13222
Kalevan kanta |
Pohjoisen ääni |
Kolumnit |
Muuten |
Vieras |
Blogit |
Jari |
Lukija-aineistojen ohjeet
Pohjoisen ääni
Martti Korhonen
Martti Korhonen
Martti Korhonen on 57-vuotias Vasemmistoliiton kansanedustaja Oulusta. Autonasentajana, taksinkuljettajana ja pääluottamusmiehenä aiemmin työskennellyt Korhonen toimii tällä hetkellä myös liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajana, pankkivaltuutettuna ja Oulun kaupunginvaltuutettuna.Kuka vie, kuka vikisee?
Kansakunta on jähmettynyt vaalien jälkeen seuraamaan uuden hallituksen muodostamiseen tähtäävää operaatiota, jonka lopputulosta on tässä vaiheessa vielä vaikea ennustaa. Hallitusohjelmaan kirjattavat asiat ovat vielä epäselviä kaikille osapuolille.
Varsinaiset hallitusneuvottelut polkaistaan pian käyntiin kokoomuksen johdolla. Prosessi viivästyi Portugalin tukipakettia koskevan kinastelun takia ja tässä myllyssä takit kääntyivät monta kertaa matkan varrella. Vasemmiston jämäkkyys perusteluissa ja johtopäätöksissä ei tarttunut muihin puolueisiin.
Kokoomus haluaa jatkaa veronmaksajien rahan kaatamista eurooppalaisille pankeille ja sijoittajille takuiden ja vakausmekanismien muodossa. Sdp:ssä löydettiin ulospääsy tilanteeseen luomalla paketin hyväksymiselle uusia ehtoja. Persut joutuivat sitkeään liemeen, josta ainoa ulospääsy oli hallitusneuvotteluiden ulkopuolelle jättäytyminen.
Kokoomuksen ja Kataisen sooloilu näyttäisi onnistuneen. Hinku pääministerin pallille oli niin kova, että Katainen irrotti Portugali-asian kokonaan hallitusneuvotteluista. Nyt, laihan sovun jälkeen, kokoomukselle ja demareille pohditaan sopivia apupuolueita.
Enemmistöhallitus saadaan varmasti kasaan, mutta marginaalit tulevat olemaan pieniä. Portugalin rahoituspaketti järjestyi, mutta seuraava kriisi lienee edessä jo kesäkuussa, kun eduskunta käsittelee sitoumuksia tuleviin EU:n vakausjärjestelmiin. Näitä päätöksiä ei voi kahdenvälisillä kassakaappisopimuksilla ohittaa. Vääntö tulee olemaan tiukkaa.
Harmillista tilanteessa on se, että Portugalin tukipaketti on vienyt poliittisen keskustelun palstatilan melkein kokonaan. Tiukkoja kantoja ei ole otettu mihinkään muuhun asiaan. Hyvin vähän on pohdittu tulevan hallituksen linjauksia esimerkiksi tuloerojen kasvun, palveluiden ja veropolitiikan suhteen. Näihin tarvitaan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tapahtuvaa muutosta porvarihallituksen jääkylmän aikakauden jälkeen. Ne ovat keskeisiä kysymyksiä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Miten hallitus suhtautuu näihin asioihin? Kuka vie ja kuka vikisee?
Jos hallituspohjan ainoa muutos on kepun vaihtuminen demareihin, minkälaista muutosta politiikan sisältöön on tulossa? Nyt tarvitaan toimia esimerkiksi taitetun indeksin korjaamisessa, julkisiin palveluihin panostamisessa ja veropolitiikan muuttamisessa oikeudenmukaiseksi. Muuten yhteiskunta jatkaa kahtiajaon tiellä.
11.4.2011
Pohjoinen nousee koulutusta kehittämällä
Koulutus ja työ ovat näiden eduskuntavaalien keskeisiä kysymyksiä, erityisesti meidän pohjoisen ihmisten kannalta. Pohjois-Suomen ihmiset tarvitsevat lisää työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia. Muuten juna vie yhä enemmän osaavaa väkeä kohti etelän kasvukeskuksia.
Porvarihallitus on keskittänyt koulutusta ja mahdollisuuksia yhä tiukemmin pääkaupunkiseudulle. Yliopistolailla luotiin tilanne, jossa kaikki tuki valuu yhden hevosen tallille. Aalto-yliopisto vie niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin rahoituksesta leijonanosan. Muiden osaksi jää leikata perustutkimuksesta ja -yksiköistä. Näin on valitettavasti käynyt myös Oulussa.
Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen on murheellinen esimerkki Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten pohjoisen elinolosuhteita vaikeuttavasta sanelupolitiikasta.
Keskustan aluepoliittinen tahto on ollut tällä vaalikaudella olemattomalla tasolla. Kokoomus on vienyt venettä ja muut ovat taantuneet apupuolueiden tasolle. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa sitten menneiden vuosikymmenien, jolloin teollisuutta, työpaikkoja ja koulutusta luotiin pohjoiseen yksissä tuumin, kansanrintamana.
Mikäli aivovuodolle halutaan laittaa todellinen stoppi, uusia koulutusmahdollisuuksia on lisättävä niiden leikkaamisen sijasta. Maakuntayliopistojen rahoitus on turvattava ja toisen asteen koulutusta lisättävä. Tarvitsemme työ- ja koulutustakuun, jotta jokainen nuori pääsee kouluttautumaan haluamalleen alalle. Ketään ei saa jättää heitteille.
Pohjoisen Suomen kannalta sunnuntain vaalipäivä on elintärkeä. Jos muutosta ei saada koulutussektorilla ja monessa muussa asiassa aikaan, pohjoisen elinmahdollisuudet näivettyvät entisestään.
Kommentit
Olette nyt hallituksessa ja AMK-uudistus riipaisee Pohjois-Pohjanmaata kaikkein kipeimmin. Mitä aiotte asialle tehdä?
Vesa Moilanen
Vesa Moilanen
2.4.2011
Hyvinvointia ja turvaa ei luoda mainostoimistojen kikkailuilla
Vaikka vuosien saatossa on tullut nähtyä ja koettua vaalit jos toisetkin, ei loppurutistus mene koskaan rutiinilla, jännitys kasvaa väistämättä. Lähteekö väki uurnille, meneekö oma viesti perille? Huoli tulevan kauden poliittisesta suunnasta kasvaa, sillä viimeisten neljän vuoden aikana on eriarvoisuus kasvanut niin jyrkästi, että suunta on muutettava. Suomalaisten enemmistö haluaa turvata hyvinvointivaltion.
Tässä myllerryksessä tulee väistämättä peilattua eriarvoistumiskehityksen vaikutuksia omaan elämänpiiriinsä. Millaisen hoivan saa tulevina vuosina juuri 80 täyttänyt äiti, onko lapsenlapsille tarjolla tasa-arvoiset oikeudet koulutukseen ja muuhun hyvinvointiin? Mihin suuntaan työelämä kehittyy, jos ay-liike hukkaa juurensa eikä ole entiseen tapaan vaikuttamassa hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen ja työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen?
Keskusta näyttää harjoitetun politiikan perusteella hylänneen täysin alkiolaisen linjan: keskustassa ja oikeistossa tuloerojen kasvua pidetään hyvänä asiana yhteiskunnan dynaamisen kehityksen kannalta. Tutkimustieto ei tätä näkemystä tue: tuloerojen kasvu ja muu eriarvoistuminen alentaa väestön enemmistön hyvinvointia. Tuloerojen kaventamisesta eivät siis hyödy ainoastaan vähäosaisimmat vaan kansan enemmistö.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion idea on, että kaikki osallistuvat sen kustannuksiin ja ovat myös saamapuolella. Tästä näkökulmasta on perusteltua, että esimerkiksi lapsilisät maksetaan kaikille lapsiperheille. Jos etuisuudet rajataan vain pienituloisimmille, loppuu niiltä paremmin tienaavan enemmistön tuki ja halu maksaa veroja. Vain köyhille tarkoitetut etuisuudet ja palvelut tuppaavat slummiutumaan. Hallitus on tietoinen köyhyyden räjähdysmäisestä kasvusta, mutta ei ole saanut aikaiseksi edes viimesijaisen turvan eli toimeentulotuen tasokorotusta. Yksin asuvan on pärjättävä 417 eurolla kuukaudessa.
Oikeudenmukaisempi yhteiskunta on mahdollinen. Muutos vaatii kuitenkin äänestäjien tukea vasemmiston ehdokkaille. Ei riitä että puolueella on korvat (kok) tai se lupaa rakentaa sosiaalisesti tasa-arvoista ja ehyttä yhteiskuntaa (kesk) tai se haluaa murtaa vanhojen puolueiden ylivallan (pers). Eduskunnassa tarvitaan kokemusta ja näkemystä hyvinvointiyhteiskunnan päivittämiseksi kestävälle perustalle. Mainostoimistojen kampanjakikkailulla tai populistisella uholla ei pitkälle pääse.
