Amorphis takoo taivaita listakärjessä

Amorphis-yhtye on laulanut Lemminkäistä suohon pian jo kahden vuosikymmenen ajan. Ryhmän Kalevala-metalli tunnetaan alan piireissä hyvin myös Suomen ulkopuolella. Uusi albumi Skyforger on kotimaassa ehtinyt jo listaykköseksi. Yhtye odottaa albuminsa menestyvän muuallakin.

Haastattelutuokiotamme edeltävänä yönä Amorphis-solisti Tomi Joutsen oli antanut puhelimessa kuusi haastattelua Yhdysvaltoihin.

– Ne kyselevät kovasti Kalevalasta. Mutta ei Kalevala-Amorphis amerikkalaisille mikään uusi juttu ole. Heillä on meidän bändikonseptimme tiedossa, Joutsen kertoo.

– Sitä ne jaksavat ihmetellä, kuinka paljon Suomessa tehdään raskasta rockia. Ja sitä, kuinka paljon suomalaiset bändit ammentavat musiikkiinsa maansa historiasta. Yhdysvalloissa raskaan rockin tekstit ovat yhteiskunnallisia, niissä on paljon vihaa ja rakkautta, solisti jatkaa.

Voisiko tämä johtua siitä, että Yhdysvaltojen historia ei ole pituudella pilattu?

– Luultavasti. Niillä ei ole tarinoita toisin kuin eurooppalaisilla on. Niinpä Amorphis on Yhdysvalloissa osan porukkaa mielestä todella omituinen bändi, Joutsen huvittuu.

Vapaat kädet, tunne välittyy

Suomen kansalliseepos saa Amorphisin käsittelyssä seurakseen sangen monimuotoista metallia. Joku saattaisi sanoa, että siitä ei ole proge kaukana.

– Minulle henkilökohtaisesti proge oli vielä kymmenen vuotta sitten kirosana. Mutta tässä bändissä vaikuttaa myös progen ystäviä. Se kyllä kuuluu levyltäkin. Ja minustakin se on voittopuolisesti hyvä asia, jos meitä tässä formaattien maailmassa sanotaan progebändiksi, Joutsen pohdiskelee.

Progehtavaan tunnelmaan sopii sekin, että Tomi Joutsen ihan oikeasti laulaa eikä mörise.

– Se on kiva, että on vapaat kädet. Henkilökohtaisia suosikkilaulajiani ovat kuitenkin ne, joiden tulkinnasta välittyy tunne. Kuten esimerkiksi PJ Harvey ja Nick Cave, vaikka Cave ei aina nuottiin osuisikaan.

– Siinä on minullekin hyvä tekosyy, jos sattuu keikalla laulamaan väärin. Mitä enemmän väärin laulaa, sitä enemmän tunnetta, Joutsen nauraa.

Glamour karisi

Tomi Joutsenesta tuli Amorphis-solisti viisi vuotta sitten.

– Se tuntui haasteelliselta. Minulla oli silloin ikää 30 vuotta. Sain tilaisuuden ja myös tartuin siihen.

– Koin jäsenyyden silti riskittömänä kokeiluna. En rakennut pilvilinnoja, vaan otin asiat rennosti.

Kansainvälisestikin menestyneen bändin jäsenyys ei kaikilta osin ole vastannut ennakko-odotuksia.

– Ajattelin etukäteen ehkä turhan glamouristi, mutta glamour on kyllä matkan varrella karissut. Bändin arkipäivä vaatii työläismentaliteettia, se on puurtamista, Joutsen kiteyttää.

Amorphis-solistilla ei voisi olla sopivampaa sukunimeä kuin Joutsen. Yhtyeen Silent Waters -albumin kannessa uiskenteli joutsen ja levyltä löytyy kappale The White Swan. Amorphis on myös julkaissut albumin Tuonela. Ja Tuonelan mustassa joessa tunnetusti ui joutsen.

– Tosi vähän olen kuullut nimestäni, Joutsen sanoo ilmeisen tyytyväisenä siitä, että tämänkertainen haastattelija sentään muisti mainita asiasta.

– Se voi johtua siitäkin, että suurin osa faneistamme on ulkomaalaisia, Saksassakin myyntilistatavaraa olevan bändin solisti mietiskelee.

– Mutta kyllä, nimi Joutsen sopii Amorphis-solistille harvinaisen hyvin, Tomi Joutsen myöntää.