13222
Kalevan kanta |
Pohjoisen ääni |
Kolumnit |
Muuten |
Vieras |
Blogit |
Jari |
Lukija-aineistojen ohjeet
Pohjoisen ääni
Tytti Tuppurainen
Oulusta oon ja kehtaan sanua
Olen syntyjäni Tuiran tyttö ja nykyään keskustalainen. Poliittisesti olen edistyksellinen demari, jolle yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on sydämenasia. Kevaan 2011 vaaleissa tulin valituksi kansanedustajaksi. Vaikutan myös Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen varapuheenjohtajana. Identiteettini on vahvasti pohjoinen ja oululainen.Koulutukseltani olen filosofian maisteri Oulun yliopistosta. Ennen eduskuntatyötä työskentelin Oulun seudun ammattikorkeakoulussa Kulttuurialan yksikön tutkimus- ja kehityskoordinaattorina.Tätä aiemmin olen työkseni kierrättänyt paperia ja muita hyötyjätteitä sekä vielä aiemmin jakanut lehtiä Heinäpään alueelle.
Elän tavallista lapsiperheen arkea kahden kouluikäisen lapsen äitinä. Minulla ei ole autoa, ja minulle saa aina tarjota kyytiä ellen ole pyörällä liikkeellä. Vapaa-aikani vietän lasten kanssa, luen, kirjoitan ja sauvakävelen. Kauneinta mitä minusta on sanottu, on se että hymyni on tarttuvaa. Kotisivu.
Blogeissani käsittelen yhteiskunnallisia asioita A:sta Ö:hön pohjoisen äänen ollessa vallitseva.
Lipponen kirii loppusuoralla
Presidentinvaaleissa tulee varmuudella toinen kierros. Tilanne on historiallinen: koskaan aiemmin ei presidentinvaalien loppusuoralla epävarmojen äänestäjien osuus ole ollut näin suuri. Ylen viimeisimmän gallupin mukaan yli miljoona ihmistä miettii vielä ketä äänestää. Paavo Lipponen mahdollisuudet ovat olemassa ja totta: Lipponen voi nousta toiselle kierrokselle. Gallupit ovat vasta gallupeja, ja äänet annetaan huomenna.
Lipposen linja on suomalaisten enemmistön linja: suurin osa kansalaisista kannattaa euroa ja EU-jäsenyyttä. Suurin osa kansalaisista antaa tukensa sosialidekraattiselle hyvinvointimallille. Lipponen edustaa niitä arvoja, joita me tuemme; emme kaipaa takaisin Impivaaraan emmekä halua yhteiskunnan eriarvoistuvan. Tarvitsemme presidentiksi lujan johtajan, jolla on pehmeät arvot.
Olen ihaillut vaalien kuluessa Lipposen tinkimätöntä linjaa. Paavo on puhunut aina asiaa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä Lipposen osaaminen on ollut suvereenia. Lipponen ei ole mielistellyt populisteja, vaan on johdonmukaisesti pitänyt yllä suvaitsevaisuuden ja demokratian arvoja.
Lipponen on aina tukenut työmarkkinaosapuolten yhteistyötä. Ja Lipponen on vankkumaton tasa-arvon kannattaja: hän on aina tukenut naisia, mm. Tarja Halosta aikoinaan ulkoministeriksi ja siitä edelleen presidentiksi.
Itse äänestin ennakkoon tiistaina Oulun pääpostissa. Valitsin ehdokkaani tunteella ja järjellä: punnitsin ulkopoliittista osaamista ja arvoja. Tällä perusteella äänestin numeroa 5, Paavo Lipponen.
Vaaleista tulee ennätysjännittävät. Lipponen kirii loppusuoralla. Ennakkosuosikki Sauli Niinistön kannatus on pudonnut, ja epävarmojen osuus on poikkeuksellisen suuri. Kaikki on vielä mahdollista. Suomalaiset äänestävät vakavasti ja harkiten. Lipponen on kopissa monelle se varma valinta. Siihen ei tarvita mitään hurmosta, vaan vakaa päätös.
18.1.
Luottoluokittajat eivät määrää markkinoilla
Eduskunnan suuri valiokunta ei pidä taukoja tammikuussakaan. EU:n ministerineuvostojen kokouksien asiat on käsiteltävä sitä mukaa, kun ne tulevat ajankohtaiseksi. Lisäksi valiokunnalla on kestoaihe: Euroopan finanssikriisi, joka tuottaa valtionpäiden kokouksia ja edellyttää ratkaisuehdotuksia. Valitettavasti näissä ratkaisuehdotuksissa ollaan pysytty jäljessä tapahtumista.
Koska itse kriisiin on vaikea löytää kertaratkaisua, keskustelua käydään sen lieveilmiöistä. Kun metsään ei haluta mennä, puhutaan puista. Luottoluokituslaitosten valta on yksi tällainen puheenaihe. Päättäjä toisensa jälkeen käy suurten luottoluokittajien kimppuun. Jos puhuja on Atlantin tällä puolella, syypääksi esitetään luokittajien kotimaa ja hillittömät markkinavoimat.