28.3.2011
Politiikan helppoheikitkö meitä vie?
Köyhyys on kaksinkertaistunut 1990-luvulta tähän päivään. Kukapa ei olisi ollut joskus akuutissa rahapulassa, mutta köyhyydessä on kysymys jostakin aivan muusta. Köyhällä ihmisellä ei ole varaa pitkässä juoksussa järkeviin valintoihin.
Kädestä suuhun eläessään ei näe käsivarren mittaa pidemmälle. Tehokas lääke köyhyyden kierteen katkaisemiseen on koulutus. Niin kuin perustuslaissa sanotaan: jokaisella on oltava oikeus itsensä kehittämiseen varattomuuden sitä estämättä. Koulutuserojen supistaminen pienentää tulevaisuuden tuloeroja.
1970-luvulla vasemmiston voimin saatiin Suomeen kaikille yhteinen peruskoulu. Samaan aikaan alkoi myös yhä useampi yliopisto-opiskelija tulla työläisperheestä. Nyt on palattu takaisin lähtöpisteeseen, nuorten koulutuspolku riippuu taas paljolti perhetaustasta. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset lähtevät yliopistoon, matalasti koulutettujen, pienipalkkaisten vanhempien lapset siirtyvät todennäköisemmin peruskoulun, mahdollisesti ammatillisten opintojen jälkeen työelämään.
Suomella ei ole varaa hukata tulevan sukupolven potentiaalia. Opintotuen on oltava sellainen, että myös pienituloisen perheen vesa voi lähteä opiskelemaan haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan. Liian usein ratkaisun sanelevat talouden realiteetit, vanhemmilla ei ole varaa tukea opiskelevaa jälkikasvuaan.
Opintotuki on pieni eikä opintolainaa ei uskalleta ottaa, koska valmistuneille on yleensä tarjolla vain silpputöitä. Ilman vanhempien tukea on vaikeaa selvitä usean vuoden opiskeluista, työssäkäynti opiskelun ohella pitkittää valmistumista tai johtaa opintojen keskeyttämiseen.
Perussuomalaisten vaaliohjelmassa todetaan viattoman oloisesti, että eivät kaikki ole lukutoukkia. Samalla tavalla oikeisto vastusti aikanaan kaikille yhteistä yleissivistävää peruskoulua: mihin duunari tarvitsee sivistystä.
Demokratia ja yleissivistys kulkevat käsi kädessä, muuten ihmiset ovat politiikan helppoheikkien vietävissä. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista uskoi SDP:n olevan hallituksessa. Ei tällaisessa tilanteessa voi ajatellakaan yleissivistävän koulutuksen supistamista.
Päinvastoin: peruskoulun opetusta on tarpeen päivittää tämän päivän tarpeiden mukaiseksi. Uskonnon opetus kuuluu uskontokunnille, sen sijaan voitaisiin opettaa vastuullisena kansalaisena elämisen kannalta tärkeitä taitoja: kriittistä kuluttamista, yhteiskunnan toimintaa ja eettisiä pelisääntöjä.
Ruotsin opiskelua voitaisiin tarkastella kiihkottomasti tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Ruotsinkielisten palvelut voidaan turvata muullakin tavalla kuin asettamalla työelämässä kaikkien tehtävien kelpoisuuden ehdoksi ruotsin kielen taito.
2.3.2011
Tuhoisa ikiliikkuja pysäytettävä
Hurjaa vauhtia lähestyvät eduskuntavaalit ovat ratkaisevat vaalit monen Pohjois-Suomen kannalta elintärkeän kysymyksen kannalta. Tienristeyksessä ollaan useassa asiassa. Erityisesti työllisyysasioita on syytä pohtia, sillä ne ovat käänteentekeviä pohjoisen tulevaisuuden kannalta.
Jos työpaikkoja ei ole riittävästi, syntyy itseään ruokkiva, tuhoisa ikiliikkuja. Aivovuoto etelään jatkuu, syntyvyys alenee ja muuttotase heikkenee entisestään. Tässä yhtälössä sosiaalinen ja taloudellinen liikkumavara kaventuvat entisestään.
