Juttu on julkaistu Kalevassa 20.2.2016.
Lassila & Tikanojan työsuojeluvaltuutettu Mika Virtanen tyhjentää oululaisten biojäteastioita. Hän kippaa työvuoronsa aikana jäteautonsa uumeniin toistasataa jäteastiaa.
– Eihän se ole paljoakaan. Sekajätekuskit tyhjentävät lähes 200 astiaa päivässä, roskakuski tuumaa.
Jätteenkuljettajien työpäivät ovat kiireisiä. Heidän arjessaan piilee myös vakavia työturvallisuusriskejä, joista suurin osa olisi vältettävissä.
– Oota hetki, mä siivoon vähän.
Mika Virtanen tyhjentää ripein ottein mustaan roskasäkkiin tyhjiä energiajuoma- ja limsatölkkejä, jotta hänen kuljettamansa jäteauton hyttiin mahtuu paremmin istumaan.
Kello on kuusi helmikuisena arkiaamuna. Virtanen on lähdössä Lassila & Tikanojan Oulun yksiköstä Ruskosta tyhjentämään oululaisten biojäteastioita muun muassa ydinkeskustan, Peltolan, Kaukovainion ja Mäntylän alueelle.
Niiden sijaintipaikat välkkyvät kojelautaan kiinnitetyn näytön kartalla punaisina kolmioina, jotka hän muuttaa vihreiksi kuitattuaan kunkin astian tyhjennetyksi.
– Biojätteen ajaminen on siistiä hommaa verrattuna esimerkiksi sekajätteen ajamiseen. Tässä pitää varoa vain sitä, että ei lennä vellit naamalle.
Aamuvuoron ensimmäinen kohde sijaitsee Myllytullissa. Virtanen laskeutuu hytistä, noutaa biojäteastian roska-auton luo ja kiinnittää sen auton niin sanottuun hissiin, joka kippaa jätteet ajoneuvon syövereihin. Puolisen minuuttia ja ensimmäinen punainen kolmio on muutettu vihreäksi. Niitä alkaa kertyä ruudulle ripeästi.
Uudenkarhean jätekatoksen ovessa roikkuu muovisia suikaleita, ilmeisesti oven korvikkeena.
– Toivottavasti tämä on väliaikainen ratkaisu. Nämähän voivat viiltää haavan kaulaan, Virtanen sanoo ja puikkelehtii muoviläpysköjen välistä ulos.
Hän on tottunut kiinnittämään huomiota työturvallisuutta vaarantaviin asioihin, sillä hän toimii yhtenä L&T:n työsuojeluvaltuutetuista. Virtanen vie esimiestensä tietoon roskakuskien tekemiä työturvallisuushavaintoja, tekee niitä myös itse ja seuraa, että epäkohdat korjataan.
L&T:n Oulun yksikkö on tehnyt työturvallisuushavaintoja tänä vuonna jo lähes koko vuoden tavoitteensa verran, ympäristöpalveluiden yksikönpäällikkö Jani Sivupuro kiittelee.
Havaintojen määrän kasvu ei kuitenkaan merkitse sitä, että työturvallisuus olisi heikentynyt.
– Päinvastoin, konsernin työturvallisuuspäällikkö Tommi Kajander painottaa. Havaitut puutteet korjataan ja kehittämisideat toteutetaan mahdollisimman nopeasti.
Yrityksen esimiehet vierailevat alaistensa työmailla säännöllisesti ja toimipisteissä pidetään viikoittain työturvallisuustuokioita. Työturvallisuuteen kiinnitetään huomiota kaikessa aina vaatetuksesta lähtien.
Aikaisemmin esimerkiksi liukastumisonnettomuudet olivat talvisin yrityksessä sangen yleisiä, mutta hankkimalla työntekijöiden turvakenkiin kunnolliset liukuesteet ne saatiin kuriin.
