Mattilan mukaan liikkeessä naiset joutuvat vastaamaan usein lasten syntymistä ja synnytystiheyttä koskeviin uteluihin, vääristä mielipiteistä joutuu puhutteluryhmän kuultavaksi, ja normeihin alistumatonta uhataan erottamisella.
Muutamaa päivää myöhemmin, tämän haastattelun alussa, Oulun-kodissaan Voittonen selittää, mikä asiassa eniten suututti. Tai ihmetytti, kuten hän mieluummin sanoo.
"Lehden päätoimittaja puhuu rotusortoa vastaan, mutta samassa lehdessä on maan suurimpaan uskonnolliseen liikkeeseen kohdistuva hyökkäys, joka lähentelee kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tällainen kaksijakoisuus hämmästyttää."
Keskustelua "laiteilla"
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen ympärillä nyt vellova keskustelu lähti käytiin, kun tuli tieto, että Ihmisoikeusliitto on ryhtynyt tutkimaan liikkeen oppia ehkäisystä. Lisäkierroksia tämän hetken kohinaan on antanut Dome Karukosken lestadiolaisnuoria käsittelevä elokuva Kielletty hedelmä.
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros esitti arvion, jonka mukaan ehkäisykielto yhteisöllisenä normina, jonka rikkomisesta seuraa sosiaalinen ja hengellinen rangaistus, on ongelma ainakin osalle lestadiolaisista - ja siten ihmisoikeuksille.
Teeman näkyvä käsittely televisiossa, radiossa ja lehdissä ei ole Voittosen mukaan liikettä vavisuttanut.
"Liikun laajasti vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Seurat, lapsi- ja nuorisotyö ja muu toiminta jatkuvat normaaliin myönteiseen tapaan. Liikkeen ydinväen keskuudessa todetaan jotenkin niin, että "näyttävät käyvän keskustelua"."
Jos keskustelua käydään liikkeessä, niin Voittosen mukaan se tapahtuu "liikkeen laiteilla".
Ehkäisy on synti
Keskustelun ytimessä on ollut sana ehkäisykielto. Voittonen huomauttaa heti, ettei se ole liikkeen käyttämä vaan ulkopuolisten käyttöön ottama termi.
Voittonen itse selittää opinkohdan ja sen perusteet näin:
"Meidän käsityksemme mukaan elämä on Jumalan kädessä. Me otamme lapset Herran lahjana vastaan. Myös elämän päättyminen on Jumalan kädessä. Perimmäinen käsitys ihmiselämän luonteesta lahjana nousee uskosta Jumalaan Luojana ja Isänä."
Vanhoissa dokumenteissa asia on muotoiltu useaan kertaan.
Vanhoillislestadiolaisten puhujien kokous totesi vuonna 1967, että "lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan".
Liikkeen Päivämies-lehti tarkensi vuonna 1979, että "ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään - vaikka niinkin kävisi, että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen".
Ja Päivämies vuonna 2005: "Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on aina nähty synniksi Jumalan valtakunnassa".
Voittosen mukaan syntyvyyden säännöstelystä ei ole vuosi- tai puhujainkokousten tasolla keskusteltu vuoden 1967 jälkeen. Hän myös korostaa, että kun tästä päivästä käsin luetaan menneisyyden asiakirjoja, niin käsitteistö on toinen.
"Esimerkiksi aviorikoksen sijasta puhuttiin 1960-luvulla raa´asti huoruudesta. Sellaista termiä ei juuri kukaan enää käytä."
Kuolemaa ei uhmata
Voittonen haluaa myös sanoa painokkaasti sen, mikä hänen mielestään ei ole mennyt julkisuudessa läpi:
"Me emme halua uhmata kuolemaa, ja terveydelliset seikat otetaan huomioon. Ratkaisevaa silloin on kuitenkin elämän suojeleminen ja syntyminen, ei ehkäisyn näkökulma."
Voittosen mukaan kyse on pitkälle samasta ajatuksesta, joka löytyy paavi Paavali VI:n Humanae Vitae -kiertokirjeestä vuodelta 1968.
Päivämiehestä teksteistä SRK:n puheenjohtaja sanoo: "Niitä ei ole viimeisen päälle muotoiltu. Periaatteessa ne nousevat samasta ajattelusta, eli ehkäisy on syntiä ja terveydelliset seikat otetaan huomioon. Ratkaisevaa on juuri se, mistä vaikuttumista päätökset tehdään."