Pohjois-Suomen kannalta ongelmanratkaisussa keskeistä on luoda omaleimainen ja pohjoisen ihmisille yhteinen aluepoliittinen sitova suunnitelma, joka luo uusia edellytyksiä työpaikkojen luomiselle.
Nyt joukot ovat hajallaan. Kuvaava esimerkki on Seinäjoki-Oulu -ratahanke, jota ei ole saatu rullaamaan, vaikka hallituspuolueissa on lukuisia voimakkaina pidettyjä pohjoisen vaikuttajia. Porvaripuolueissa on peiliin katsomisen aika.
Potentiaalia pohjoisessa riittää. Nyt on luotava uusien taloudellisten ja sosiaalisten innovaatioiden kautta uusia elinkeino- ja yhteiskuntapoliittisia mahdollisuuksia.
Elinkeinosektorilla on jatkossa onnistuttava paremmin hyödyntämään Barentsin euroarktisen alueen potentiaali. Pohjoisessa Skandinaviassa ja Luoteis-Venäjällä investoidaan voimakkaasti seuraavien vuosien aikana muun muassa kaivosteollisuuteen, matkailuun ja energiasektorille. Suomen tulee olla vahvasti mukana näissä hankkeissa. Esimerkiksi kaivosteollisuudessa Suomella on runsaasti vielä hyödyntämätöntä potentiaalia.
Ilman panostamista liikenneyhteyksien kehittämiseen, Pohjois-Suomi jää asemalle tämän junan kiihdyttäessä vauhtiin. Lääkkeet ovat kaikilla tiedossa: mainittu Seinäjoki-Oulu -yhteys kaksoisraiteineen valmiiksi nopeasti ja perustieverkko kuntoon. Pitkän tähtäimen jatkotavoitteiksi voidaan asettaa ratayhteys Kolarista Leville sekä pohjoiskalotin yhteishankkeena toteutettava yhteys Kolarista Kiirunan kautta Narvikiin. Hihat heilumaan!
14.2.2011
Operaatio pelastakaa kunnat
Suomessa yhteiskunnalliset palvelut järjestetään pääosin kunnissa. Kunnat ja kaupungit huolehtivat päivähoidosta, kouluista, perusterveydenhoidosta ja muista palveluista, joita käyttävät lähes kaikki kansalaiset.
Kuntien taloudellinen asema on syytä nostaa keskusteluun myös eduskuntavaalien alla. Nykyisin valtion ja kuntien suhteet palveluiden järjestämisessä ovat nimittäin pahemman kerran vinksallaan.
Vaikka kuntien yhteenlaskettu tulos parani viime vuonna, kuntatalous on edelleen suurissa ongelmissa. Rahat eivät riitä palveluihin ja investointeihin ja kuntien velkataakka kasvaa. Tulorahoitusvajetta on Kuntaliiton mukaan syntynyt jo miltei 10 miljardia euroa. Tätä kuoppaa on lapioitu umpeen erityisesti lainarahalla.
Kuoppa on muuttumassa kraatteriksi, joka ei enää lapiolla peity. Hälytyskellot soivat eri puolilla maata. Nyt tarvitaan laajennuksia veropohjaan sekä lisäyksiä valtionosuuksiin.
Porvarihallitus on tarjonnut kuntatalouslääkkeeksi lähinnä leikkauksia palveluihin ja esimerkiksi potilasmaksujen korotuksia. Menoleikkauksilla edistetään kansan kahtiajakautumista, sillä niistä kärsivät eniten pienituloiset. Eli juuri he, jotka ovat kaikista voimakkaimmin riippuvaisia kunnallisista palveluista.
Esitin viime kesänä parlamentaarisen kuntakomitean perustamista ratkomaan kuntien ongelmia. Ministeri Tölli on ansiokkaasti yrittänyt ajaa asiaa hallituksessa, mutta aika uhkaa loppua kesken. Liekö kokoomuksen vai kepun väkevämmät voimat, jotka ovat asettuneet poikkiteloin asiassa. Vastuutonta sanon minä.
Jos komiteaa ei saada pystyyn ennen huhtivaaleja, voi käydä niin, että kuntalain muutoksia ei saada valmisteltua ja toimeenpantua ennen seuraavan valtuustokauden alkua. Nyt tarvitaan vastuunkantoa. Ei poliittista pakoilua.
