valmennusosaamista pidetään yhtenä maailman parhaimmista, mutta tätä taustaa vasten on surkuhupaisaa, että leijonien ainoa, alkuperäinen ja ikimuistoisin MM-kulta on pelattu ruotsalaisen valmentajan alaisuudessa.

Sheddenistä ei nyt ole kansallissankariksi, jollaisen Curt Lindström teki itsestään13 vuotta sitten Tukholman kultaisen kevään jälkimainingeissa.

Mutta Currenkin noste hiipui nopeasti. MM-kisat 1996 ja 1997 olivat leijonille katastrofeja.

Sheddenillä ei tätä ongelmaa ole, sillä hän ei jää leijoniin jäähdyttelemään, vaan lähtee frangien perään Sveitsin A-liigan Zugiin.

Onneksi olkoon, Sveitsi. Saatte itsevarman, itseriittoisen ja silloin tällöin voittavan valmentajan.

Siirtyminen englanninkielisestä Halifaxista täysin ranskankieliseen Québeciin on kuin hyppäys uuteen maailmaan. Ihmisistä 95 prosenttia puhuu äidinkielenään ranskaa, ja katujen kyltit mukailevat tätä samaa kaavaa, s'il vous plait.

Québec tunnetaan myös suomalaisista jääkiekkoilijoista, sillä Nordiques-joukkuetta kävivät vuorollaan edustamassa Matti Hagman, Risto Siltanen, Jari Grönstrand, Janne Laukkanen ja Iiro Järvi.

Québecilaisten suurin eurooppalaissankari on slovakki Peter Stastny, jonka paita numero 26 roikkuu Colisée Pepsi -areenan katossa. Hän on ensimmäinen eurooppalainen pelaaja, joka takoi NHL:ssä yli 1000 tehopistettä.

Haastattelin Stastnya marraskuussa 1997 Ylivieskassa, missä pelattiin alle 18-vuotiaiden maaottelu Suomi-Ruotsi. Stastny oli tarkkailemassa pelaajia työnantajalleen St. Louis Bluesille.

Kerrassaan kiehtova ja miellyttävä kiekkopersoona. Karismaa niin, että koko Käenpesä täyttyi.

Ei ihme, että hän sai 1980-luvulla myös koko Québecin pauloihinsa.