Kalevan Kirkonmäellä-kirjoituksessaan kirkkoherra Pauli Niemelä, liikkeeseen kuuluva pappi hänkin, muotoili asian seuraavasti: "Vanhoillislestadiolaisuudessa on viime vuosikymmeninä ollut ymmärrys, että lääketieteellisistä ja terveydellisistä syistä raskaaksi tuleminen voidaan estää. Tähän liittyy myös vanhemman psyykkinen tila."
Onko tämä vallitseva tulkinta?
Voittosen hyväksyy Niemelän tulkinnan muuten, mutta "estää"-sana pitää hänen mukaansa ymmärtää niin kuin paavin kirjeessäkin todetaan. Eli että sairauksia pitää hoitaa, vaikka siitä seuraisi este raskaaksi tulolle. "Mutta tätä ei pidä ymmärtää niin, että raskaaksi tulo voidaan aina estää."
Voi kun tietäisivät...
Viime aikojenkin keskustelussa on puhuttu liikkeessä olevien suurten perheiden äitien jaksamisesta. On äitejä, joilla voimat riittävät, on niitä, jotka ovat äärirajoilla, ja niitäkin, joilta voimat ovat loppuneet.
Voittonen aloittaa huomauttamalla, että on kastanut pappisuransa aikana yli 3 000 lasta. Hän sanoo tavanneensa muuallakin kuin lestadiolaiskodeissa äitejä, joille jo yhden lapsen synnyttäminen on liian raskasta.
"Toisaalta olen tavannut 18 lasta synnyttäneen äidin, joka oli niin reipas, että sitä hämmästelee."
Voittonen painottaa, että liike pyrkii aktiivisesti tukemaan lapsiperheitään ja pitämään huolta äideistä. Rauhanyhdistyksissä on tätä varten erityisiä tukihenkilöitä ja -ryhmiä. Ne voivat tulla vaikkapa synnytyssairaalasta palanneen äidin avuksi leipomaan ja siivoamaan.
Voittonen on kuullut sen liikkeen sisältä esitetyn väitteen, jonka mukaan SRK:n johto ei tunne elämän todellisuutta. Sen ajatuksen hän torjuu ykskantaan.
"Voi kun tietäisivät! Kohtaan toistuvasti esimerkiksi avioliitto- ja alkoholiongelmia, muiden surukysymysten ohella."
"Kyllä tässä pappina säilyy kosketuspinta raaimpaan arkeen ja elämän rosoisuuteen."
Perinteinen usko uhattuna
Vanhoillislestadiolaisuutta koskeva julkinen kohina ei ole uutta. Voittosen mukaan se näyttää olevan aika ajoin väistämätöntä. Taustalla ovat yhteiskunnan maallistumismurrokset.
Tämänhetkisen tilanteen selittäjinä voivat hänen mukaansa olla taloudellisen tilanteen aiheuttama arvojen törmäys, mutta myös muu. "Meille on tulossa ulkoa päin ideologiaa, jossa ei vain me, vaan myös kirkon muut vanhoilliset suuntaukset, ovat kritiikin kohteena, ja laajemminkin ihan perinteinen kristillisen uskon tulkinta."
Hän viittaa joihinkin luomisuskoa murentaviin kirjoihin, joita Charles Darwinin juhlavuosi on tuonut markkinoille, sekä vapaa-ajattelijoiden ja humanistiliiton ateismia propagoivaan mainoskampanjaan.
Olavi Voittonen kertoo vanhoillislestadiolaisten käsityksestä ottaa lapsi vastaan Jumalan lahjana: "Ratkaisevaa on juuri se, mistä vaikuttumista päätökset tehdään". Juuri näin! Uskomisessa on kysymys Jumalan tahdon toteuttamisesta ja kuuliaisena olemisesta Jumalan sanalle. Se on niin yksinkertainen asia, että tänä individualismin aikana sitä on ihmisten vaikea ymmärtää.
Mikäli uskominen olisi kuin elämistä tavaratalon karkkihyllyllä, josta lapsi voisi poimia itselleen sillä hetkellä miellyttävimmät ja sopivimmat karkit, olisi se varsin hataralla perustella. Lapsi ei karkkihyllyvalinnassaan aina näe, mikä on hänelle parhaaksi. Samoin me emme yksilöinä aina näe, mikä Jumalalla on tarkoitus kussakin meidän elämän vaiheessa. Usko on suuri lahja, elämää suojeleva voima sekä samalla myös täysin vapaaehtoinen ja henkilökohtainen asia!