Luottoluokittajien vahva asema ei kuitenkaan ole markkinoiden valinta. Niiden toimintaa säädellään ja itse asiassa luokitustenkin painoarvo on suurelta osin seurausta viranomaispäätöksistä. Viranomaiset – myös Atlantin tuolla puolen – ovat asettaneet luokitukset lainojen riskipitoisuuden mittariksi. Sitä on saatu, mitä on tilattu.
Vaihtoehto luottoluokitusähkylle on vetää henkeä ja katsoa rauhassa, mitä markkinoilla oikeasti tapahtuu. Japani menetti kolmen A:n luokituksen jo kauan sitten, Yhdysvallat viime kesänä. Molemmille valtioille työnnetään rahaa ennätysalhaisella korolla, ilman mitään riskilisää. Ranskan aat tippuivat perjantaina ja seuraavana maanantaina korkovaatimukset laskivat. Väliaikaisen vakausrahaston ERVV:n takausvastuiden lisäämiselle ei siten ole mitään perustetta.
Annetaan luokittajien luokittaa. Niiden mielipiteet ovat varmasti arvokkaita, mutta silti vain mielipiteitä. Mietitään sen sijaan, miten itse finanssikriisi ratkaistaan.
11.1.
Alueita ei saa syrjäyttää Eu-rakennerahastovarojen käytössä
Vuonna 2014 alkavan Eu-rakennerahastoja koskevan ohjelmakauden valmistelu on käynnissä. Alueita ei saa syrjäyttää Eu-aluekehitysvarojen käytössä. TEM-ministeriöstä esitetty malli, jossa rakennerahastoja hallinnoitaisiin valtakunnallisesti ja käytössä olisi vain yksi valtakunnallinen ohjelma, ei käy.
Alueilla on oltava päätösvaltaa aluekehitysvarojen käytössä. Tarvitaan alueelliset ohjelmat kuten parhaillaan käynnissä olevalle ohjelmakaudelle on laadittu. Tieto kunkin alueen tarpeista on paras alueilla itsellään. Päätöksenteossa kannattaa suosia läheisyysperiaatetta. Asia ei ole vielä loppuun käsitelty, joten rakentava palaute ministeriöön on paikallaan.
Selvää on, että rakennerahastojen hallinnosta tulee purkaa byrokratiaa ja järjestelmää tulee yksinkertaistaa. Tarvitaan byrokratian purkutalkoot. On kuitenkin varottava, ettei lapsi mene pesuveden mukana: alueellisilla rahoittajaviranomaisilla on tärkeä rooli rahoituksen kanavoimisessa kannattaviin kohteisiin. Maakuntaliittojen täytyy pitää asemansa rahoittajana ELY-keskusten rinnalla.
Erityisen tärkeää on, että pohjoisen harvan asutuksen ja pitkien välimatkojen perusteella saatava erityisrahoitus kohdistuu nimenomaan pohjoiseen. Työskentelen lujasti tämän asian puolesta.
1.12.2011
Libanon-operaatio on perusteltu
Eduskunta keskusteli eilen osallistumisesta YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa. Vaikka perussuomalaiset laajasti tukivat operaatioon osallistumista, perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Niinistö kyseenalaisti sen viitaten Suomen puolustusvoimille suunnattuihin säästöihin.
Totta on, että pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman edellyttämät säästöt Suomen puolustusvoimille ovat raskaat toteuttaa. Tarpeellisia hankintoja joudutaan lykkäämään ja varuskuntia sulkemaan.
Näissäkin oloissa osallistuminen YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa on hyvin perusteltua.
Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n mukaan osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on puolustusvoimien tehtävä. Se tehtävä tukee myös Suomen omaa puolustusta. Kriisinhallintatehtävät kouluttavat sekä kantahenkilökuntaa että reserviläisiä tavalla, jota ei voida muulla tavoin toteuttaa.
Kansainvälisen kriisinhallinnan tärkein tuki Suomen turvallisuudelle ei kuitenkaan ole sotilaskoulutuksen tosipaikkatilanteiden järjestämisessä. Tärkeämpää on, että kriisinhallintaan osallistumalla Suomi on mukana selvittämässä kansainvälistä turvallisuutta uhkaavia ongelmia. Tällä tavoin Suomi pysyy mukana vastavuoroisen, laajan turvallisuuden verkostossa, jota se itsekin tarvitsee.
Libanon on varmasti vaativa ja vaikea ympäristö kriisinhallinnalle. Sen naapuri Syyria on epävakaa, lähellä sisällissotaa. Toiseen naapuriin, Israeliin, liittyvät turvallisuushaasteet ovat nekin suuret ja pitkään kestäneet. Lisäksi Libanonissa on omia poliittisia ja uskonnollisia ristiriitoja, jotka ovat koko Lähi-idän ongelman tiivistetty kuva.
Suomi ottaa riskejä osallistuessaan UNIFIL-operaatioon. Mutta riskinotto on
tarpeen ja vastuunkanto moraalisesti oikein.
