Asumiskustannusten nousu varsinkin suurissa asutuskeskuksissa on saanut ihmiset ottamaan entistä suurempia asuntolainoja. Matalat korot suosivat suurenkin lainan ottamista. Nyt markkinoilla tarjotaan myös selkeästi aiempaa pidempiä lainan takaisinmaksuaikoja.
S-Pankki tuo toistaiseksi valikoituihin kohteisiin ennätyspitkät 45 vuoden asuntolainat ja Nordea suunnittelee 35 vuoden lainoja. Ylisuurille, pitkille asuntoluotoille ja lyhennysvapaille luovat tilausta käsistä karanneet asuntojen hinnat.
Kansainvälisesti pitkät laina-ajat eivät ole harvinaisia. Ruotsissa tunnetaan jopa yli sadan vuoden asuntolainoja. Äskettäin uusiin asuntolainoihin tosin liitettiin lyhennyspakko.
Asuntolainojen takaisinmaksuajat ovat meillä venyneet kireistä 10 vuoden jaksoista 20–30 vuoden pituisiin laina-aikoihin. Takaisinmaksuhalukkuus on silti pysynyt korkeana ja lainoista halutaan eroon mahdollisimman nopeasti.
Suurten lainojen pienet kuukausierät voivat hämätä ottamaan ylisuuria lainoja. Ongelmia on tiedossa, jos – ja voi sanoa kun – korot lähtevät nousuun tai asuntojen hinnat laskevat.
Pankit ovat ryhtyneet sitomaan lainoja myös kiinteisiin korkoihin pitkiksi ajoiksi. Ylimääräinen korko juuri nyt voi käydä kalliiksi, mutta suojaa koronnousutilanteessa.
Puolessa vuosisadassa ihmisten työ- ja elämäntilanteessa tapahtuu yleensä suuria muutoksia ja takaisinmaksukyky vaihtelee. Vanhoja lainoja maksetaan pois tai otetaan koko ajan lisää.
S-Pankki yrittää herättää keskustelua siitä, onko velattomuus arvo sinänsä ja pitäisikö ihmisten voida nauttia elämästä. Pitkät laina-ajat kun antavat liikkumavaraa kulutukseen. Sinänsä leppoistavaan ajatukseen sisältyy vaaroja.
Osuustoimintaliikkeen ei pitäisi luoda katteetonta optimismia. Suuret lainat ja pitkät maksuajat palvelevat lopulta pankkien liiketoimintaa, vaikka onkin ymmärrettävää, että kilpailu kirittää lisäarvon tuottamiseen.
Yleensä on niin, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Velanotossa ei pitäisi olla huoleton, sillä ennen pitkää lasku lankeaa maksettavaksi. Pitkät laina-ajat ja isot asuntoluotot pohjaavat oletukseen, että asuntojen hinnat vain jatkavat nousuaan. Kokemuksen valossa tämä ei pidä paikkaansa.
Asuntojen reaalihintojen romahdus on jo täyttä totta syrjäseuduilla. Ei ole takeita siitä, etteivätkö hinnat voisi laskea myös suurissa kaupungeissa. Näin kävi 1990-luvulla, kun nousukauden siivittämä asuntokupla törmäsi syvään lamaan.
Jälki oli karmeaa. Työttömäksi jääneet ja talousvaikeuksiin ajautuneet ihmiset menettivät kotinsa ja jäivät pankeille vielä velkaa.
Euroopan järjestelmäriskikomitea ja Finanssivalvonta ovat varoittaneet kotitalouksien velkaantumisesta. Varoituksia voisi joskus kuunnella hyvän sään aikaan.
Parasta olisi, jos kohtuuhintaisia omistus- ja vuokra-asuntoja olisi riittävästi. Silloin ei tarvitsisi olla koko ikäänsä velkaisena, vaan myös elämiseen jäisi rahaa.