Voin suuren perheen äitinä olla samaa mieltä ajatuksista, joita Voittonen haastattelusssaan esittää. Usko tuo minulle elämään ilon, vapauden ja mielekkyyden. Minulla on hyvin tasavertainen suhde puolisoni kanssa, enkä uskovaisten välisessä kanssakäymisessä ole koskaan törmännyt alistaviin valtarakenteisiin. Olemme samaa perhettä, jolla on yhteinen, ajallista elämää suurempi päämäärä.
Tässäpä se. Voittonen jakaa meidät vanhoillislestadiolaiset "ytimiin ja laitoihin". Itse vanhoillislestadiolaisena kuulun siis liikkeessä jonnekin "laiteille". Käyn nimittäin aktiivisesti keskustelua niin ehkäisykysymyksistä kuin muistakin nyt julkisuudessa olleista asioista muiden vanhoillislestadiolaisten kanssa. Ja kokemukseni mukaan keskustelua on käyty liikkeen sisällä näistä asioista jo pitkään. Tämä Voittosen kommentti on suurin syy siihen, miksi julkisuuteen uskaltautuu hyvin harva keskustelija, jolla olisi edes jossain määrin erilainen kanta kuin SRK:lla. Syynä on pelko. Kuka haluaa tulla leimatuksi joksikin "laiteilla kulkijaksi", siis uskonelämältään epäilyttäväksi?!
Yksi erittäin tärkeä julkisen keskustelun aihe olisi SRK:n eri aikoina julki tuomat kannat suhteessa ehkäisyyn.
"Liikkeen Päivämies-lehti tarkensi vuonna 1979, että "ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään - vaikka niinkin kävisi, että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen"."
Näin siis 1979. Ja 2009:
"Vanhoillislestadiolaisuudessa on viime vuosikymmeninä ollut ymmärrys, että lääketieteellisistä ja terveydellisistä syistä raskaaksi tuleminen voidaan estää. Tähän liittyy myös vanhemman psyykkinen tila."
Onko tämä vallitseva tulkinta?
Voittosen hyväksyy Niemelän tulkinnan muuten, mutta "estää"-sana pitää hänen mukaansa ymmärtää niin kuin paavin kirjeessäkin todetaan. Eli että sairauksia pitää hoitaa, vaikka siitä seuraisi este raskaaksi tulolle. "Mutta tätä ei pidä ymmärtää niin, että raskaaksi tulo voidaan aina estää."
Vuoden 1979 tulkinta ei kyllä jätä minkäänlaista varaa sairauksien hoidolle, ei edes kuoleman uhatessa. Näin oli myös käytännössä.
Tulkinta on siis muuttunut. Voittonen sanoi jossain yhteydessä, että tätä terveydenhoitonäkökulmaa on tähdennetty liikeessä. Mutta se ei ole totta, ja tätä pitävät monet uskovaiset ongelmana. On edelleen vanhempia, jotka kipuilevat asian kanssa terveyden menetyksenkin pelossa. Päivämiehessä on vain kerran 2000-luvulla käsitelty ehkäisyä niin, että siinä olisi mainittu terveydelliset näkökohdat. Kyseessä oli uskovainen lääkäri. Asiaa ei siis ole TÄHDENNETTY, ja se on ongelma, koska liikkeessä korostetaan 1970-luvun tapaan kuuliaisuutta seurakunnalle, ja seurakunta on erehtymätön. Yksilö voi siis erehtyä. Omaantuntoon ei voi luottaa. Aiemmat 1970-luvun kannat kummittelevat monien asian kanssa kipuilevien mielissä. Niemelän kirjotus oli siis hyvin tärkeä ja tarpeellinen.
Pelkästään tuo, että Voittosen pitää sitäkin tarkentaa ja oikoa kertoo siitä, että uskovaisille ei uskalleta jättää minkäänlaista omantunnon kuuntelemisen varaa. Ei yksinkertaisesti luoteta, että aviopuolisot pystyisivät itse ratkaisemaan asian.