11.11.2011
Henkilöstömitoitus kirjattava vanhuspalvelulakiin
Vanhuspalvelulain valmistelu on jo pitkällä. Viime päivien uutisoinnissa siitä on esitetty huolestuttavia arvioita. Huoli on liittynyt henkilöstömitoitukseen ja siihen, säädetäänkö lain tasolla ylipäänsä henkilöstön määrästä mitään. Asia osuu ytimeen. Nimittäin kriittinen kohta tulevassa laissa on juuri henkilöstömitoitus. Ellei vanhuspalvelulakiin onnistuta saamaan kirjausta henkilöstön määrästä, jää se valitettavasti odotettua heikommaksi laiksi.
Nimenomaan henkilöstömitoituksessa Suomi sijoittuu pohjoismaisittain surkeimmin. Vanhuspalveluiden puutteet johtuvat pitkälti riittämättömästä henkilöstömitoituksesta. Se on myös osaltaan johtanut pohjoismaisittain vertaillen suurempaan psyykenlääkkeiden käyttöön.
Henkilöstön mitoitus ei ole aivan yksinkertainen kysymys. Sen onnistuminen edellyttää, että mitoitukselle laaditaan perusteet. Vanhuspalvelujen kokonaisuus on laaja kattaen laitoshoidon, kotihoidon ja eriasteisen palveluasumisen. Tavoitteena tulee olla laadun ja riittävän henkilöstön turvaaminen kaikissa palveluissa.
Noin joka neljäs 75-vuotias kansalainen tarvitsee tuekseen säännöllisiä palveluita, kuten kotipalvelua, kotisairaanhoitoa, omaishoidon tukea tai ympärivuorokautista hoivaa. Vuonna 2013 voimaantulevalla lailla turvataan iäkkäiden oikeus tarpeenmukaiseen hoivaan, kun tarve on kattavasti arvioitu.
Vanhuspalveluiden työntekijät tekevät työtään varmasti suurella sydämellä, mutta riittämättömyys vaivaa. Siksi lakiluonnokseen on kirjattava henkilöstömitoitus, joka mahdollistaa riittävät resurssit työhön niin työntekijöiden näkökulmasta kuin ennen kaikkea iäkkään asiakkaan näkökulmasta.
12.10.2011
Tulisipa tupo
Työmarkkinatilanne on äärimmäisen jännittävä. Nyt voidaan rakentaa kauaskantoisesti tai ajautua epävarmuuteen. Keskitetyn sopimuksen saavuttaminen on juuri tässä ajassa tärkeää. Se on suomalainen erityispiirre, yksimielisyys ja sopimisen taito. Tulosopimus olisi selkeä viesti siitä, että Suomi purjehtii vakaasti kovassakin myrskyssä.
Onneksi hallitus ei vain katseella seuraa työmarkkinatilannetta vaan aktiivisesti tukee sovun saavuttamista. Kun sopimusneuvottelut kaatuivat viime viikolla, oli oikein, että hallituksen myötävaikutuksella ne nostettiin pystyyn. Jos tuposopimus edellyttää valtion panosta maltillisina veronkevennyksinä tai kohtuullisina lisämenoina, on budjetista löydettävä tähän liikkumavaraa.
Tuposopimuksen tuoma vakaus lisää luottamusta Suomeen. Luottamuksen voi viime kädessä laskea säästöinä Suomen korkomenoissa. Siksi budjettisatsaukset saadaan takaisin.
27.9.2011
Terveydenhuolto on tärkeysjärjestyksen ykkönen
Puhelin soi kun olin nousemassa eduskuntatalon portaita. Entinen naapuri soitti tuohtuneena: vaimo oli sairastunut, mutta terveysasemalle pääsy oli osoittautunut lähes mahdottomaksi. Iäkkäitä ihmisiä oli hyppyytetty jonosta toiseen. Lopulta oli päästy lääkärin vastaanotolle. Soittajan viesti oli tuttu: kyllä minä pärjään, mutta miten ne jotka ovat heikommassa kunnossa. Tällaisia puheluita olen saanut paljon. Ihmisiä huolettaa terveyspalvelujen saatavuus.
Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden perusta on hyvinvoivat ihmiset sekä kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan nyt tavalla, joka vahvistaa palveluiden saatavuutta ja järjestelmän läpinäkyvyyttä. Hallituksen käynnistämän kuntauudistuksen ydin on juuri tämä: kuntauudistuksella tavoitellaan vahvoja peruskuntia, jotka kykenevät sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen.
On tärkeä ja oikea linjanveto, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu pidetään kunnilla. Näin peruspalvelut pysyvät lähellä kuntalaisia demokraattisen päätöksenteon piirissä, eikä niitä alisteta markkinavoimien vietäviksi. Vahvan kunnan vaihtoehtona voidaan tarvittaessa antaa mahdollisuus poikkeusmenettelyyn, jossa kunnat muodostavat väestöpohjaltaan riittäviä sosiaali- ja terveydenhuoltoalueita (sote-alue). Yhtä kaikki, palveluiden järjestämistä selkeytetään ja luovutaan erilaisista himmelijärjestelyistä.
