"Nekin ovat vanhaa perua", suunnittelupäällikkö Tapio Siikaluoma teknisestä keskuksesta kertoo.
Helsingin liikennesuunnittelussa pyöräilystä vastaava suunnittelija Marek Salermo kertoo, että Helsingissä on toteutettu ajoradan yhteyteen maalattavia pyöräkaistoja muutamissa paikoissa jo 90-luvun alussa. Viimeisin 600 metrin pätkä valmistui vastikään Runebergin kadulle.
"Pyöräkaistalla tarkoitetaan ainoastaan ajoradan yhteyteen maalaamalla erotettua kaistaa, jota saavat käyttää ainoastaan mopot ja polkupyörät", Salermo selventää.
Salermon mukaan Helsingissä käytössä olevat pyöräkaistat ovat osoittautuneet tavallisia kevyen liikenteen väyliä turvallisemmaksi ja joustavammaksi ratkaisuksi.
Sen sijaan kaksisuuntaista pyöräilykaistaa Salermo ei pidä turvallisena ratkaisuna. "Muiden maiden ohjesäännöissä niitä ei edes suositella", Salermo toteaa.
Salermo pitää pyöräilykaistoja ajan hengen mukaisina. "Pyöräilyn luonne on muuttunut valtavasti niistä ajoista, jolloin nykyiset suunnitteluperiaatteet laadittiin. Silloin oletuspyöräilijä oli lapsi tai iäkäs ihminen. Heille suunniteltiin liikenteestä erotettuja väyliä, joille ei asetettu sujuvuus tavoitteita."
Nyt polkupyörää käytetään eri tavalla liikennevälineenä ruuhkautuvassa kaupunkiympäristössä ja se edellyttää sujuvaa polkupyöräliikennettä.
Pyöräilijöille erotettu kaista ei toimi
Uusia pyöräilijöille erotettuja kaistoja ei Ouluun ole suunnitteilla. "Jostakin syystä ne eivät meillä toimi. Voi sanoa, että jalankulkijat vielä vähemmän piittaavat, millä puolella ovat", Teknisen keskuksen liikenneinsinööri Jorma Heikkinen toteaa.
Kirkkokadulla on osalla matkaa jopa selkeästi erotettu kaista, mutta sekään ei pidä Heikkisen mukaan jalankulkijoita ja pyöräilijöitä oikeilla väylillään.
"Totta kai keskustan alueella, missä on paljon jalankulkijoita, oma väylä pyöräilijöille olisi paikallaan. Kirkkokadun ajatus on tätä ollutkin", Heikkinen toteaa.
Siikaluoma kertoo, että ainakaan näillä näkymin Rotuaarillekaan ei ole suunnitteilla omaa kaistaa pyöräilijöille.
Kävelypainotteisia kaduista apua pyöräilijöille
Sen sijaan keskustan alueelle suunnitellaan niin sanottuja kävelypainotteisia alueita.
"Pyöräilijöille tulee kadulle nykyistä paremmat olosuhteet. Kun autot liikkuvat näillä alueilla noin 20 kilometriä tuntivauhdilla, kokevat pyöräilijätkin autojen seassa liikkumisen turvallisempana", Heikkinen uskoo.
Kävelypainotteisilla alueilla liikkumista pyritään selkiyttämään muun muassa erottamalla jalankulkijoiden alue eri materiaalilla.
Heikkinen arvelee, että Pakkahuoneenkadun muuttaminen kävelypainotteiseksi kaduksi ja Rotuaarin uudistaminen ja laajentaminen Isokadulle pitäisivät olla valmiina mahdollisesti jo vuonna 2013, viimeistään 2020.
"Uudistukset ovat kiinni koko keskustan ilmeen uusimisen aikataulusta, kortteleiden uudelleen rakentamisesta sekä Kallioparkista.
Kävelypainotteisiksi kaduiksi on suunniteltu Pakkahuoneenkatua, korttelin verran Kirkkokatua, osaa Isokatua, Hallituskatua Valkealinnan edustalla Otto Karhin kohdalla.
Esimerkkinä pahasta paikasta pyöräilijälle on rautatieaseman edusta, jossa taksit odottavat asiakkaita toisen puolen renkaat jalankulku/pyörätiellä, joka on jo muutenkin kapea. Tässä yhtenä päivänä pyöräilin lapsiperheen (äiti ja kaksi lasta) takana odottaessani ohitsepääsyä. Ei tässä sinänsä mitään tietenkään, mutta pahoitin kyllä mieleni viimein ohitse päästyäni, kun äiti sanoi lapselleen: "Ei sinun tarvitse väistää.", lapsen huomattua tilanteen ja kysyessään äidiltään siitä.
Jalankulkijoiden ei tarvitse tuntea liikennesääntöjä, autoilijoiden tarvitsee. Siksi ajaisin keskustan alueella aina mieluummin ajoradalla.