On onneksi niitäkin, jotka uskaltavat tehdä oman ratkaisunsa. Ehkäisykysymys koskeekin kipeimmin heikoimpia, vaikeimmassa asemassa (vaikea elämäntilanne, tiheät synnytykset, avioliitto-ongelmat, fyysiset ja psyykkiset terveysongelmat jne...) olevia. Ja kun sanotaan, että asia ei ole ongelma "ytimessä oleville", siis niille joilla uskoa riittää, niin moni vaikeassa tilanteessa oleva äiti tai isä kokee vielä suurempaa ahdistusta
Lestadiolaiset eivät ymmärrä sitä, että heidän harjoittamansa täysin pidäkkeetön lisääntyminen on mahdollista vain ja ainoastaan nykyaikaisen yhteiskunnan ja lääketieteen keinoin. Jos Jumala saisi päättää niin lapsista puolet kuolisi ennen ensimmäistä ikävuottaan ja äidit kuolisivat keskimäärin ehkä viidenteen synnytykseen. Jumala antaa, Jumala ottaa. Niin sen pitäisi mennä.
Lestadiolaiset ottavat nyky-yhteiskunnan pullasta pelkät rusinat ja kehtaavat vielä pitää itseään jotenkin Jumalan valittuina.
Eli saako sitä mitä tilaa? Tai, tee lähimmäisellesi sitä mitä toivoisit itsellesi tehtävän...
"Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajina tai puhua kielillä." (1. Kor. 12:26-28)
Eihän tässä ole mitään ristiriitaa. Vai väittääkö esimerkiksi nimimerkki puu että lestadiolaisen uskonopin mukaan äiti taikka lapsi joka kuolee synnytyksessä ei pääse taivaaseen.
Ehkäisy on eri asia kuin esimerkiksi se että mieheltä leikataan kivekset kivessyövän takia, tai vaimolta poistetaan kohtu koska hän ei enää kestä keisarinleikkausta. Sivutuotteena menee kyky saada lapsia, mutta se on oikeastaan sivuseikka.
Tuntuu erikoiselta, että jos nainen haluaisi valita ehkäisyn, hänen tulisi olla valmis luopumaan myös yhteisöstä, uskosta (vanhoillislestadiolaisten ymmärtämänä) ja kaikesta minkä varaan hänen elämänsä rakentuu.
"useamman lapsen vl-äiti minäkin": jännä, miten kaikki ymmärtävät asiat eri tavalla. en minä loukkaantunut, vaikka taidan olla se laidalla kulkija...
Voittonen syyttää Kanava-lehteä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Kannattaisiko Kanava-lehden selvittää, syyllistyykö Voittonen mahdollisesti herjaukseen?
Puhun muusta synnistä, mikä pesii rauhanyhdistyksessä ja niissä joissakin vääristyneissä raamatuntulkinnoissa, jotka saattavat ohjata meitä itsekutakin vaikka mihin.
Liikkestä saattaa puuttua eräänlainen raittius, henkisen elämän raittius - ja silloin ei ole kuunneltu Jumalan Sanaa ja tahtoa. Parannuksensaarnalle on liikkeessä ihan samanlainen tarve kuin nykyajan maallistuneissa ateistisissa keskusteluissa. Synti ja henkinen haureus on yllttävän lähellä myös uskovaista.
Uskova kristitty,melkein kaikki lestaryhmät tunteva
Taitaa kyllä itse asiassa tarkoittaa näkemäänsä ja kuulemaansa liittyen mm. alkoholiin aiheuttamiin ongelmiin, avioeroihin, väkivaltaan yms. kipeisiin asioihin.
Tuo kuulostaa ikävältä. Tietenkään se ei ole lapsen vika, mutta mies ehkä ei kykene kohtaamaan "historiaansa" ja on siinä mielessä raukkamainen. Tietääkö hänen perheensä lapsesta vai salaako hän asian? Oleellista ei tietysti olisi mikään miehen nöyryytys, vaan kyllä olisi mukava, että mies tekisi jonkun kompromissin lapsen tapaamisesta. Mieskin varmasti tiedostaa, että lapsi on yhtä tärkeä kuin muutkin ja ehkä kärsii itsekin salailusta ja miettii, miten asian voisi hoitaa...Voimia teille! Toivon, että asiat selviävät parhain päin.
P.S. Mutta jos mies on hankala, en tiedä, voiko Suomen lakien mukaan häntä pakottaa juuri mihinkään, mutta elatusmaksujen maksaminen kyllä kuuluisi kuvioon joka tapauksessa.