Nyt on luotava lainsäädäntö, jolla määritellään palveluiden perustaso. Esimerkiksi palveluiden tarjoajia sitova vanhuspalvelulaki on tärkeä uudistus, joka pitää saattaa pikimmiten voimaan. Samalla pitää varmistaa myös tarvittava rahoitus, jotta asetetut normit voidaan saavuttaa.
Poliittinen tahto on saatava lainsäädännön tasolle. On elintärkeää, että tulevassa hallitusohjelmassa asiaan suhtaudutaan tarvittavalla vakavuudella ja kuntien rahoitus ja tehtävät saadaan määriteltyä riittävällä tarkkuudella. Seuraavan kunnallisvaalikauden alkuun on oltava uudet pelisäännöt. Aikaa ei enää ole päivääkään hukattavaksi. Operaatio pelastakaa kuntapalvelut on käynnistettävä heti.
5.1.2011
Hallitus itse osasyyllinen rautatieliikenteen ongelmiin
Liikenneministeri Anu Vehviläinen vaati alkuviikosta VR:ltä selvitystä junaliikenteen ongelmista. Niitä on ollut ihan riittämiin. Liikenne on ollut raiteilla takkuista myös tänä talvena. Myöhästelyt ja epävarmuus ovat vaikuttaneet tuhansien ihmisten työ- ja vapaa-ajan matkustamiseen.
Syyt ongelmien taustalla eivät ole kuitenkaan niin yksioikoisia kuin ministerin vaatimuksista voisi päätellä. Kysymys on suuremmasta kokonaisuudesta. Liikennepolitiikka on ollut kuluneen hallituskauden aikana yhtä horjuvaa kuin polkupyörällä ajaminen ilman käsiä. Vaalitaktisella tempauksella pyritään nyt kääntämään huomio muualle todellisista ongelmista, jotka vaivaavat suomalaista rautatieliikennettä ja liikennettä ylipäätään.
Ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Liikenneverkostomme rapautuu. Liikenneväylien ylläpitoon on varattu vuosittain 200 miljoonaa euroa liian vähän rahaa. Syntynyt tilanne johtaa liikenteen sujuvuuden heikkenemiseen. Pullonkauloja on kehittynyt niin raiteille kuin maanteillekin.
Myös kaukojunaliikenteen ostopalvelujen tulevaisuudesta on syytä olla huolissaan. Ensi vuoden kehyksissä on kolmannes vähemmän rahaa ostopalveluihin kuin tänä vuonna. Näillä numeroilla vuoroja tullaan lopettamaan ja vuorovälejä karsimaan. Tämä on karua kyykytystä esimerkiksi Iisalmi-Ylivieska -osuuden radanvarsikuntien osalta. Elinmahdollisuudet heikkenevät, jos liikenteen toimivuus ja jouhevuus kärsivät.
Uusimpien kyselytutkimusten mukaan eduskunnassa vallitsee vahva, puoluerajat ylittävä konsensus rautatieliikenteen kehittämisen suhteen. Rahoitusongelmat ja uusien hankkeiden tarve tunnistetaan oikealta vasemmalle. Sama henki on vallinnut myös liikenne- ja viestintävaliokunnassa, joka kritisoi perusväylänpitoon varattua rahoitusta sekä valtiontalouden vuosien 2011–2014 kehyksen että budjettiriihen yhteydessä.
Kummallista onkin, että näin voimakas tahtotila ei ole mitenkään näkynyt hallituksen toteuttamassa politiikassa.
Nyt tarvitaan johdonmukaista, sitoutunutta pitkän tähtäimen liikennepolitiikkaa, jotta kaikenlaisilta ikäviltä yllätyksiltä vältytään tulevaisuudessa ja jotta rahoituskuoppa voidaan luoda umpeen. Seuraavan hallituksen pitää luoda selkeä strategia, miten liikennepolitiikkaa ja -hankkeita viedään eteenpäin seuraavan 10-15 vuoden haarukalla.
Selvää on, että nykyisellä hoipertelun ja vastuunpakoilun tiellä ei voida jatkaa. Seuraavan hallituskauden jälkeen pyörällä sotketaan jo ilman hampaita, jos sama meno jatkuu.
22.12.2010
Miksi vanhuspalvelulaissa viivytellään?
Oppositiopuolueet tekivät vuosi sitten syksyllä välikysymyksen vanhustenhoivan tasosta Suomessa. Tuolloin ilmestyneet lääninhallitusten teettämät raportit vanhustenhoidon tilasta olivat surullista luettavaa. Selvityksistä saimme lukea vanhuksien telkeämisistä lukkojen taakse, puutteellisista ulkoilumahdollisuuksista ja aliravitsemuksesta.