On varmistettava, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut eivät nouse palvelujen käytön esteeksi. Maksukattoja tulee siksi uudistaa ja yhdistää. Terveydenhuoltoon tarvitaan yhteinen maksukattojärjestelmä, jossa yhdistetään kunnallisen terveydenhuollon maksukatto sekä lakisääteisen sairausvakuutuksen lääkekustannusten vuosittainen omavastuun enimmäisosuus.
Palaan vielä saamaani puheluun. Sen viesti on niin perisuomalainen. Omasta ei valiteta, mutta heikommasta halutaan pitää huolta. On hienoa havaita, että yhteisvastuuta on vielä olemassa. Silti on hyvä muistaa, että peruspalvelut kuuluvat kaikille. Niitä saa vaatia myös itselle.
22.8.2011
No kelpaako vakuudet
Osallistumisestamme Euroopan velkavaltioiden ongelmien ratkaisuun on väännetty kättä sekä EU:ssa että kotimaassa. Suomi kiristi linjaansa vaalien jälkeen
valtionvelkakriisin hoidossa SDP:n ja kokoomuksen välisellä sopimuksella. Kuuluisat vakuudet ovat nyt ehtomme tukipaketeissa.
Kreikalta nyt tulossa oleva selvä käteisrahatalletus on juuri sellainen vakuus, jota olemme halunneet ja vaatineet. Tulossa oleva vakuus ei varmastikaan vastaa koko meidän taattavaksemme tulevaa lainaa. Sellainen euro-eurosta – vakuus ei olekaan tarpeen, sillä pahinkaan kriisi ei varmasti aja Kreikkaa sellaiseen saneeraukseen, jossa ei suurta osaa lainasta saada takaisin. Vakuus riittää varmasti turvaamaan mahdollisen annetun ja saneeratun velan erotuksen.
Asiantuntijain taholta Suomen järjestelyä on moitittu siitä, että ei vastaa kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjä. Mutta eikö näitä sääntöjä ole jo aikakin hiukan kohentaa? Tilanne on varsin ainutlaatuinen ja on tarpeen muistaa, että Suomi tai suomalaiset yritykset eivät ole olleet erityisen suurella innolla merkitsemässä ongelmamaiden velkakirjoja ja sillä tavoin kasaamassa moraalista vastuuta.
Erivapauksia on EU:ssa lypsetty kautta maailmansivun. Esimerkiksi Iso-Britannia neuvotteli itselleen aikanaan tuntuvan jäsenmaksualennuksen, eikä siitä kukaan enää motkota. Nyt Suomi on rajaamassa vastuitaan, eli hakemassa eräänlaista maksualennusta.
Poliittinen arvostelu Suomen vakuuspakettia kohtaan on tällä hetkellä hukassa. Aina viime päiviin saakka jankutettiin sitä, ettei mitään vakuuksia ole tulossa, että pääministerin tiukasti naulaama teesi Suomen osallistumisen ehdoista ei paljoa paina. Nyt kun asia on avautumassa, ollaan kovin happamia. Pahinta mitä poliittinen oppositio voisi nyt tehdä, olisi liittyminen Suomen-vastaiseen kuoroon vakuuspaketin tuomitsemisessa. Nyt tarvitaan isänmaallista yksituumaisuutta.
31.7.2011
Terroriin vastattava demokratialla
Sosialidemokratialla on jälleen tehtävä. Kautta historiansa sosialidemokraattinen työväenliike on kammennut ääriliikkeitä ja puolustanut ihmisten yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnan vakautta. Norjan hirvittävän tragedian valossa tehtävä ei ole ohi. Koska Norjan iskun motiivi oli poliittinen, siihen on vastattava politiikalla.
Norjan pääministeri Jens Stoltenberg totesi viisaasti, että terroriin on vastattava lisäämällä demokratiaa, avoimuutta ja yhteistyötä. Isku kohdistui nimenomaan avoimeen ja suvaitsevaan yhteiskuntaan. Vastaus ei voi olla käpertyminen ja kansalaisvapauksien rajoittaminen, vaan vastauksen on oltava lisää avoimuutta, lisää suvaitsevaisuutta.
Ei voi sanoin kuvailla miten loukkaavalta tuntuu isku omaan aatteeseen, yritys tuhota kokonainen sukupolvi työväenpuolueen vaikuttajia.
Silti ei vain sosialidemokraattien, vaan kaikkien avoimen yhteiskunnan kannattajien on noustava puolustamaan arvojamme.
Voin vain hämmästellä miten nopeasti yhteiskunnan ilmapiiri on muuttunut. Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut aivan mahdotonta käyttää sellaista retoriikkaa mitä nykyään tapaa jopa eduskunnasta. Muukalaisvihamielisyys, seksuaalivähemmistöjen halveksunta ja esimerksi aseenkanto-oikeuden ylikorostunut puolustaminen ovat ilmiöitä, jota yrittävät vallata alaa meilläkin. Julkisesti voi esiintyä kansallissosialistina, kuten muuan Uuden Suomen bloggari tekee.