Raamatussa ei ole mitään joka kieltää ehkäisyn. Joka tapauksessa ehkäisykysymys pitäisi olla jokaisen oma asia. Niin on ainakin meidän suunnassa. Jotkut käyttävät ehkäisyä, jotkut eivät. Jotkut haluavat paljon lapsia, koska katsovat niitä Jumalan lahjoiksi.
http://www.lff.fi
Voit myös laskea paljonko nämä 16 lasta maksavat myöhemmin veroja yhteiskunnalle kun pääsevät työelämään. 16n.45työvuotta=720 henkilötyövuotta. Aika paljon. Ja jos nämä lapset saavat aikanaan suurperheen, niin...
Paljon saavat vuosien saatossa suurperheet lapsilisiäkin. Tosin kaikki lisät siirtyvät alta aikayksikön kiertoon ja vaikuttavat näin positiivisesti yleiseen kulutukseen ja kansantalouteen.
Toinen kysymys on erilaisuuden hyväksyminen ja rasisimi. Mielestäni negatiivinen, parjaava suhtautuminenn lestadiolaisiin on jopa rasistista. Yhteiskunnassamme julistetaan kouluissa ja työpaikoilla erilaisuuden hyväksymistä. Hyväksytäänkö erilaisuus silloin kun on kyse lestadiolaisesta elämänmuodosta, joka on vain yksi elämänmuoto satojen rinnalla. Eikö ole hieno asia, että jokaisella on vapaus valita, miten ellämänsä elää. Jotkut ovat valinneet lestadiolaisen tavan elää ja se ei ole ollenkaan huono elämäntapa!
Raamatussa myös sanotaan, että kaikki opetus on arvioitava, mikäli se on Raamatun mukaista. Lisäksi sanotaan, että vääriä opettajia tulee olemaan. Tämäkin opetus on kiristynyt tässä muutaman kymmenen vuoden aikana. Jos uskoo kaiken saarnamiesten suusta koettelematta sitä Jumalan sanalla itse, onko se silloin oikeaa uskoa? Käärmeen kenties pahimmat houkutukset ovat fariseusmaisuudessa.
Mitä on tapahtunut, kun niellään kaikki miettimättä onko se totta vai ei? Eikö sekin jo ihmetytä jos vl-liikkeen sisällä on tapahtunut yhtäkkinen tällainen muutos kymmeniä vuosia sitten, ja vieläpä silloin kun on ollut hajaannusta? Eikös se ole hiukan huolestuttava merkki?
Jos tämä ehkäisykielto onkin vain ollut väärinkäsitys, jonka ihmiset ovat aiheuttaneet, eikö tehtävänä ole silloin selvittää ja Raamatun Sanalla koettaa, mikäli asiassa onkin tehty virhe? Onko se lähimmäisen rakkautta levittää tietoa jopa muiden ihmisten kustannuksella, josta ei ole täysin varma?
"Olen sata varma, että nämä ison perheen lapset saavat enemmän rakkautta ja turvaa vanhemmilta ja perheeltä kuin esim minä ja monet kaverini, joilla 1-2 lasta. Ei ollut kivaa ja turvallista kun äiti ryyppäsi ja isä asui missä milloinkin alkoholistina."
Ihan kuin lasten tekemättömyys olisi jonkinlainen SYY ihmisen alkoholismiin? Entä sitten kun 10 lapsen perheenisä sortuu alkoholismiin? Missä siinä sitten on syy? Huhhuh, ei lasten tekemättömyydellä ja alkoholismilla ole tekemistä keskenään, eiköhän tämä ole perhekohtaista?
En ole vl, mutta olen neljäs lapsi. Rakkautta on kyllä riittänyt, mutta en todellakaan ole tuntenut aina olevani tasavertainen. Eikä rahaa ole ollut. Miten jollakin riittää rahat 20:een lapseen?
"Lukekaahan Raamattua sillä Sana ei ole muuttunut Jeesuksen ajoista ja oikea opetus lestadiolaisilla on Raamatun mukainen."
Aivan, itse Jumalan Sana ei ole muuttunut. Miksi sitten vl kanta on muuttunut viime vuosikymmenien aikana ehkäisyä kieltävämmäksi?
"TODELLA mukava oli viedä avaimet takaisin ja jäädä vauvalomalle vastikään :)."
Jumala on luonut ihmiset yksilöiksi. Vaikka sinusta olisi kivaa jäädä vauvalomalle, ei jokin toinen äiti halua enää lapsia.