Tilanne ei ole muuttunut vuoden aikana juuri parempaan suuntaan. Oulun läänissä 75 prosentilla kunnista on edelleen suuria vaikeuksia vanhuspalvelujen järjestämisen suhteen.
Ensimmäinen askel asioiden laittamisessa kuntoon olisi vanhusten laillisten oikeuksien turvaaminen. Tätä varten Suomi tarvitsee vanhuspalvelulain, jonka myötä hoivatakuu laajentuisi koskemaan myös ikäihmisten hoivapalveluita.
Hoivatakuu lähtee siitä, että jokaisella on oikeus päättää itse omasta elämästään. Näin ikääntynyt voi itse päättää haluaako hän asua kotona ja saada tarvitsemansa hoivapalvelut sinne vai haluaako hän asua palveluasunnossa ja saada siellä tarvitsemansa apu. Lailla voidaan määritellä kaikille kunnille tai kuntayhtymille järjestämisvastuu tuottaa kaikille palveluja tarvitseville vanhuksille tasokkaat kotihoidon palvelut sekä tarvittaessa kotisairaanhoito.
Peruspalveluministeri Paula Risikko lupasi viime syksyn välikysymyskeskustelun yhteydessä, että vanhuspalvelulain valmisteluun pistetään vauhtia. Tämän vuoden lokakuussa Risikko totesi eduskunnan kyselytunnilla, että vanhuspalvelulakia valmistellaan parhaillaan ja siitä saadaan ensimmäinen luonnos aikaan ensi keväänä.
Lupauksista huolimatta asiat eivät ole edenneet. Valmista ei näyttäisi tulevan ennen ensi huhtikuun vaaleja. Lain siirtäminen seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi pahentaa vanhuspalveluiden epätasa-arvoa kunnissa.
Kummalliseksi tilanteen tekee se, että valmiit pohjat lain valmisteluun ovat jo olemassa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki nimittäin vanhuspalvelulakialoitteen jo ennen viime eduskuntavaaleja. Viivyttely tässä asiassa käy kohtalokkaaksi pitkässä juoksussa.
Kommentit
Nämä ovat juuri niitä asioita, joita ei saisi missään nimessä viivytellä. Jokainen hetki on liikaa, kun on kyse perusturvaan liittyvistä seikoista.Vanhukset ovat hyvän hoitonsa ansainneet!
Kaisa Louet
Kaisa Louet
7.12.2010
Finnair-kiistassa kysymys työssä jaksamisesta
Finnairin lentoemäntien ja stuerttien työtaistelu ei osoita laantumisen merkkejä. Tänään lakko laajeni, kun Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT lopetti polttoainekuljetukset Finnairin lennoille. Tukitoimi on solidaarisuuden osoitus oikeuksiensa puolesta taisteleville lentoyhtiön työntekijöille.
Finnair pani itse kovat piippuun jo viime viikolla, kun se kertoi tutkivansa, voiko töitä siirtää Suomesta halvemman kustannustason maihin. Uhkaus oli ajattelematon ja se vaikutti välittömästi tilanteen kärjistymiseen.
Kiistassa on kysymys työssä jaksamisesta. Työehtoihin halutaan jälleen tuottavuuden nimissä mittavia heikennyksiä, vaikka pitkäksi venähtävien työpäivien ja aikaerolentojen jälkeiset vapaat eivät nykyiselläänkään ole riittäviä työstä toipumiseen.
Työehdoista kiinni pitäminen ei ole kohtuuton vaatimus, sillä Finnairin taloudellinen tilanne on kohentunut. Lentoyhtiön henkilökunta on ollut aiemmissa säästötalkoissa vahvasti mukana. Edelliset vakautusratkaisut sovittiin viime vuoden syksyllä ja tuolloin työntekijäpuoli sitoutui muun muassa palkanalennuksiin. Tuolloin kokonaissäästötavoite oli 50 miljoonaa euroa ja se toteutettiin.
Nämä tehostamistoimet ovat tuottaneet tulosta. Finnairin tuottavuus on noussut vuoden kolmannella neljänneksellä 52 prosenttia. Moni miettii nyt, kuinka paljon henkilökunnasta pitää pumpata tehoja irti ääneen sanomattomien tavoitteiden täyttymiseksi. Luvut ovat kiistattomia: yhtiö pärjää, henkilöstö ei pärjää.
