Luomumusiikkia sähköisin maustein

Nimi on monitulkintainen, sillä esimerkiksi assyyriaksi aurinko on or. Yhtyeen mukaan jokainen saa päättää itse, mitä nimi tarkoittaa.

Orin musiikki nojaa huolella ohjelmoituihin taustoihin. Rumpali Heikki Lindström kokee muodostavansa elektronisen pohjan kanssa yhtenäisen kokonaisuuden, jota kosketinsoittaja Pasi Hiltulan syntetisaattorisuhinat täydentävät.

Vastapainoa elektroniikalle tuovat akustinen kitara ja vahva stemmalaulu. "Alunperin meidän piti soittaa bossa novaa", kitaristi Arttu Mäkelä muistelee. Vaikka tyyli muuttui ja laulukielikin vaihtui espanjasta englantiin, Antonio Carlos Jobimin perinne jäi silti Orin pohjavireeksi.

Paikka uusien kykyjen Rockpolis-lavalla on perusteltu soittajien ammattimaisesta asenteesta huolimatta. Kuka oululainenkaan tietää viisi keikkaa soittaneen taitavan yhtyeen?

Jäljet johtavat Nelivitoseen


Orin tarina alkoi kahden kitaristin, Rasimuksen ja Mäkelän jammailusta. Sessioiden seurauksena Rasimuksen sävellyskynä alkoi sauhuta, joten duoa oli laajennettava. "Nelivitosen jami-iltojen kautta tunsimme toisemme jo entuudestaan jollain tasolla", Lindström kertoo.

Ainoastaan basistin metsästys tuotti hankaluuksia. "Halusimme tietoisesti välttää basismia - kaikella kunnioituksella basisteja kohtaan", Rasimus perustelee. Päätöstä helpotti Hiltulan sangen näppärä vasen käsi, joka hoiteli tarvittavat matalat taajuudet alusta alkaen syntetisaattorilla.

Sekstetti on rakentanut omaa musiikkiaan lähinnä studiossa. Laulaja Tanja Torvikoski ei kuitenkaan usko ilmaisun muuttuneen liian sisäänpäinkääntyneeksi. "Me ainakin avaudumme persoonina yleisölle", Torvikoski linjaa.

Sävellystyössä improvisoinnilla on suuri osuus. Joku tuo treeneihin kappaleaihion, johon kaikki tuovat oman panoksensa. Sanoitukset ovat usein Rasimuksen heiniä, mutta usein viimeisen silauksen teksteihin tuo kaksikielinen laulaja Annette Sinclair.

Laulustemmat syntyvät usein poikien melodiahahmotelman päälle. Ehdotus antaa laulajille haasteen, sillä kitaralle ominaiset melodiakulut eivät ole laulajille helppoja. "Joskus stemmat syntyvät vahingossa, kuin itsekseen. Eilen treeneissä saatiin kyllä hinkata ja hinkata", Sinclair paljastaa.

Orin omaleimaisuutta kuvaa se, että kitaristi ja kosketinsoittaja ohjaavat rumpalia. "Tulee soitettua paljon sellaisia juttuja, joita ei ole koskaan ennen soittanut", rumpali Lindström kertoo.

Oulussa on
voinut kasvaa


Orin työskentely on jaksottaista - viikoittaisiin treeneihin monissa bändeissä soittavat muusikot eivät ehtisi millään. Kuukausiakaan kestävät tauot eivät ole bändille este, vaan kappaleet jäsentyvät ja rauhoittuvat levätessään. Rasimus ja Mäkelä, Orin ydin, työstävät kuitenkin uutta materiaalia kaiken aikaa.

Monilla yhtyeen jäsenillä on taustallaan musiikkiopintoja. Institutionaalinen koulutus ei ole perinteisen rockkoulukunnan mukaan mikään meriitti, mutta Torvikosken mielestä siitä ei ainakaan ole haittaa: "Koulutuksesta on saanut hyvät työkalut."

Soittajat suitsuttavat Oulun musiikkielämää. Torvikosken mielestä musiikkikoulutusta antavat ammattikorkeakoulu ja yliopisto ovat suuriin syy siihen, miksi monet oululaiset muusikot eivät enää lähde pääkaupunkiseudulle. Oulu on toiminut hautomona, jossa omat ideat ovat voineet syntyä.

Tosin keikkapaikkojen vähäisyys on ikuinen huolenaihe. "Onhan se ihan mahtavaa päästä soittamaan Qstockiin", Torvikoski huudahtaa.