Veneilyturvallisuuden parantamisessa ei voida loputtomiin luottaa pelkästään veneilijöiden vapaehtoiseen vastuullisuuteen.
Veneily on usein huvia, mutta silti veneillessä pitäisi olla selvin päin.
Vakava, kahden henkilön kuolemaan johtanut veneonnettomuus Turun saaristossa viime viikonvaihteessa on nostattanut aiheellista keskustelua promillerajoista ja huviveneilijöiden taidoista vesillä.
Suositut saaristo- ja sisävesialueet voivat olla hyvinkin ruuhkaisia sesonkiaikoina. Vesillä liikutaan monenlaisilla vesikulkuajoneuvoilla.
Airiston turman jälkeen on virinnyt vilkas ja aiheellinen keskustelu vesiturvallisuudesta ja siitä, pitäisikö vesillä liikkujilla olla pakollinen veneajokortti. Vertailun vuoksi on syytä muistaa, ettei mopoa tai henkilöautoa saa ajaa ilman tiettyä ikää ja asianmukaista koulutusta.
Huvivenettä voi periaatteessa kuljettaa kuka tahansa yli 15-vuotias. Vesiliikennelain mukaan alle 24-metristä vesikulkuista moottorivenettä saa ajaa 15 vuotta täyttänyt henkilö. Lisäksi kuitenkin tarkennetaan, että kuljettajana ei saa toimia henkilö, jolla ei ole olosuhteisiin nähden riittävää ikää, kykyä ja taitoa.
Valvontatilanteessa tai onnettomuudessa vesillä viranomaiset joutuvat käyttämään harkintaa tulkitessaan lain vaatimuksia ja olosuhteita. Lainsäädäntöä voi pitää löysänä, kun sitä vertaa ajoneuvolakiin.
Veneilyn piirissä luotetaan vahvasti siihen, että vesillä liikkumisen taidot ja vastuullisuus kehittyvät parhaiten vapaaehtoispohjalta. Ensi vuonna voimaan tulevassa vesiliikennelain uudistuksessa ei edellytetä veneilyajokorttia, vaan korostetaan päällikön vastuuta.
Lain valmistelussa sidosryhmät torjuivat ajatuksen, jonka mukaan veneilykortti olisi ratkaisu veneilykulttuurin parantamiseen. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että valtaosa vesionnettomuuksista sattuu soutuveneille ja pienille perämoottoriveneille. Uhreina ovat keski-ikäiset miehet, jotka seisovat veneessä ilman pelastusliivejä.
Vakavat huviveneonnettomuudet ovat varsin harvinaisia. Vastuullisilla veneilijöillä asiat ovat kunnossa, mutta ei kaikilla. Veneilyseurojen kautta onkin saatavissa koulutusta eriasteisiin laivuritutkintoihin.
Veneilyn turvallisuutta pitäisi kuitenkin pystyä parantamaan. Koulutus ja valistus ovat tässä keskeisessä roolissa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) on ehdottanut suunnitelmaa siitä, mitä suurikokoisten ja -tehoisten veneiden kuljettajilta pitäisi vaatia. Myös liikenneministeri Sanna Marin (sd.) on ollut varovainen lausunnoissaan.
Lainlaatijat päästävät itsensä liian helpolla, jos lähtökohta on se, että veneilykulttuurin parantamisessa luotetaan pelkästään yksilöiden vastuulliseen käyttäytymiseen. Oudoilta tuntuvat myös huolet siitä, että veneajokortti tai jonkinlainen osoitus taidoista vähentäisivät veneilyn suosiota.
Ensimmäinen huvivesiliikenteen turvallisuutta lisäävä tekijä olisi promillerajan kiristäminen. Nyt venettä saa ajaa promillen humalassa, kun autoilussa raja on puoli promillea. Veneiden moottoritehoissa on myös suuria eroja. On aivan eri asia soutaa pientä venettä kuin ajaa lujaa voimakastehoisella moottoriveneellä.