Myös Oulussa on tehty iskuja äärioikeistolaisessa ja kansallismielisessä hengessä.
Aikanaan sosialidemokraatit
järjestäytyivät kansainvälisesti riistoa vastaan. Kaikki maailman proletaarit liittykää yhteen. Tänä päivänä meidän tulee yhtyä kutsuun: kaikki maailman demokraatit, liittykää yhteen.
Vilpitön osanottoni kaikille Norjan tragedian uhreille ja Norjan kansalle.
2.6.2011
Ei yhden prosentin tähden
Maassa vallitsee poliittinen sekasorto ja hämmennys. Juuri kun Portugali-tukipaketin kiemuroista ja perussuomalaisten vetäytymisestä oltiin toivuttu hallitusneuvotteluihin asti, homma karahti kiville. Katainen näytti Säätytalolla vasemmistolle ovea, ja ovesta asteltiin ulos. Nyt ollaan ihan ulkona kaikki.
Ei voi muuta sanoa, kuin että neuvottelijat ovat epäonnistuneet pahan kerran. Sovun kuviteltiin olevan lähellä, vain viimeistä taloussilausta vaille valmiina. Tähän viimesilaukseen homma sitten jysähti.
Jatko on suomalaisen poliittisen lähihistorian oudointa peliä. Keskustaa kositaan mukaan, ja jos se suostuu, niin pahimmillaan maahan syntyy käytännössä sama hallitus, jonka politiikka sai kansalaisilta tuomion vaaleissa. Porvarihallitus, jonka politiikka synnytti voimakkaan protestin. SDP on koko ajan toistanut, että vaalitulos edellyttää linjanmuutosta. Että tuleva hallitus ei voi jatkaa edellisen hallituksen politiikkaa. Näinkö tässä silti käy?
Me kansanedustajat odotamme, että pääsisimme hoitamaan maan asioita. Että pääsisimme säätämään lakia vanhustenhuollosta ja terveydenhuollosta. Että pääsisimme torjumaan köyhyyttä ja nuorisotyöttömyyttä. Säätytalon sählingin vuoksi odotamme.
Voi kysyä, onko yksi alv-prosentti koko tähänastisen yhteisymmärryksen tärväämisen
väärti. Prosentti, jota kompensoidaan indeksitarkistuksin eläkkeisiin, lapsilisiin ja liki kaikkiin tulonsiirtoihin. Valtiontalouden menot ovat 50 miljardia, ja ovea näytettiin 750 miljoonasta. 750 miljoonaa on toki iso raha, mutta vain 1,5% valtion menoista.
Pitäisi yrittää uudelleen. Koota voimat, ja palata neuvottelupöytään. SDP:n paikka ei ole oppositiossa. Tavallisen työväen asioita puolustetaan parhaiten siellä missä asioista päätetään.
12.5.2011
Suomi vältti umpikujan
Mikä alku edustajakaudelle. Eilinen päivä painuu kansakunnan muistiin hetkenä, jolloin Suomi otti rohkean askeleen uuteen ja käynnisti rahoitusmarkkinoiden suunnanmuutoksen. SDP:n ja kokoomuksen neuvottelutulos sisältää ratkaisun Euroopan valtionvelkakriisiin ja esti tämän maan ajautumisen umpikujaan. Mikä päivä! Urheilutermein: tuntuu mahtavalta. Hyvä Suomi!
Erotettakaan heti alkuun kaksi asiaa ja kerrottakoon kolmas. Nyt saavutettu ratkaisu ei muuta Suomen EU-linjaa. Se pysyy samana: Suomi ei ole eroamassa eurosta saati EU:sta. Olemme vahvasti mukana. Suomi on vastuullinen ja rakentava jäsenmaa. Sen sijaan EU-tukipolitiikan linja muuttuu. Edellisen hallituksen linja EU-maiden rahoituskriisin ratkaisussa ei jatku, vaan linja velkaantuneiden maiden tukeen on nyt oleellisesti tiukempi.
Se kolmas seikka: SDP:n jo vaalien alla vahvasti esillä pitämä sijoittajavastuu on ratkaisujen lähtökohta. Tiistain eduskuntaryhmän kokouksessa linjaamamme kuuden kohdan sijoittavastuiden periaatteet ovat saavutetussa neuvottelutuloksessa sisällä. Tässä yhteydessä täytyy nostaa hattua kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataiselle, joka osoitti valtiomiesmäistä vastaantuloa. Sopuratkaisu syntyi. Tämä on Suomea parhaimmillaan: vaikeiden ratkaisujen edessä oppiriitojen ei anneta ajaa maata karille, vaan uppiniskaisuudesta tingitään yhteistyön hyväksi.
Nyt tehty sopimus on kokonaisratkaisu ja sellaisenan tulevan hallituksen EU-talouskriisipolitiikan linja. Linja koskee Suomen kantaa Portugalin tukeen, väliaikaiseen vakausrahastoon ja pysyvään vakausmekanismiin sekä kauaskantoisimpana Suomen linjaa rahoitusjärjestelmän pelisääntöjen muutokseen. Suomi kiirehtii sekä rahoitusmarkkinaveron että pankkiveron käyttööottoa.
