Neuvostojoukkojen hyökkäykset ja suomalaisten vastahyökkäykset olivat laantuneet asemasodaksi, jossa metsissä liikkuneet suksipartiot kahakoivat keskenään satunnaisesti.

Helmikuussa saapuneet ruotsalaiset vapaaehtoiset muuttivat tilannetta olennaisesti. Alivoimaiset suomalaiset olisivat kaivanneet vahvistuksia enemmänkin, vaikka tilanne oli näennäisesti vakiintunut.

Ruotsalaiset ottivat tullessaan pohjoisen rintaman komentoonsa. Rintamavastuun siirtyminen ruotsalaisille ei Ala-Nikulan mukaan näkynyt rivimiehelle mitenkään.

"Ruotsalaiset taistelivat siinä missä suomalaisetkin. Heillä oli hyvät varusteet ja henki."

Lapin ryhmässä viestimiehenä toiminut Ala-Nikula sanoo, että suomalaisten ja ruotsalaisten välille ehti muodostua hyvä asevelihenki, vaikka vapaaehtoiset ehtivät olla perillä vain muutaman viikon ennen rauhan tuloa.

Erityisen hyvin Ala-Nikula muistaa suomea puhuneen pohjoisruotsalaisen vapaaehtoisen, jonka kanssa partioi Sallan nykyisen kirkonkylän ja Hautajärven välillä. Hänen kanssaan Ala-Nikula selvisi myös venäläisten väijytyksestä, johon joutui eräällä partiomatkallaan.

Ala-Nikula muistelee, että venäläisten partio oli eräässä metsäsaarekkeessa.

"He olisivat saattaneet yllättää meidät, jos olisivat antaneet meidän tulla lähemmäksi. He olivat liian hätäisiä ja alkoivat ampua jo kaukaa. Suojauduimme paksun lumikinoksen taa ja aloimme odottaa apua."

Kun apu tuli ja tulitus lopulta päättyi, löytyi saarekkeesta monta venäläisruumista.

Venäläisten ruumiita alkoi paljastua myös Märkäjärvellä, kun kevätaurinko porotti aikansa.

"Lumen alta alkoi pilkistää piippalakkia sieltä ja kenkää täältä. He olivat haudanneet vainajansa pelkkään hankeen komentopaikkana pitämänsä talon taakse."

Tutustu verkossa Tositarinoita talvisodasta -sivustoon. Sivustolle kootaan kaikki Talvisota-sarjan jutut. Lukijat voivat lähettää sivulle omia muistojaan ja kuviaan. Muistot voi myös soittaa ti-to 15-16 numeroon 044 7995 853.