Pitkäjänteinen uurastus työturvallisuuden parantamiseksi heijastuu työtapaturmataajuuteen laskuna. Kajanderin mukaan ympäristöpalveluiden sairauspoissaoloja vaativien työtapaturmien taajuus miljoonaa työtuntia kohti oli viime vuonna 14, kun vastaava luku vielä kymmenen vuotta sitten oli 90.
Jätteenkuljettajien työturvallisuuteen on syytäkin kiinnittää huomiota, sillä Työterveyslaitoksen TTL:n tuoreen tutkimuksen mukaan ala on riskialtis.
– Vakavan tapaturman riski jätekuskeilla on aina olemassa. Heille on sattunut jopa kuolemaan johtaneita työtapaturmia, projektitutkija Vuokko Puro herättelee.
Tutkimukseen liittyneessä kyselyssä yksi neljästä jätteenkuljettajasta kertoi joutuneensa työtapaturmaan viimeisen kolmen vuoden aikana. Osa monta kertaa.
Yksi työtapaturman uhreista on Mika Virtanen. Hän oli muutama viikko sitten vetämässä jäteastiaa kohti autoa, kun hänelle sattui viisivuotisen vakipestinsä ensimmäinen haveri.
Jäteastian renkaat tökkäsivät jäähän lumisessa pihassa, 240 litraa jätteitä täynnä oleva astia kaatui ja kiskaisi miehen oikean käden mukaansa. Se litistyi maan ja painavan astian väliin.
– En huomannut jäätä, sillä piha oli pimeä.
Tällaiset lumesta, jäästä ja liukkaudesta johtuvat tapaturmat ovat tyypillisimpiä juuri tähän aikaan talvesta. Liian moni kiinteistö ja omakotitalo laiminlyö liukkauden ja pimeyden torjunnan, minkä lisäksi tekemättömät lumityöt hidastavat jäteastioiden tyhjentämistä tai jopa estävät sen kokonaan.
Virtasen käsi säästyi murtumalta. Hän ilmoitti tapahtuneesta esimiehelleen, minkä jälkeen pihan rikkinäiset lamput korjattiin ja iso jäteastia vaihtui kahteen pienempään.
Kaikissa tapauksissa epäkohtia ei korjata näin ripeästi. TTL:n tutkimuksessa vain reilu puolet kuljettajista koki, että ilmoitukset johtavat käytännön korjaustoimiin.
Ympärivuotisia ongelmia jätteenkuljettajille aiheuttavat esimerkiksi epätasaiset alustat, joita pitkin kuljettajat joutuvat raahaamaan astioita. Osasta astioita puuttuu pyörät tai niiden ”kaulus” on huonokuntoinen, jolloin ne saattavat tipahtaa maahan kesken tyhjennyksen. Haasteita tuovat myös jätehuoneiden kynnykset, joissakin on jopa portaita.
Nämä erilaiset päivittäiset häiriö- ja ongelmatilanteet kohottavat työtapaturman riskiä, minkä lisäksi ne hankaloittavat ja hidastavat fyysisesti raskaan työn sujuvaa suorittamista.
Mika Virtasen päivän pahin hidaste tulee vastaan Peltolassa, missä hän etsii pitkään jätehuoneen avainta. Se on mitä ilmeisimmin unohtunut kollegan kyytiin, joten osa asioista jää tyhjentämättä.
Hän joutuu paikkomaan edellispäivän tyhjennyksiään Heinäpäässä. Eteen parkkeerattu muuttoauto esti tuolloin biojätteen noutamisen.
Päivä on jo valjennut ja liikenne Oulun kaduilla vilkastuu koko ajan. Isokokoisen jäteauton sivuilta ja edestä säntäilee muita ajoneuvoja, kävelijöitä ja pyöräilijöitä päättömältä tuntuvalla tavalla.
Etelä-Suomessa jätekuskien kyydissä istuneet TTL:n tutkijat todistivat suoranaisia vaaratilanteita, kun kuljettajille ei annettu riittävästi turvallista tilaa liikkua autonsa ympärillä. Osa tienkäyttäjistä purki raivoaan jouduttuaan odottamaan roska-auton aherrusta muutaman minuutin ajan.