Portugalin osalta Suomen ehto on, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi maassa. Lisäksi Portugalin on myytävä omaisuuttaan maksuvalmiutensa turvaamiseksi.
Olennaista on, että Suomi tekee jatkossa stopin vastikkeettomalle tuelle. Tulevissa ratkaisuissa Suomi vaatii takauksilleen vakuudet. Tämä on erittäin painava linjaus - paino sanalla 'erittäin'. Vakuuksien vaatiminen rajaa Suomen kokonaisvastuut (Portugali mukaanlukien) noin kolmeen miljardiin. Jatkossa, jos ja kun Suomi osallistuu tukipaketteihin, suomalaiset veronmaksajat saavat takauksilleen täydet vakuudet. Tämä koskee esimerkiksi esillä ollutta Kreikan mahdollista lisärahoitusta.
On ymmärrettävä, ettei Suomen kanta ole EU:ssa läpihuutojuttu. Linja tulee aiheuttamaan kiehuntaa. Toisaalta linja on vastuullinen: Suomi ei esitä ehdotonta ei:tä, vaan tarjoamme ratkaisun kriisin hoitoon. On ymmärrettävä sekin, ettei tällaisia vaatimuksia esitetä EU:lle yhtenään. Tämä ratkaisu syö pääomaa, jota aiemmat sukupolvet ja päättäjät ovat meille kerryttäneet. Suomi esittää nyt omat ehtonsa, ja muut EU-maat tekevät sen mukaisesti omat päätöksensä. Suomen ratkaisu ei aja meitä nurkkaan, vaan avaa ikkunan rahoituskriisin kestävälle hoidolle.
SDP:n ja kokoomuksen ratkaisun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kansainvälisen yhteisön mielenkiinto kohdistui pieneen Suomeen: kaataisiko Suomi yhdessä neuvotellun rahoituspaketin. Ajovaloista nousi ennen kaikkea yksi johtaja: SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Poikkeuksellista vahvuutta osoittaen Urpilainen veti homman maaliin.
Mutta perussuomalaisille tämä ei valitettavasti kelpaa. Ovi hallitukseen olisi ollut auki, mutta Soini johdattaa joukkonsa oppositioon. Edes se, että Suomen vastuut selvästi laskevat, ei riittänyt. EU-allergia ajoi sen ohi, että hallituksessa perussuomalaiset olisivat voineet hoitaa kotimaan asioita.
Mutta kerran vielä: hyvä Suomi! Tämän jälkeen ei voi muuta sanoa kuin että voitamme varmasti vielä euroviisutkin.
Da da dam!
30.4.2011
Kauan eläköön peruspuhelin
Nokian julkaisemat irtisanomiset jäävät pelättyä pienemmiksi, mutta tilanne on silti valtava haaste. 1400 työntekijää saa lähtöpassit.
Määrä ei ole vähäinen. 3000 henkilöä siirtyy Accenturelle, mistä tarkemmat kuviot selviävät vasta myöhemmin. Silti tilanteessa on toivoakin: yhtään paikkakuntaa ei suljeta.
Windows-puhelinten kehittelyn olisi tietenkin toivonut tulevan Ouluun, mutta iso helpotus on se että Oulu ylipäänsä pysyy Nokia-paikkakuntana.
Kokka pitää nyt nopeasti suunnata eteenpäin. Peruspuhelimilla on isot maailmanmarkkinat, ja kysyntä on mahdollisesti vakaampaa kuin hurjasti kilpailluilla älypuhelinmarkkinoilla.
Oulussa ei pidä eikä saa jäädä odottelemaan mitä tuleman pitää. Toimenpiteitä tarvitaan ainakin kahden- ellei kolmenlaisia.
Ensinnäkin yhtiön kanssa tarvitaan hyvää yhteistyötä kuten tähänkin saakka. Toiseksi tarvitaan toimenpiteitä Nokialta lähtevien auttamisessa nopeasti uuteen alkuun uusissa työpaikoissa ja uusien yritysten perustamisessa.
Terva-ryhmä on tässä paljon vartijana.
Rakennemuutostoimenpiteitä ei pidä säästellä: toimia pitää olla heti, jotta apeus ei ennätä vallata alaa. Valtakunnan tasolla on syytä pohtia yritysten T&K-menojen määräaikaista verovähennysoikeutta uusien innovaatioiden synnyttämiseksi.
Kolmanneksi tarvitaan vahvaa elinkeinopolitiikkaa uusien toimialojen kasvattamiseksi. Esimerkiksi matkailussa, luonnonvaraklusterissa ja luovilla aloilla on runsaasti potentiaalia.
Sen lisäksi että tuemme uusien kasvuyritysten syntymistä, on meidän määrätietoisesti houkuteltava alueelle toimivia yrityksiä.
OP-Pohjolan uutinen Ouluun perustettavasta kehitysyksiköstä on erittäin tervetullut.