"Tämä lestadiolaisten yleinen ihmettely,jopa paheksunta on vain merkki siitä,että uskomme on oikea - pilkattiinhan Jeesustakin Hänen aikanaan. "
Mä en ole huomannut yhtään lestadiolaisten paheksuntaa, vaikka olenkin tätä asiaa nyt eri keskustelupalstoilla seurannut. Ihminen näkee joskus vain sen minkä haluaa.
Oikeastaan vl:ien olen huomannut paheksuvan meitä muita uskovaisia, kuin ei oltaisi oikeita uskovia laisinkaan. Kannattaa muistaa, että sellainen ajattelutapa on myös useimmilla katolilaisillakin ja se mihin suuntaan he ovat menneet. Jumalan Sanassa sanotaan, että hänellä on myös muitakin lampaita jotka eivät ole samasta laumasta. Ei ole hyvä olettaa, että vain yksi ainut seurakuntasuuntaus olisi ainut oikea, sillä seurakunnissa on myös paljon ihmisten vaikutteita. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.
"Vanhemmat asiallisesti sano jutussa että ovat onnellisia ku on nii paljo lapsia.SItte tulee fiksuja lukijoita jotka kommentoi että ei ne kuitenkaa oo onnellisia.ovatpahan ku kerta niin sanovat."
Ihan yhtä fiksua on sanoa että he ovat onnellisia koska sanovat olevansa. Jokaisessa ryhmässä on oma sosiaaliset sääntönsä, joissakin ryhmissä osa ihmisistä voi kokea ettei oikeaa mielipidettään voi sanoa. Tottakai voi olla lapsistaan onnellinen, eikai heistä nyt kukaan tahdo luopua. Mutta vaikka on "lapsistaan onnellinen" onko itse "onnellinen" elämäntilanteessaan?
"Jos lakkaa kuuntelemasta omaatuntoa, se venyy eikä valttämättä neuvo enää oikein. Ihmisen tarvitsee aina korjata asioita, joista se nuhtelee."
Aivan, on kuunneltava omatuntoa. Sitä on myös kuunneltava silloin, kun nielee kaikki saarnamiesten sanat tutkimatta niitä Raamatun valossa. Sitä on myös kuunneltava silloin, kun jokin asia ei koske itseä (esim. ehkäisy terveydellisen tilan valossa), vaan jotakin toista.
"korvikset lienee hyvin pikku juttu kaiken tuon rinnalla. Mutta jos uskovaiset pitäisivät korvakoruja, mihin ihmeeseen ihmispolo vetäisi rajan lävistysten yms. kanssa? On ollut erittäin hyvä, että meillä on tullut tavaksi olla käyttämättä korvakoruja."
Korvakorut ja lävistykset on TÄYSIN eri asioita. Korvakorut eivät ole lävistyksiä, eri asia on sitten korviin laitettavat lävistykset. Minulla on yht. 6 korvareikää, enkä enempää halua enkä lävistyksiä edes harkitse. Näillä on aika iso ero. Sama kun vertaisi jäätelöä ja kermavaahtoa keskenään (jotkin jäätelöt sisältävät kermavaahtoa, mutta kaikki kermavaahto ei ole jäätelöä).
"Minua suututtaa kuitenkin se, kuinka ahtaalle moni heikon itsetunnon omaava tai jo valmiiksi vaikeuksien kanssa kamppaileva vl joutuu. He voivat saada näistä jutuista vakavia mielenterveysongelmia! Turha kuvitella, että joku tämän kritiikin vuoksi uskonsa jättäisi!"
Onko joku kehoittanut jättämään uskon? Ja tuskin näistä jutuista "vakavia mielenterveysongelmia" saa (olen käynyt itse psykologian opintoja). Eikä kukaan vl:iä arvostele. Eikä myöskään pidä olettaa että kaikki vl:n sisällä olevat kokisivat tämän ehkäisykysymyksen samalla tavalla, on otettava huomioon, että kaikki ihmiset tekevät virheitä. Minäkin monesti lähimmäisiäni saatan loukata tietämättäni sillä, etten ole samaa mieltä heidän kanssaan. Kaikille suuntauksille (oli sitten vl, baptisti, luterilainen mikälie) tulee joskus semmoinen vaihe, että on pysähdyttävä kuuntelemaan mikäli opetus on Raamatusta. Ei voi olettaa että seurakunta pysyy aina kaihdalla tiellä. Jos näin, monet lahkot olisivat yhä tänäkin päivänä olemassa.