Suomen valtio omistaa Finnairista yli puolet. Hallitus on monessa yhteydessä korostanut perheen ja työn yhteensovittamista. Käytännön tasolla joustavuus näyttäisi valitettavasti toimivan vain yhteen suuntaan. Hallitus on unohtanut yhteiskuntavastuunsa. Kuinka pitkään tilannetta voidaan katsoa sivusta?
Kommentit
Lentohenkilökunnasta löytyy aivan ilmeisesti ihmisiä, jotka kokevat työn raskaaksi. Näin on kaikilla aloilla.
Ongelmalliseksi asia tulee mikäli…
- tehtäväkiertoa sopivampiin ja helpompiin töihin ei tapahdu
- koko ammattiryhmän tuottavuus rajoitetaan työtehtävään sopimattomien ihmisten mukaan
-työn vastaanottava ihminen ei huomioi työn vaatimaa matkustustarvetta
-ulkomaiset ihmiset jaksavat paremmin
-muiden lentoyhtiöiden ihmiset jaksavat paremmin huonommilla työehdoilla
En millään haluaisi hyväksyä tätä pysyväksi totuudeksi, koska se merkitsisi Finnairilla tämän ammattiryhmän suomalaisten työpaikkojen tai koko Finnairin loppua.
Hyvinvoinnin kehittäminen on haastavaa!
Eero Vallström
Eero Vallström
24.11.2010
Liikennekasvatus mukaan opetussuunnitelmiin
Peruskoulun opetussuunnitelmien uudistajien toivoisi hetkeksi astuvan ulos luokkahuoneesta oikeaan maailmaan ja miettivän, mitä taitoja jokainen nuori tulevassa elämässään tarvitsee. Liikennekasvatuksen pitäisi kuulua kaikille yhteisen peruskoulun opetukseen.
Turvallisia reagointitapoja täytyy harjoitella käytännössä, kaikkea ei voi oppia perinteisellä opettaja-oppilas-liitutaulu -menetelmällä; edistyneimmissä kouluissa liitutaulu on toki vaihtunut smartboardiksi.
Liikennevaliokunnassa on keskusteltu muun muassa mopoautoilijoiden turvattomuudesta liikenteessä, ilman ajo-opetusta he ovat vaaraksi sekä itselleen että muille. Ehdotus mopoautoilijoiden ajo-opetuksesta ei ole saanut kannatusta kaupunkien ulkopuolella. Siellä nähdään riskinä, ettei ajo-opetukseen riittäisi oppilaita, eikä opetusta olisi siitä syystä tarjolla autokouluissa. Tämä heikentäisi siellä asuvien nuorten liikkumismahdollisuuksia entisestään.
Suomalaisen koululaitoksen perustoimintamalli on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena koko historiansa ajan. Harvaan asutussa maassa tietotekniikan käyttöä voisi hyödyntää monilla tavoilla. Opettajankoulutuksen ja muiden koulutusalojen yhteistyöllä olisi mahdollista kehittää opetuksen käytäntöjä vastaamaan laajemmin elämän eri osa-alueiden tarpeisiin. Yhtälön ratkaisutaito ja ruotsin kieli ovat varmasti tarpeellisia taitoja, mutta hyvä olisi oppia myös esimerkiksi toimimaan liikenteessä turvallisesti. Liikenteessä riskit ovat realisoituessaan pahimmillaan lopullisia.
Suomi voisi ottaa askeleen takaisin kohti tietotekniikan innovatiivisen käytön kärkisijoja: jos lentäjät voivat oppia lentämään lentosimulaattorilla, ei autosimulaattorin kehittäminen peruskoulujen käyttöön voi olla mahdoton tehtävä. Viihdekäyttöön on tarjolla monenlaista rallipeliä tietokoneeseen liitettävine lisälaitteineen, ei voi olla mahdotonta kehittää siitä liikennesäännöt tunnistavaa versiota ajotaidon kehittämiseksi. Tässä haaste oppimateriaalien valmistajille!
17.11.2010
Oppositio ja demokratian toimivuus
Suomessa vaalit ja niiden jälkeen käytävät hallitusneuvottelut ratkaisevat hallituspohjan. Ministeripaikat ja siten myös suurin osa poliittisesta vallasta jaetaan voittajien kesken. Usein hävinneiden osa on oppositio ja miettiminen, miten omia tavoitteita saadaan läpi.
