"Karkaajien taustoille on usein yhteistä se, että perheissä on ollut vuorovaikutusongelmia. Perheen ilmapiiri ja perheenjäsenten kyky käsitellä tunteita voi olla sellainen, että se johtaa törmäyksiin. Nuori on voinut kokea jääneensä ilman vanhempiensa huomiota ja vieraantunut muusta perheestä", oululaisen Metsolan lastenkodin psykologi Heidi Kyllönen kertoo.

Työssään Kyllönen kohtaa huostaan otettuja oululaisnuoria, joista osa on ehtinyt karata kotoa monta kertaa. Hänen mukaansa karkaaminen on keino yrittää saada takaisin oman elämän hallinnan tunnetta.

"Tilanne kotona käy ehkä niin ahdistavaksi, että nuori käyttää karkaamista ratkaisukeinona. Se tarjoaa nopean mutta tietysti vain väliaikaisen ratkaisun."

Joillekin karkaaminen voi Kyllösen mukaan olla napanuoran katkaisuyritys. Tällöin nuori toimii tunnekuohujen ohjaamana, koska ei ole tarpeeksi kypsä miettimään teon muita puolia.

Karkailevan nuoren perhe voi Oulussa hakea apua muun muassa perheneuvolasta tai kiireellisessä tapauksessa päivystävältä sosiaalityöntekijältä. Kyllösen mukaan ihanteellista olisi, että apua saisi koko perhe.