Luonnerooli sopii eläimelle parhaiten

Oululainen Tapani "Tappo" Launonen, 42, on mielenkiintoinen persoona. Jo parisenkymmentä vuotta sitten hän istuskeli vanhan oululaiskuppilan, Rattorin, dj-pöydän takana, tanssi ja soitti levyjä. Sitten hänet yhdistettiin voimakkaasti oululaiseen tanssitaiteeseen. Harrastus oli hänelle työtä kymmenisen vuotta.

Nyt mies istuu pääasiassa tietokoneen ääressä ja lopettelee monitasoista mobiiliteknologiaan kuuluvaa projektia Oulussa ja Jyväskylässä. Sen projektin tulokset ovat tarina sinänsä.

Jotta kaikki ei olisi näin yksinkertaista, hänellä on työkavereinaan kaksi korppia ja takana seitsemän vuoden medianomin lopputyö nimeltä Lauma, jossa päänäyttelijöitä olivat porot, koirasudet ja huskyt. Lyhytelokuvan aikana hän tutustui leviläiseen koirankasvattajaan, Reijo Jääskeläiseen.

Tämä selittää, miksi Launonen on ajankohtainen juuri nyt. Hän oli Jääskeläisen ohella yksi avainhenkilöistä elokuvateatterissa pyörivän Suden arvoitus -elokuvan eläinkohtausten onnistumiseen.

Näin kommentoi Suden arvoitus -elokuvan ohjaaja Raimo O. Niemi.

"Tapasin Tapon ensimmäistä kertaa Martinniemessä. Kuvasin silloin Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -lyhytelokuvaa. Tappo oli mukana järjestäjänä ja osoittautui jo tuolloin korvaamattomaksi", muistelee Niemi.

"Suden arvoituksessa hänellä oli ratkaiseva rooli tuotantotiimin ja susien ohjaaja Jääskeläisen välillä. Tappo purki käsikirjoituksen eläinkohtaukset auki, ja selitti ne Jääskeläiselle. Näin he saivat koirasudet käyttäytymään halutulla tavalla."

"Tapon kyky perustuu siihen, että tietää, miten eläimiä käsitellään ja miten elokuvia tehdään. Ehdottomasti palkkaan miehen uudestaan. Luottomies", kehuu Niemi. Ohjaajalla oli tuoreessa muistissa Poika ja ilves -elokuva, josta kokemukset eivät olleet helppoja.

"Sen jälkeen ajattelin tehdä keittokirjan, ´101 tapaa tehdä ilveksestä muusia´. Näin ei käynyt koirasusien kanssa", nauraa Niemi.

Tapani Launoselle Suden arvoitus ei ole suinkaan ensimmäinen elokuva, jossa hän oli mukana eläintenohjaajana, lopputyön lisäksi siis. Takana ovat muun muassa Helmiä ja sikoja sekä Koirankynnen leikkaaja. Mutta varsinainen ensimmäinen pitkä elokuva oli Hailuodossa osakuvattu Rölli ja metsänhenki.

"Muistan kohtauksen, jossa hevosen tuli kävellä ´välinpitämättömänä´ Röllin ohi. Ratsastin paikalle kolmen hevosen kanssa ja sijoitin yhden tamman polun toiselle puolen. Siis ruuna käveli Röllistä välittämättä, koska sen mielenkiinto oli aivan muualla", kertoo Launonen.

"Näin yksinkertaista se periaatteessa on. Yksi peruselementeistä on ajatella asiaa eläinten näkökulmasta. Tietoisilla kons­teilla homma saadaan toimimaan."

Suden arvoitusta varten synnytettiin neljä pentuetta.

"Eräässä kohtauksessa Devil-koirasusi on pinnasängyn ja lapsen vieressä. Suunnittelimme etukäteen monia vaihtoehtoja. Huoneessa oli vähän tilaa ja paljon porukkaa. Vahvalla käskytyksellä Devil istutettiin paikalle ja sen huomiopiste käännettiin lapsen leluun. Vahingossahan se voi vaikka vilkaista ylhäältä laskeutuvaa mikkiä."

Tapani Launonen on koko ikänsä ollut eläinten kanssa tekemisissä. Hevosiin hän tutustui seitsemänvuotiaana, kun kodin ja koulun välissä oli talli. Sinne poika livahti ennen ja jälkeen koulupäivän.

"Eläinten ohjauksessa kyse on kumppanuudesta ja yhteistyöstä. Minä ihmisenä en määrää vaan määritän, mitä eläin tekee. Elokuvassa eläimellä on oltava rooli, joka on sille luontaista. Eli homma etenee eläimen ehdoilla."

"Toisaalta nykyihminen ei mielellään komenna lemmikkiään ja se taas saattaa aiheuttaa esimerkiksi koiralle ongelmia. Eläinten täytyy tietää paikkansa laumassa", Launonen kiteyttää.

Suden arvoitus nyt elokuvateattereissa kautta maan. Elokuvan teossa ei ole vahingoitettu eläimiä.