Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosesitys on kyseenalainen. Jos Nokiallekaan kyse ei ole elämän ja kuoleman kysymyksestä, ei edes Suomessa pysymisestä, on urkintaoikeuksia turha laajentaa.

Esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta on herättänyt Suomessa poikkeuksellisen laajan keskustelun. Perusoikeuksiin liittyvässä kysymyksessä näin sopii ollakin. Perustuslain pääperiaatehan on, että "kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton".

Maassa on ollut voimassa sähköisen viestinnän tietosuojalaki vuodesta 2004. Sitä halutaan tarkentaa kohdasta, joka liittyy yrityssalaisuuksien suojeluun ja tietovuotoihin. Yrityksille annettaisiin tietyin edellytyksin oikeus käsitellä viestien tunnistamistietoja. Näitä ovat tiedot viestin lähettäjästä ja vastaanottajasta, viestinnän reitityksestä, kestosta, ajankohdasta tai siirrettävän tiedon määrästä.

Lainmuutoksen tukijoiden mukaan nämä ovat rinnastettavissa kirjeen osoite- ja postileimatietoihin. Viestien sisältöjä eivät yritysten edustajat voisi lukea. Lain ajajien mukaan tunnistetietojen käsittelyoikeus on välttämätön, jotta yritykset voivat nopeasti selvittää yrityssalaisuuksien vuodot.

Pyrkimys vuotojen estoon on sinänsä täysin oikeutettu, sillä erityisesti tuotekehitystietojen pysyminen oman talon sisällä on monen huipputekniikan yrityksen toiminnan elinehto.

Oulussa muistetaan 2000-luvun vaihteen ajat, jolloin Nokia epäili tuotekehitystietojen karkaamista Microcell-firmaan. Matkapuhelinjätti otti tuolloin - omalla luvalla - torjuntakeinoksi sähköpostiliikenteen tarkkailun. Vuonna 2005 Nokia taas epäili kiinalaisen Huawein saaneen vuodon avulla tietoja Nokian uuden verkkolaitteen ominaisuuksista. Tuolloinkin Nokia päätti tarkkailla työntekijöidensä sähköpostien tunnistamistietoja.

"Urkintalaiksi" ja Lex Nokiaksi" kutsutussa laissa ei ole kysymys vain Nokian yrityssalaisuuksista, mutta myös niistä. Koska kyseessä on Suomelle elintärkeä yritys, poliittisilla päättäjillä on korostunut halu ottaa yrityksen toiveet huomioon. Tämäkään ei ole erityinen ongelmaa - niin kauan kuin Nokian ja muiden yritysten etujen vartiointi ei lyö korville kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.

Juuri tähän ongelmat kuitenkin liittyvät. Ainakin perustuslain tuntijoiden näkemykset lakiehdotuksesta ovat olleet lähes yksimielisen kielteisiä. Kritiikin ytimessä on ollut näkemys, jonka mukaan perusoikeuksia kaventavia valtuuksia ei voida myöntää yksityiselle yritykselle. Myös keskusrikospoliisin apulaispäällikkö ihmetteli vastikään Suomenmaassa sitä, että lakiehdotus antaisi työnantajalle enemmän valtuuksia kuin poliisille.

Merkittävä lisä keskusteluun saatiin tuoreesta Talouselämä-lehden haastattelusta. Siinä Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ensinnäkin kiistää jyrkästi, että yhtiö olisi uhannut lähteä Suomesta, jos viestinnän tietosuojalakia ei muuteta.

Toiseksi Kallasvuo totesi, ettei halua ylikorostaa lain merkitystä Nokian kannalta. "Se on yksi asia toimintaympäristössämme", hän muotoili.

Jos Nokian nykyinen suhtautuminen lainmuutokseen todella on sellainen kuin Kallasvuo antaa ymmärtää, iso osa esityksen taustalla olevista syistä haihtuu ilmaan. Jos nykyisessä laissa on tulkintaepäselvyyksiä, tarkennettakoon niitä. Kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella tätä ei pidä tehdä. Nykyisessä muodossaan lainmuutosta ei kannata viedä läpi.