– Kanssa-autoilijoiden hermoaminen oli järkyttävää. Torvet soivat ja kuskit kertoivat, että heille huudellaan ikäviä, Puro äimistelee.
Hän muistuttaa, että jätteenkuljettajat tekevät yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta merkittävää työtä. Hankaloittamisen sijaan heidän työtään pitää ja voi helpottaa hyvinkin yksinkertaisilla asioilla.
Kiinteistöjen omistajien tulisi huolehtia siitä, että jäteastioiden viereen pääsee ongelmitta jäteautolla, astiat ovat pyörällisiä ja ehjiä, piha on hiekoitettu ja lumityöt on tehty eikä astioissa ole sinne kuulumatonta jätettä. Lajitteluvirheet kun ovat alalla yleisiä ja sekajätteen joukkoon saatetaan tunkea jopa räjähdysherkkiä nestekaasupulloja.
Mika Virtasen työvuoroon lajitteluvirheitä ei, yllättävää kyllä, tällä kertaa sattunut. Rutiinilla sujunut päivä saa odottamattoman käänteen vasta Kaukovainiolla, missä syväkeräyssäiliö eli niin sanottu molokki osoittautuu rikkinäiseksi.
Virtanen nostaa molokin ketjujen avulla ilmaan tyhjentääkseen sen autoonsa, kun molokin syövereistä ryöpsähtää yllättäen punaista nestemäistä biojätettä monen metrin päähän.
Se on ”velliä”, jonka osuman Virtanen onnistuu tälläkin kertaa varomaan nopealla väistöliikkeellä. Hän siivoaa pahimmat roiskeet lapiollaan ja aikoo tehdä kännykkänsä avulla turvonneesta molokista turvallisuushavainnon.
Mätänevä biojätteen haju kantautuu jäteauton hyttiin ja jää vellomaan sinne pitkäksi aikaa seinällä riippuvista wunderbaumeista huolimatta. Virtanen on lemuihin tottunut.
– Minusta täällä haisee pahemmalta silloin, kun työkaveri on syönyt iltavuorossa grilliruokaa.
Vieläkin äitelämpi lemu vetistää tottumattoman silmät Biotehtaalla Ruskossa, minne Virtanen käy päivän päätteeksi tyhjentämässä 3,7 tonnin jätelastinsa.
– 104 biojäteastiaa ja 12 molokkia, hän laskee vuoronsa tyhjennykset. Iltavuoron on aika jatkaa punaisten kolmioiden vihertämistä.
Virtanen suuntaa kohti ulkoiluttamista odottavia koiriaan, tyttöystäväänsä ja kotia, jonka jätteitä hän on työnsä myötä ryhtynyt lajittelemaan yhä tarkemmin.
– Eipähän tarvi viedä roskia niin usein.
Korkea motivaatio
Työterveyslaitoksen hanke tähtää jätteenkuljettajien työturvallisuuden paranemiseen ja työn sujuvoitumiseen.
Siinä on analysoitu alan haavereita ja vaaratilanteita, tutkijat ovat istuneet jätteenkuljettajien kyydissä ja kuskeille on teetätetty aihetta koskeva kysely.
Siihen vastasi 201 kuljettajaa.
Yli puolet kuskeista arvioi työnsä työtapaturmariskin kohtalaiseksi, joka neljäs melko suureksi ja 5 prosenttia erittäin suureksi.
77 prosenttia vastaajista koki muiden tienkäyttäjien hidastavan työtään vähintään viikoittain.
Vastaajat olivat motivoituneita ja pitivät työssään etenkin siitä, että saavat tyhjentää astioita ja pitää taukoja omaan tahtiin, liikkua ja olla ulkona.
Hankkeessa ovat mukana Lassila&Tikanoja ja RenoNorden Oy.