Vaikka omien tavoitteiden saaminen läpi on oppositiopuolueiden tapauksessa monesti vaikeaa, myös oppositiosta käsin on mahdollista vaikuttaa ja saada laivan suuntaa käännettyä, jos se on ajautumassa kivikkoon. Näin ei ole käynyt viime aikoina tarpeeksi usein, mutta muutama hyvä esimerkki löytyy.
Syksyn mittaan kansalaisia puhututtanut postilaki on tuorein esimerkki opposition vaikutusvallasta. Lakiesityksen ongelmat tuotiin laajasti esiin ja hallitus joutui parantamaan esitystään. Nyt laki esitystä koetetaan vielä saada paremmaksi jotta sillä turvataan postipalvelut tulevaisuudessa.
Myös käännetyn arvonlisäveron muuttuminen konkreettiseksi laiksi oli vasemmiston luoman paineen ansiota. Kuluneella hallituskaudella luovuttiin myös päivähoitomaksun nollamaksuluokan poistamisesta, kun kritiikki sai tarpeeksi suuret mittasuhteet.
Vaikka suurimmat vallankäyttäjät löytyvät yleensä hallituksen kamareista, oppositiopolitiikka ei ole ainoastaan huutelua tyhjässä huoneessa. Asiapolitikoinnilla voidaan saada myös tuloksia aikaan. Vahva oppositio takaa demokratian toimivuuden.
3.11.2010
Jatkojalostusteollisuutta Pohjois-Suomeen
Pohjois-Suomen huolestuttavat työttömyyslukemat ovat olleet meille kaikille pitkäaikainen päänsärky. Toipuminen taloustaantumasta on hitaampaa kuin ruuhka-Suomessa ja sen vuoksi pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys ovat ilmiöinä voimakkaampia meilläpäin.
Jomotukseen löytyy onneksi lääkkeitä. Eräs työpaikkoja pohjoiseen tuova ala on kaivosteollisuus, johon liittyvät hankkeet ovat edenneet viime aikoina mukavalla vauhdilla.
Hankkeet tuovat pohjoiseen työpaikkoja ja täällä kipeästi tarvittavia verotuloja. Esimerkiksi Kolari-Pajalan ja Soklin suunnitteilla olevien hankkeiden työllisyysvaikutuksen on laskettu 4 vuotta kestävän investointivaiheen aikana olevan lähes 12 000 henkilötyövuotta. Tuotannon käynnistyessä kaivokset voisivat luoda alueelle yli 3 600 pysyvää työpaikkaa.
Talvivaaran nikkeliä, kuparia, sinkkiä ja kobolttia tuottava esiintymä tarjoaa jo nyt sadoille ihmisille työtä. Hankkeella on myös merkittäviä epäsuoria työllisyyttä tukevia vaikutuksia. Se on piristysruiske myös muille elinkeinoille, kuten kaupalle ja muulle palvelusektorille.
Kaivoshankkeet tarvitsevat tuekseen myös investointeja rautateihin ja satamiin, joten kerrannaisvaikutukset työllisyyden suhteen voivat olla todella merkittävät, jos asiat tehdään huolella ja oikein.
Hutilointiin ei ole varaa. Jatkossa on tärkeää varmistaa, että Pohjois-Suomesta ei tule mineraalisiirtomaata. Sen vuoksi meille tarvitaan myös jatkojalostusteollisuutta. Jalostustoiminnan tuominen lähelle kaivoksia on myös ekologisesti järkevä ratkaisu.
Näiden aikeiden suhteen ongelmaksi voivat muodostua hankkeiden omistussuhteet. Ulkomaiset kaivosyhtiöt omistavat leijonanosan hankkeista. Nyt tarvitaankin poliittista tahtoa ja yhteistoimintaa sen puolesta, että merkittävin hyöty pohjoisen hankkeista jää paikallisten ihmisten haltuun.
Valtiollisen kaivosyhtiön perustaminen on yksi mahdollisuus huolehtia tästä edunvalvonnasta. Yhtiö voisi olla vauhdittamassa hankkeiden lähtemistä liikkeelle ja investoimassa jatkojalostustoimintaa kaivosalueille. Ajatus on saanut kannatusta monelta taholta, joten sitä on syytä viedä vauhdikkaasti eteenpäin.
Selaa blogia
1 2