Selvitysmies Tuomas Harpfin laatiman tukimallin toteuttaminen helpottaisi media-alaa pääsemään vaikeimpien aikojen yli. Alahan elää voimakkaan rakennemuutoksen kourissa.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen pari vuotta sitten voimaan tullut päätös arvonlisäveron muuttamisesta nollasta ensin yhdeksään ja sitten kymmeneen prosenttiin on vaikeuttanut merkittävästi lehtialan toimintaedellytyksiä.
Vero tuli rakennemuutoksen ja suhdannetaantuman kannalta huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Sen seuraukset ovat olleet rajut. Pitkään hyvin toimeen tullut ala on ajautunut vähintäänkin kriisin partaalle.
Harpfin ehdotus pitää sisällään arvonlisäveron laskemisen viiteen prosenttiin, mikä on EU:n hyväksymä alin verokanta.
Lisäksi Harpf suosittelee 30 miljoonaan euron suuruisen tuotanto- ja innovaatiotuen käyttöönottoa. Tuet olisivat määräaikaisia. Niitä maksettaisiin kolmen vuotta, minkä jälkeen vaikutukset selvitettäisiin.
Kaupallisen median tulevaisuutta ei voi rakentaa tukien varaan, mutta ne ovat perusteltavissa poikkeustoimina nyt vallitsevassa poikkeustilanteessa ja varsinkin kun hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka ovat ajaneet alaa syvemmälle ahdinkoon.
Kaupallista mediaa pidetään ainakin juhlapuheissa tärkeänä osana demokratiaan liittyvää sananvapautta. Jollain tavalla tämän tulisi näkyä myös poliittisessa päätöksenteossa.
Merkittävin media-alaa helpottava ratkaisu olisi arvonlisäveron alentaminen. Sillä on suora yhteys tilaushintoihin, tilaajamääriin sekä yritysten kykyyn kehittyä ja työllistää. Arvonlisäverolla valtio ei ole saavuttanut tavoittelemaansa hyötyä alan huonon talouskehityksen vuoksi.
Tuotanto- ja innovaatiotuet tulevat tarpeeseen etenkin tässä tilanteessa, jolloin yritysten omat taloudelliset edellytykset uuden toiminnan kehittämiseen ovat heikentyneet oleellisesti.
Media-alan murros, joka tarkoittaa siirtymistä painetusta sanasta kohti digitaalista viestintää, ei ole suomalainen ilmiö, vaan samansuuntaista kehitystä tapahtuu kaikkialla.
Muissa Pohjoismaissa valtio tukee lehtiä aivan eri tavalla kuin Suomessa. Meillä yhteiskunnan tuki oli viime vuonna vain puoli miljoonaa euroa ja se kohdentui vähemmistökieliseen uutistoimintaan.
Ruotsissa valtio tukee sanomalehtiä 62 miljoonalla eurolla, Tanskassa 54 miljoonalla eurolla ja Norjassa 47 miljoonalla eurolla. Näihin lukuihin suhteutettuna Harpfin ehdotusta voi pitää hyvinkin realistisena.
Harpfilta selvityksen tilannut asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen (sd.) näytti vihreää valoa mediatuille ja lupasi viedä ehdotukset hallituksen kevään kehysriiheen.
Viitasen painoarvo ministerinä punnitaan pian, sillä hallituksessa on vahvoja voimia, jotka haluaisivat pelastaa valtiontaloutta edelleen korottamalla arvonlisäveroa. Tähtäimessä ovat alimmat verokannat. Media-alalle korotus olisi myrkkyä.
Pääkirjoitus