Nämä maat ja noiden ihmisten toiminta ovat vähä vähältä turmelleet merta niin, että on jo kysytty, voiko sitä enää edes pelastaa. Maallikkokin on voinut huomata kuolemankierteen vaikutukset esimerkiksi Suomen etelä- ja lounaisrannikolla. Kirkkauden tilalle on tullut sameus, rakkolevän tilalle sinileväkukinnat, ja myös kalakannat ovat kärsineet. Perämeren rannoilla on vielä säästytty pahimmilta vaikutuksilta.

Onneksi on niitä, jotka vielä uskovat, että meri voidaan pelastaa. Yksi yritys on huomenna Helsingissä pidettävä Itämeri-kokous, joka kokoaa yhteen alueen poliittisia johtajia sekä yrityksiä ja muita toimijoita. Huippukokousta isännöivät presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen ja yksityishenkilöiden aloitteesta perustettu Baltic Sea Action Group -säätiö.

Erityinen ansio kokouksen aikaansaannissa on säätiössä toimivien suomalaisten yksityishenkilöiden aloitteellisuudella.

Vieraskaarti on kohtalaisen arvovaltainen: pääministerit Venäjältä, Virosta, Norjasta ja Tanskasta, presidentit Latviasta ja Liettuasta ja kuninkaallista näkyvyyttä tuomassa Ruotsin Kaarle XVI Kustaa.

Erityisen tärkeää on, että paikalla on Venäjän pääministeri Vladimir Putin. Näin siksi, että hän pystyy panemaan maassaan liikkeelle asioita, ja siksi, että Venäjä on Itämeren kuormittajista pahimpia. Loppusyksystä Putinin panos oli ratkaiseva, kun suursaastuttaja Kaliningradin jätevedenpuhdistamotyö lähti liikkeelle vuosien suhmuroinnin jälkeen.

Samoin olisi ollut tärkeää, että myös Puolasta paikalla olisi tullut pääministeri tai presidentti. Fosfori- ja typpipäästöjen perusteella Puola on Itämeren alueen selvästi pahin kuormittaja. Nyt Puolan ääntä käyttää varapääministeri, jolle valtuuksiksi on toivottavasti annettu muutakin kuin maan ryhdikäs edustaminen kokouksen perhekuvassa.

Idealtaan Itämeri-kokous ei ole aivan tavallinen huipputason poliittinen kokoontuminen. Jokaisen kokoukseen tulevan maan tai yksityisen tahon pitää tuoda mukanaan jokin sitoumus. Se on edellytys osallistumiselle.

Maanantaina oman sitoumuksensa julkisti pääministeri Vanhanen. Hän sitoutuu siihen, että Suomessa ryhdytään tehostettuihin toimiin Saaristomeren tilan parantamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Hallitus aikoo panostaa erityisesti maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseen Saaristomeren valuma-alueella. Vanhasen sitoumus on rohkea siihen nähden, että hänen kautensa pääministerinä saattaa katketa jo alkukesästä.

Kaikkein suurin kiinnostus kohdistuu siihen, mitä pääministeri Putinin ja Puolan varapääministerin Waldemar Pawlakin suusta kuullaan. Putinia ei tähänastisen perusteella voi pitää minään viherajattelun suunnannäyttäjä. Muutama vuosi sitten hän päinvastoin piti Venäjään kohdistettuja suojeluvaatimuksia yrityksinä rapauttaa maan kilpailukykyä.

Kokouksen onnistumisessa päävastuu on isännillä. Heidän pitäisi kyetä synnyttämään uusi, toimintaan kannustava Helsingin-henki, nyt Itämeren hyväksi. Pelkistä latteista julkilausumista ei ole iloa kenellekään.