Kun ulkomaisten esiintyjien rahkeet eivät riittäneet, kotimainen PMMP varasti show´n. Illan päättänyt yhtye todisti genrerajoja pilkanneella setillään, että tunnelman voi hetkessä vaihtaa riehakkaasta hartaaseen ja takaisin päästämättä yleisöä hetkeksikään otteestaan.
PMMP on jo siinä asemassa, että se voi keikallaan tehdä ja sanoa ihan mitä vaan, ja siitä Paula Vesala ja Mira Luoti myös ottivat ilon irti. Vankasta rutiinista huolimatta keikasta jäi spontaani kuva. Oheisviihdykkeeksi pestatut akrobaatit olivat lavalla koko lailla turhaan, sillä PMMP:n musiikin lisäksi yleisö ei olisi muuta kaivannut.
Ulkomaanvieraista loppuiltaan pääsi esiintymään brittiläinen Elbow. Sekin onnistui hetkittäin luomaan hartaan tunnelman, mutta osoitti vakavaa tilannetajun puutetta pilaamalla sen heti halvalla yleisönhuudatuksella.
Elbow ei kuitenkaan ole sen kokoluokan bändi, että se ansaitsisi esiintyä tällaisella paraatipaikalla.
Ruuhkaa ja jonoa
Muuten lauantain anti oli melkoista keskinkertaisuuden ylistystä. Siitä huolimatta Ruissaloon oli raahautunut 27?000 ihmistä, mikä riitti aiheuttamaan pahoja ruuhkia ja pitkiä jonoja eri puolille festarialuetta.
Esiintyjistä harmaasta massasta erottui parhaiten ruotsalainen Bob Hund pirteän äkkiväärällä indiepopillaan. Laulaja Thomas Öbergin maaninen viuhtominen ja kiipeily lavarakenteissa herätti pelonsekaista ihastusta.
Brittiläinen Anna Calvi soitti väljässä teltassa tunnelmallisen keikan. Ujosti kuiskaillut välispiikit tarjosivat melkoisen kontrastin Calvin vahvalle lauluäänelle.
Jare & Villegalle ovat lihaksi tullut todiste siitä, että populaarimusiikista on turha etsiä enää kapinaa. Siitä huolimatta liian pienelle lavalle ahdettu kaksikko keräsi urheiluräpillään mittavan yleisön.
Kommentoi