Haudataan aseet, haudataan manifestit. Rap-artisti Asan eli Matti Salon, 28, utopiayhteiskunnassa ihmiset nousevat egojensa yläpuolelle ja muuttuvat maailmankansalaisiksi. Perinteisiä runoja kirjoittaessaan Asa saa ryppyjä otsaansa, mutta räppien teko on hauskaa.
Saitte Loppuasukas-levysi tekijäryhmän kanssa tämän vuoden Teosto-palkinnon. Mitä palkinto sinulle merkitsee?
Töitä on tullut lisää. Puhelin on soinut entistä enemmän.
Palkinnon perusteissa kiiteltiin rohkeudesta pohtia maailman tilaa ja tulevaisuutta. Kuinka paljon ihminen tarvitsee rohkeutta, jotta voi pohtia maailman tilaa ja kertoa siitä muille?
Rohkeutta tai uteliaisuutta. Jokaisen täytyy pitää huoli, ettei luule kantavansa selässään absoluuttisia totuuksia tai muita mahdottomuuksia. Eihän ajatuksille voi laittaa rajoja!
Miksi haluat sanoillasi ottaa kantaa?
Kaikki kantani ovat kuolleet tai ne on kuopattu ajan mittaan. Kaikennäköiset piteet mielessä estävät ihmistä oppimasta ja kehittymästä luonnollisesti. Kai tahdon sanoa, että uskon sen kehityksen jatkuvan läpi elämän. Ja lapsen silmillä pärjää pitkälle. Tänä päivänä ajautuu helposti turhuuksien heiteltäväksi.
Mikä tulevaisuudessa on huolestuttavinta?
Tulevaisuudessa huolestuttaa toivottavasti enää meidän synkkä menneisyytemme. Muistot aseista ja ydinjätehaudat.
Kuinka monta ryppyä olet saanut otsaan sanoja tehdessäsi?
Räppien tekeminen on edelleen hauskaa ja haastavaa. Aina kun yritän rustailla perinteisiä runoja ilman musiikkia, saan ryppyjä otsaan.
Millainen olisi oma utopiayhteiskuntasi?
Vähemmän ihmiskeskeinen.
Onko sellaisen yhteiskunnan saavuttaminen mahdollista? Miten?
Haudataan aseet, haudataan manifestit. Noustaan egojen yläpuolelle ja muututaan kaikki maailmankansalaisiksi. Siirrytään käyttämään ainoastaan uusiutuvia energiavaroja, joita on täällä sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Sitten voimme kaikki yhdessä rauhassa tutkia avaruutta ikuisesti.
Onko sinua koskaan houkuteltu mukaan politiikkaan? Lähtisitkö?
On ja en lähde. Tiedemiehiä ja psykologeja sinne tarvitaan eikä suunsoittajia.
”Runot pursuavat värikkäitä kielikuvia”, kehui Teosto-raati räppejäsi. Mistä olet perinyt tämän kielellisen kykysi?
Kirjastosta ja kapakoista.
Millaisia kouluja olet käynyt, ja mitä hyötyä niistä on ollut räppäämisessä ja elämässä ylipäätään?
Peruskoulun ja lukion. Opin lukemaan ja kirjoittamaan.
Täältä Oulusta käsin katsottuna Helsingin lähiöelämä on ihan vierasta. Millaista on kasvaa suuren kaupungin lähiössä?
Teollisuusalue oli meidän leikkikenttä pienenä. Eli metsään ei pääse joka päivä. Toisaalta lähiössä urheilukentsut ovat kunnossa.
Millaiset eväät lähiöelämä antaa aikuisuudelle?
Lähiössä syntyy enemmän ystävyyssuhteita kuin omakotitaloalueella.
Kuinka hyvin räppäämisellä Suomessa elää?
Eivät useimmat tällä elä. Useimmat tekee kaikkea pientä siinä sivussa. Jos tahtoo yrittää, pitää keikkaa tehdä joka viikonloppu.
Mikä on henkilökohtaisessa elämässäsi suurin haaveesi?
Elää omavaraisena vittuilematta Äiti Maalle.
Millaisia käytännönvalintoja olet tehnyt, että se on mahdollista?
Säälittäviä. Kierrättänyt kuin pieni eläin, keittänyt ekosähköllä ja pötkötellyt mahdollisimman askeettisesti.
Musiikissasi on myös etnisiä vivahteita. Mihin suuntaan aiot kehittää tyyliäsi tulevaisuudessa?
Haluaisin tehdä kaikkea: mustalaishumppaa, progeräppiä ja psykedeelistä pop-musiikkia.
Mihin ryhdyt seuraavaksi?
Asa & Toverit esittää: Via Karelia. Via Karelian jälkeen aletaan pikkuhiljaa työstää ensimmäistä Jätkä Jätkät -levyä. Ja keväällä tahtoisin koluta Oulangan kansallispuistoa.
Entä mihin Teoston palkintorahat (40 000 euroa) menevät?
Teosto tukee vain tuottajia ja säveltäjiä. Aion siis ensimmäiseksi muistaa kaikkia levyllä esiintyneitä muusikoita. Sitten laitamme eteenpäin miksaukseen pari keskeneräistä teosta ja jos vielä jää rahaa, niin velkojakin olisi maksettavana.