Kotimaisten investointien ohella meidän tulee tavoitella Ouluun myös kansainvälisiä yrityksiä. Esimerkiksi Intel on osoittanut kiinnosta Suomeen sijoittautumiseen. Oululla on hyvät lähtökohdat keskustella Intel-yhteistyöstä Internetin tutkimuskeskus CIE:ssä jo olevan Intel-yhteyden johdosta. Suomalainen työ on millä tahansa mittapuulla kansainvälisesti kilpailukykyistä, minkä lisäksi voimme tarjota vakaat ja ennustettavat yhteiskunnalliset olot. (Näin voi sanoa perussuomalaisten vaalivoiton jälkeenkin: perussuomalaisten nousu on sekin lopultakin osoitus poliittisen järjestelmän toimivuudesta. Sen sijaan että mielenosoitukset ja välikohtaukset tukkisivat normaalin yhteiskunnan toiminnan, kansanvalta toimii ja purkaa paineita poliittisen järjestelmän puitteissa.)
Oulun kasvua ei pidä päästää hiipumaan. Sillä olisi kauaskantoisia vaikutuksia koko pohjoisen Suomen tulevaisuuteen. Tarvitsemme nyt pikaisesti lisää uskottavuutta ja ns. hyvää kierrettä vahvistavia uutisia. Lentoaseman vilkastuminen Air Balticin ja Norwegianin liikennöinin vuoksi ovat juuri tätä. Seuraavaksi on taisteltava Pohjanmaan radan kunnostamisesta. Kaksoisraiteen ulottaminen Ouluun on yksi kohtalonkysymys, minkä hoitamiseen tarvitaan laajaa pohjoissuomalaista yhteistyötä – erityisesti juuri valittujen uusien kansanedustajien kesken.
(Julkaistu myös Kalevan paperilehdessä 30.4.)
21.4.2011
Eduskuntatyöhön
Eduskuntavaalien tulos oli sekä odotettu että yllätys. SDP sai vähintään työvoiton, ja Oulun piirissä pidettiin asemat ennallaan kahdella edustajapaikalla. Oli odotettua, että perussuomalaiset nousevat paljon. Mutta oli yllätys, että puolue nousi noin paljon.
Muutos on suuri: Suomessa ei ole enää kolmea suurta puoluetta entiseen tapaan, vaan on neljä
keskisuurta puoluetta, joiden joukossa on tuntuvasti heikentynyt keskustapuolue.
Keskustan tappio oli raskas erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, missä puolueelta meni kolme paikkaa. Alueellamme ei ole enää yksiselitteistä valtapuoluetta, ja
se voi olla tervehdyttäväkin seikka.
Myös minulta on moneen otteeseen kysytty pelottaako perussuomalaisten voitto. Ei se pelota. Se on väärä tulkinta. Eniten arveluttaa.
Millaista hallituspolitiikkaa perussuomalaiset vaalivoitollaan ryhtyvät harjoittamaan? Kuinka he tasapainottavat valtiontalouden? Miten käy kulttuurin ja luovien alojen, entäpä naisten tasa-arvon? Alkaako joku vaatimaan aborttioikeuden rajoittamista? Mitä “maahanmuuton hallintaan ottaminen" oikeasti tarkoittaa? Aika näyttää, mutta sen sanon että perussuomalaisille tekee hyvää mennä hallitukseen ja ottaa lusikka kauniiseen käteen.
Asioiden hoito on muutakin kuin omia vaatimuksia.
Vaalikampanja meni SDP:ltä hyvin. Voi olla että olisi mennyt vieläkin paremmin, jos vaaliaikaa olisi ollut vaikka viikko pidempään. Puolueen puheenjohtaja loisti vaalitenteissä, ja työn ja oikeudenmukaisuuden ohjelma puhutteli ihmisiä. Demarit saivat itsetuntonsa takaisin, ja moni pitkään taustalla pysynyt palasi taas kampanjatyön eturintamalle. Nyt lähdemme tosissamme hallitusneuvotteluihin. SDP:lle kuuluu paikka hallituksessa.
Jos näin käy, SDP on luonnollisesti valtiovarainministeripuolue.
Eilen jätin eroanomukseni Oulun seudun ammattikorkeakoulun Kulttuurialan yksikköön. Palautin avaimet, työpuhelimen ja siivosin työhuoneeni. Tänään aloitin työt eduskunnassa. Sain kulkukortin ja katsastin tulevan työhuoneeni. Eduskuntaryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa ja järjestäytyi. Päädyimme siihen että vanhat jatkavat (johdossa siis Eero Heinäluoma). Mahdollinen hallitustyö tuo joka tapauksessa mukanaan henkilökuvioita. Ryhmä kävi myös läpi valiokunta-asioita. Omana toiveenani olisi ensisijaisesti suuri valiokunta ja sivistyvaliokunta. Myös talousvaliokunnan työ kiinnostaa.
Työ tuntuu hienolta. Arvokkaalta ja hienolta, ja jotenkin omalta. Tähän olen tähdännyt, tähän minulla on kutsumus. Huimaavan hienoa saada valtakirja kansalta. Kiitos jokaisesta 5313 äänestä. Kiitos oululaiset, että äänestitte minut kaupungin ykköseksi. Kiitos tukiryhmälle suuresta työstä. Nyt alan tositoimiin. Teen parhaani. Kuuntelen omaa järkeäni ja muistan Liisa Jaakonsaaren sanat: unohda oma ura, etsi totuutta.
