Blues-kitara valittaa hämärässä ja ruhjova boogie-rytistys pääsee irti. Psykedeelisen karnevaalin komentajana häärää kipparinlakki päässään syntetisoijaansa kurittava Mika Rättö, jonka luikauttelu tekee suomalais-ugrilaiselle rocklaululle saman, minkä Leon Thomasin happojodlaus teki jazzille.
Hawkwind-henkinen jyrä ammutaan kuitenkin alas jo nousukiidossa ja pian nytkytellään reilusti musiikillisen katutason alapuolella diskofunkin tahdissa.
Valon lisääntyessä Rätön soidinmetsomainen olemus alkaa selvitä: Freddie Mercury, Jimi Tenor ja Kalervo Palsa on nyt menestyksekkäästi risteytetty. Koko porukka on sonnustautunut niitteihin ja nahkaan, eikä seksuaalisesta tasavertaisuudesta ole tietoakaan.
Roteva Jussi Lehtisalo tempaisee Rätön ballerinakseen ja paiskoo tätä kuulantyöntäjän tarmolla, yleisön päätyessä pähkinöiksi järjensärkijään. Groteski mollipaisutus ja ankarat kitararevittelyt nostavat kylmät värit jalkapuuhun.
Circle-ympyröistä tutun kaksikon johtama show on ohi liian pian. Nämä rämehomot olisivat kuuluneet päälavalle.
