Työ on niin arvokas perusasia, että sen kehittämisestä kannattaa keskustella jatkuvasti. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen on tarttunut toimeen ja esittänyt, että suomalaisten viikkotyöaika pitäisi nostaa nykyisestä 37,5 tunnista 40:een.
Esityksen taustalla on vakava huoli Suomen kilpailukyvystä ja työn tuottavuudesta. Satosen mukaan tuottavuus nousee, jos yksikkötyökustannuksia saadaan matalammiksi. Viikkotyötuntien lisääminen 2,5:lla leikkaisi työn kustannuksia, mutta käteen jäävä palkka ei työntekijällä pienenisi.
Ammattiyhdistysväen mielestä kyse ei ole muusta kuin palkanalennuksesta. Keskustelusta saatiin nopeasti periaatekiista.
Satosen pohdiskelu ei ole aivan tuulesta temmattua, vaikka keskeneräistä. Työaikalaskelmien taustalla on monenlaisia muuttujia. Asia ei ole yksinkertainen.
On aivan totta, että työaika on Suomessa lyhentynyt. Onpa sanottu, että suomalaisten viikkotyöaika on Euroopassa lyhimmästä päästä. Työvoimatutkimuksen tulokset kertovat säännöllisen viikkotyöajan vähentyneen vuodesta 1997 lähtien reilun tunnin. 38,7 tunnin sijaan tehdään 37,5.
Työaika on lyhentynyt monesta syystä. Radikaaleimmin työaikaa leikkasi siirtyminen kuusipäiväisestä viisipäiväiseen työviikkoon 1960-luvun lopulla. Myös kesälomien pituus nipistää työhön käytettyä aikaa. Mutta paljon muutakin on tapahtunut.
Tilastokeskuksen yliaktuaari Liisa Larjan tekemän selvityksen mukaan (Hyvinvointikatsaus 3/2012) työajan pituuteen vaikuttaa muun muassa elinkeinorakenteen muutos. Suomi on parhaillaan melkoisessa rakennemyllerryksessä, jossa työn tuottavuus ja yksikkökustannus ovat vain osatekijöitä, toki tärkeitä.
Taantumassa työaika lyhenee. 1990-luvun alussa normaalia 35–40 tunnin työviikkoa tekevien määrä putosi irtisanomisten ja lomautusten vuoksi 400 000 työntekijällä. Tämä näkyy tilastoissa.
Finanssikriisistä 2008 alkanut taantuma on tehnyt saman. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 normaalia viikkoa tekevien suhteellinen osuus on laskenut 67 prosenttiin 15–64-vuotiaista työllisistä.
Lama on vain syventynyt. Suomen työttömyysaste oli kesäkuussa 9,2 prosenttia. Työttömiä oli 258 000, mikä oli 42 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Kun Suomen talouskasvu lähti nousuun 1990-luvun puolivälissä, yli 40-tuntiset pitkät työviikot yleistyivät luonnostaan.
Kenties Satosen ulostulo kytkeytyy meneillään oleviin työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluihin, joissa alkavat olla tiukimmat väännöt käsillä.
Palkansaajajärjestöjen ja työnantajien neuvotteleman eläkeuudistuksen eräs päämäärä on pidentää työuria, toisin sanoen työaikaa, ja siirtää eläkeikää tuonnemmaksi. Työnantajapuoli on ilmoittanut, että sopimus syntyy vain, mikäli eläkeiän nosto menee läpi. Palkansaajat ovat esittäneet joustoja työaikoihin, joilla ei viikkotyötunteja ainakaan lisätä.
Pääkirjoitus