Autojen nopeudet alas ja pyöräilijät sinne sekaan. Nimim. "Vain pakki puuttuu" on oikeassa, autoilijat ajaa liikennesääntöjen mukaan, jalankulku taas on luonteeltaan erilaista liikkumista eikä jatkuvaa kaistaviivan tuijottelua voi edes edellyttää, joten pyörät mieluummin autojen joukkoon.
Jalankulkijoiden seassa on pikkulapsia ilman valvontaa (tai jopa väärin kasvatettuina niin kuin ensimmäsen viestin esimerkistä voi lukea), hulluja&humalaisia (on niitä autoilijoissakin mutta sillä puolen se on laitonta) ja muuten vaan arvaamattomia.
Autot kulkevat yleensä oikeanpuoleista liikennettä noudattaen eli eivät aja sattumanvaraisesti oikeaa tai vasenta laitaa. Autoissa on vilkku ja jarruvalot (vaikka niidenkin käyttö saattaa joskus unohtua) ja tarvittaessa äänimerkkikin. Jalankulkija saattaa edetä mp3-soitin päässä tai kännykkään puhuen täysin omassa maailmassaan ilman että muut liikenteessäolijat osaavat varoa hänen äkkinäsiä liikkeitään.
Ajoneuvot (joka polkupyöräkin siis on) täytyisi pitää erillään jalankulkijoista!
Siellä täällä on onneksitehty hidastustöyssyjä jotka parantavat kaikkien turvallisuutta mutta lisää tietysti pitäisi tehdä. Pyöräilen paljon ja olen joutunut opettelemaan vähän liiankin nöyräski kun koskaan ei voi arvata mitä satunnainen autoilija tekee. Pahimmillaan tilanne on työmatkaruuhkissa joissa olen selvinnyt kait lähinnä tuurilla, kun esim Toppilan suunnalla saa ajella pyörällä molemmin puolin tietä ja joukossa on vasenta kaistaa ajavia ja kävelijöitä ja bussipysäkille juoksijoita.
Keskustassa pätee vain viidakon lait eli siellä pyöräillään kävellään ja autoillaan vähän miten sattuu. Maltti auttaa sielläkin mutta kovin joutuisaa ei pyörily nyyisin aina ole.
Näinhän se on, kun ei tiellä liikkujista kukaan (ei pyöräilijät, autoilijat sen paremmin kuin jalankulkijatkaan) tunne liikennesääntöjä. Minusta tämä on lähinnä surullista kaupungissa, jonka asukkaat ylpeilevät asuvansa edistyksellisessä pyöräilykaupungissa.
Ei Oulussa kaikki ole täysin huonostikaan. Keskustan ulkopuolella pyörätieverkosto on kohtuullisen hyvä ja kattava ja liikenne melko sujuvaa. Keskustan alueella pyöräilykulttuurin (tai liikennekulttuurin) puuttuminen sitten korostuukin ikävällä tavalla. Pyöräilijät ajavat jalkakäytävillä ja autoilijat pyöräteillä. Siellä, minne on ymmärretty laittaa yksisuuntaisia pyöräteitä (esim. Aleksanterinkatu ja Tuiran sillat), ajetaan teitä väärään suuntaan vaaratilanteita aiheuttaen.
Olen muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että on kaikkien etu erottaa pyörät jalankulkijoista. Autoilijoiden rinnalla on huomattavasti turvallisempaa ja helpompaa ajaa. Lisäksi liikenteeseen pitää saada niin selkeät pelisäännöt, että lapsikin ne ymmärtää.
Ehdotuksiani, joilla Oulu nostetaan taas oikeasti pyöräily-ystävälliseksi kaupungiksi: - keskustan/ahtaiden taajamien pyörätiet yksisuuntaisiksi ja pyörät oikeaan reunaan - pyöräilijöille erilliset, maalatut kaistat ja valo-opasteet - lisätään tiellä liikkujien tietoutta yhteisistä pelisäännöistä (lehtijuttuja, tietoiskuja kouluille yms.) - keppiä ja porkkanaa: sakotetaan yksisuuntaisia väärään suuntaan pyöräileviä, mutta pönkitetään myös oululaisten itsetuntoa (markkinointia tyyliin "meillä osataan ajaa oikein", "Suomen edistynein liikennekulttuuri" jne.)
Mallia toimivasta pyöräilykulttuurista kannattaa hakea vähän etäämpää kuin Helsingistä. Esimerkiksi Tanskassa homma toimii aivan eri tasolla: Kööpenhaminassa on yli 2 miljoonaa pyörää ja 1,5 miljoonaa asukasta, ja pyöräilijöiden rooli liikenteessä on selkeä. Onnettomuuksia on vähän ja liikkuminen helppoa.
Ajokortti pyöräilijöillekin!
Saa ajaa juuri siksi, että siinä on se pyörätienmerkki. Sen sijaan esimerkiksi Merikosken silloilla pyörätiet ovat yksisuuntaisia, sillä siellä pyörätiemerkit ovat siellä vain oikealla puolella. (Tämä koskee vain pyöräilyä