14.4.2011
Vaaleissa ratkaistaan terveydenhuollon suunta
Uusi eduskunta saa työlleen lentävän lähdön päästessään päättämään taas yhdestä finanssikriisin poikimasta takauspaketista. Tärkeydestään huolimatta takausasia kuitenkin päätyy yhdeksi äänestykseksi satojen ja tuhansien muiden päätösten joukkoon. Eduskunnan päätehtävä on kotimaan asioiden hoitaminen: päättäminen asioista, jotka vaikuttavat tavallisten kansalaisten elämään tässä ja nyt.
Terveydenhuolto on vaalien ydinasia. Vaikka terveydenhoitoalalla työtä tekevät ihmiset antavat parhaan mahdollisen panoksen hoidon tason turvaamiseksi, suomalaisten terveyspalvelut ovat tällä hetkellä vain välttävää tasoa. Kaiken lisäksi yhteisten palveluiden menosuunta on väärä: varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa yleistyy näkemys, jonka mukaan julkisilla palveluilla ei ole edes tulevaisuutta.
Julkisen palvelun vaihtoehtoa ei pidä tietenkään väheksyä tai sen edellytyksiä äkkipikaa heikentää. Silti haluan painottaa, että julkista terveydenhuoltoa tarvitaan ensisijaisesti: työterveyshuolto ei järjestä neuvoloita eikä vaativaa erikoissairaanhoitoa.
Uusi eduskunta päättää terveyspalveluiden uudistamisesta. Se säätää lait ja laatii rakenteet, joiden puitteissa kunnat palvelut järjestävät. Edustajiksi valittujen mielipide terveydenhoidosta on olennaista, samoin kuin heidän tahtonsa ja taipumuksensa ymmärtää tavallisten ihmisten tarpeita.
Vaalikausi 2011–15 on Suomelle tärkeä. Ehdokkaille eivät tietenkään mitkään vaalit ole välivaaleja, vaan kaikkiin mennään mukaan vakavasti ja innolla. Vilkas ennakkoäänestys on antanut merkin siitä, että into on tarttunut ja kansalaiset ovat päättäneet ottaa päätösvallan käsiinsä ja vaikuttaa vaaleissa.
6.4.2011
Lapsiperheiden asiaa pitää ajaa
Lapsiperheet ovat olleet viime vuosien häviäjiä. Kulutusverojen jyrkkä nousu (sähköverosta arvonlisäveroon) on kiristänyt lapsiperheiden toimeentuloa. Lapsiperheet ovat kuluttajia ja kulutusverojen maksajia. Hintojen nousu kärjistää verotuksen vaikutuksia. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt huolestuttavasti, ja yhä useammassa perheessä lasketaan jokainen euro murheellisen tarkkaan. Lapsia elää köyhyydessä yhtä paljon kuin 70-luvulla. Pitkään jatkunut tuloerojen pieneneminen on taittunut.
Lapsiperheiden tulonsiirtoihin tarvitaan nyt tuntuvia korjauksia. Kaikkein pienimpiä äitiys- vanhempainpäivärahojen täytyy korottaa. Lapsilisiä tulee nostaa, eikä lapsilisän saajista pidä leikata ketään pois: lapsilisät kuuluvat myös toimeentulotukea saaville perheille. On epäoikeudenmukaista, että nykyään juuri kaikista pienituloisimmilta lapsiperheiltä leikataan lapsilisä pois. Sama vääryys koskee yksinhuoltajien saamaa elatustukea.
Uutena ideana tulevan hallituksen on otettava käsittelyyn verotuksen lapsivähennys. Lapsivähennyksen myötä perheiden käytettävissä olevat tulot nousisivat verotuksen keventyessä.
Lapsiperheiden tarpeet liittyvät tulonsiirtojen ohella palveluihin. Ilman palveluiden turvaverkkoa perheiden pärjääminen on mahdotonta. Lapsiperheiden tueksi on oltava kotipalvelua esimerkiksi sairauden tai synnytysmatkojen ajaksi.
Jokaisen lapsen oikeus päivähoitopaikkaan sekä pienituloisimpien nollamaksuluokka on säilytettävä. Päivähoidosta pitäisi maksaa vain toteutuneiden päivien osalta, ja kotihoidon tukea tulisi saada myös osa-aikaisesti. Näin työn ja perheen yhdistäminen todella olisi mahdollista. Myös lasten kotihoidon on oltava perheille taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto.
Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulun seudulla on Suomen tervein väestörakenne. Meillä syntyvyys on korkea: kolmasosa koko maan syntyvyyden enemmistöstä tulee maakunnastamme. Juuri meille lapsiperheiden aseman kohentaminen on tärkeää. Se voidaan nähdä jopa aluepoliittisena kysymyksenä.
Selaa blogia
1 2 3 4