Pride – ylpeys suoraan suomennettuna. Kun suomalainen kuulee sanan ylpeys, hänellä tulee mieleen nokka pystyssä kulkeva, ehkä hieman leuhkan oloinen ihminen. Sitä sen ei kuitenkaan pitäisi olla.
Ylpeys-sanasta pitäisi syntyä mielikuva ihmisestä, joka uskaltaa selkä suorana olla oma itsensä. Ihmisestä, jonka muut hyväksyvät juuri sellaisena kuin hän on.
Aina näin ei kuitenkaan ole. Joukossamme kulkee ihmisiä, jotka piilottelevat todellista minäänsä syystä tai toisesta. Se voi johtua perhetaustasta, uskonnosta, kulttuurista jossa on kasvanut tai seksuaalisesta suuntautumisesta.
Usein tämä piilottelu ja salailu tulee mukaan työpaikalle, työyhteisö ei suvaitse erilaisuutta. Kaikkien on mahduttava samaan muottiin. Uudessa työpaikassa voi olla vaikea sopeutua joukkoon, jos ilmapiiri on ennakkoasenteita ja fobioita täynnä.
Kahvitauoilla ei halua välttämättä kertoa omista vapaapäivien tekemisistä ja lomista, jos niihin liittyy samaa sukupuolta oleva kumppani. Ihminen suojelee itseään ja toisia kiusalliselta hiljaisuudelta ja piinaavilta katseilta.
Hotelli- ja ravintola-alalla on aina ollut monenkirjavaa väkeä töissä. Alalla ei ole niin paljon syrjintää kuin vaikkapa perinteisillä miesvaltaisilla aloilla. Sateenkaarikansaan kuuluvat työkaverit ovat ihan arkipäivää.
Pride-käsitteen voisi laajentaa koskemaan laajempaa ihmisjoukkoa. Työelämä on koko ajan muutoksessa ja murroksessa. Näin poliitikot meille medioissa kertovat. Voisiko Pride koskea myös eri-ikäisiä työkavereita, ulkomaalaistaustaisia ja osatyökykyisiä? Kyllä voi.
Koko valtakunnassa on kokkipula, töitä on niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Mutta ei kaikille.
Ei ole töitä, jos ei ole esimiesten toiveiden mukaan ”kykenevä itsenäiseen työskentelyyn”. Tämä rajaa heti pois kaikki nuoret ja vasta ammattiin valmistuneet. Miten nuoret saavat työkokemusta, jos heille ei koskaan anneta mahdollisuutta työntekoon?
Tietoon on tullut, että henkilöstövuokrausyrityksissä on paljon nuoria odottamassa työtilaisuuksia. Tämä koskee muitakin kuin vain hotelli- ja ravintola-alaa. Työvoimaa värväävien esimiesten pitäisi aina muistaa se, että he ovat joskus itsekin olleet vasta-alkajia. Antakaa nuorille mahdollisuus.
Ei ole töitä, jos on ”liian vanha”. Mietitäänpäs. Vanhemmilla työntekijöillä on paljon niin sanottua hiljaista tietoa, josta koko työyhteisö saattaa hyötyä. Nuoruusvuosien vauhti ja touhotus on poissa ja lapsetkin ovat jo sen ikäisiä, että pärjäävät itsekseen. Mahtaa osalla olla jo pois kotoa muuttaneet?
Ei ole töitä, jos sattuu olemaan osatyökykyinen. Medioissa on viime aikoina ollut jonkin verran juttua osatyökykyisten, lievästi kehitysvammaisten, tulemisesta mukaan työelämään. Kannatetaan.
Ei ole töitä, jos sattuu olemaan ulkomaalaistaustainen tai kuuluu johonkin etniseen vähemmistöön. Viime vuosina on ulkomaalaisten osuus työväestöstä lisääntynyt paljon.
Pieniltä kulttuurishokeilta ja kielimuureilta ei ole aina pystytty välttymään, mutta aina on tilanteista selvitty.
Meillä ei Suomessa ole enää vara syrjiä työnhakijoita taustan takia. Loppuu työntekijät.
Olkaamme kaikki omalla tavallamme ylpeitä. Seistään selkä suorana ja annetaan kanssaihmisten olla sellaisia kuin ovat. Se on sitä luonnon monimuotoisuutta.
PAM Hotelli- ja Ravintola-alan Oulun osasto 710 ry
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.