-- Silmiin katsomisella, hymyllä ja kauniilla sanoilla on maaginen voima. Ne ovat pieniä asioita, mutta siltikin niin moni elää ilman positiivista palautetta. Miten surullista sellainen onkaan, sillä jokainen meistä haluaa tulla huomioiduksi, Suonperä harmittelee.

Suonperä harmittelee myös sitä, miten voimakkaasti nykyistä aikaamme leimaa välinpitämättömyys ja yliolkaisuus. Ystävällisyydelle ja välittämiselle olisi tilaa, hän pohtii.

Suonperän mukaan Suomessa arvostetaan hyviä tapoja yhä enemmän. Halutaan tietää, kuinka käyttäytyä niin arki- kuin juhlatilanteissa. Tapojen arvonnousuun vaikuttaa myös nuori sukupolvi. Se on matkustanut ja kiertänyt maailmaa. Kansainvälisyydestä huolimatta käytäntö on toinen. Suomi on muuttunut huimaa vauhtia täysin itsepalveluyhteiskunnaksi, jolloin kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa tarvitaan yhä vähemmän.

-- Kyllähän hyvät tavat katoavat ja ruostuvat, kun olemme yhä enemmän tekemisissä pelkästään seinien kanssa. Seinistä nostetaan rahaa, lentokentillä lippu- ja lähtöselvitykset tehdään itse, laskut maksetaan internetissä ja kahviloissa astiatkin pitää palauttaa itse. Minusta tämä tilanne tuntuu kovin pahalle. Onhan kanssakäyminen muiden ihmisen kanssa elämän suola, Suonperä sanoo.

Tasa-arvon latistava vaara

Suonperä näkee useitakin syitä sille, miksi käytöstapojen hallitseminen voi olla vaikeaa. Yksi syy on jo siinä, ettei kohteliaisuuksia osata ottaa vastaan.

-- Kun mies auttaa naiselle takin, nainen joko pelkää miehen varastavan koko komeuden tai unohtaa kiittää. Jos taas työkaverisi kehuu uutta vaatettasi tai kampaustasi, niin aivan varmasti löytyy napakka sananparsi, millä sekin kohteliaisuus latistetaan, tapakouluttaja kuvaa tilannetta. Vaaransa on myös sillä, että nainen ja mies ovat niin tasa-arvoiset, ettei heidän välilleen mahdu enää minkäänlaista tapoja. Eikä naisten pidä ottaa itsestäänselvyytenä sitäkään, että oven avaaminen kuuluu aina miehelle. Samanhan voi tehdä toisinpäin ja tulos on sama: kaunis ele, hyvä mieli.

-- Tasa-arvokeskustelussa on aina se vaara, että kauniit tavat koetaan uhkana. Jos vastakkaista sukupuolta koskee tai halaa, niin eihän siinä ole kyse mistään ahdistelusta, vaan lämpimästä eleestä. Kohteliaisuus on itse kullekin etuoikeus, Suonperä sanoo.

"Paijatkaa ja neuvokaa lapsia!"

Suonperä korostaa, että kohtelias käyttäytyminen on yksinkertaisesti toisten tunteiden huomioimista. Etikettiongelmiin löytyy vastaus, kun pohtii mikä itsestä tuntuisi hyvälle. Kun tekee näin, ei voi mennä pahasti pieleen. Mutta sepäs ei olekaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella.

-- Miten ihmeessä lapset oppivat tapoja, jos heitä ei neuvota, ohjata, pidetä sylissä tai pussata. Eiväthän he silloin opi tietämään, mikä tuntuu hyvältä ja miten välittämistä ilmaistaan. Joten: pussatkaa, puhukaa ja pitäkää lapsianne sylissä. Sellainen lapsi oppii kyllä käyttäytymään hyvin, Suonperä kannustaa.

Vaikka suomalaisten mielenlaatu ja käytös on usein karua, pienillä yksinkertaisilla asioilla karustakin saa kaunista. Kiitos, anteeksi ja hyvän päivän toivottaminen saavat jo ihmeitä aikaan tavallisessa arjessa, tapakouluttaja Kaarina Suonperä muistuttaa.