Kokeilkaa tehdä uutinen kannabis vs. alkoholi/tupakka.

Missä ovat alkoholipsykoosista(joka on muuten paljon pahempi ja päivittäiskäytöllä todella helposti iskevä) ja nyyhkytarinoita alkoholin turmelemista elämistä?

Tämäkö on se puolueeton media? Surulliseksi tekee tämä nykysuomen meno. Häpeä kaleva..kerrassaan.

Jostain syystä myös kannabiksen keskivertokäyttäjistä ei puhuta mitään. Toisaalta, nykyisen lakistatuksen ja asenneilmapiirin alaisuudessa harvempi työssäkäyvä haluaa kertoa ulkopuolisille pössyttelystään.

Kovin vain on yksipuolista tuo kuva, mitä annetaan. Tutkimusten mukaan kannabis ei varsinaisesti aiheuta psykoosia, mutta voi laukaista piilevän psykoosin. Aivan samalla tavalla kuin vaikkapa jokin traaginen onnettomuus - ennemmin tai myöhemmin se laukeaa niillä, joilla psykoosialttius löytyy piilevänä. Harmi ettei tätä muisteta kertoa.

"Ei kannabiksesta mitään seuraan!" Joopasenjoo...

Vertailun vuoksi kannabikselle eräässä tutkimuksessa saatiin 4% riski psykoosiin kun alkoholilla tämä on 80%.

Vertailun vuoksi kannabikselle eräässä tutkimuksessa saatiin 4% riski psykoosiin kun alkoholilla tämä on 80%.Jos kannabis kerran aiheuttaa niin kovasti psykoosia niin miksi sen käytön lisääntyminen useimmissa maissa(varsin rajustikin esim. Yhdysvalloissa ja Britanniassa 50-luvulta lähtien) tai vuosikymmenten tasainen käyttö Alankomaissa eivät ole tuoneet esiin psykoosi- tai skitsofreniabuumia.

Päinvastoin näiden sairauksien osuus on pysynyt samana. Tällaiset MT-ongelmat ovat aina ensisijaisesti geneettisiä. Kyse on vain siitä kannattaako niille alttiin ihmisen käyttää mitään aivokemiaan vaikuttavaa (kofeiini, nikotiini, alkoholi, THC) ja pystyykö piilevää sairautta koskaan estämään.

Kuitenkin, jos kannabiksen psykoosiriski olisi sellainen kuin mediasta saa kuvan niin joskus se psykoosiaalto olisi pitänyt nähdä. Missä se viipyy?

Niin, ja alkoholin psykoosiriski on hamppuun verrattuna NELIN KERTAINEN. Tällä perusteella leimaan tämän artikkelin tekopyhäksi jeesusteluksi, ja tämä tähtää nimenomaan sairaiden olojen parantamiseen tarkoitettuun hamppumarssiin, ajankohta on niin selkeä.

Tainneet poijjat poltella jotain ihan muutakuin kannabista..

Miksi pitäisi tuntea syyllisyydentunnetta?

Hei vajukki. Ihanko itse olet tuollaista skeidaa keksinyt.

Mulla kaikki alkoi siitä kun äiti toi kotiin Nestlen sitruunateejauhetta, vaikka se olikin melkein vaan sokeria niin se pieni kofeiinimäärä sai mut koukkuun. Kohta huomasin vetäväni yli 10 viivaa sitä jauhetta nokkaan tunnissa.

Kaveri tutustutti minut myöhemmin kokikseen ja batteryyn, vedettiin niitä sekaisin puistossa. Koulu ja kaverit jäi, pyörin oudoissa porukoissa pitkään.

Kerran eksyin giganttiin, siellä minut huomattiin heti ja pistettiin mokkamasteri osamaksusopimuksella mukaan, parit juhlamokatkin sai siihen kaupan päälle. Näin jälkeenpäin ymmärrän sen olleen käännekohta, silloin musta tuli narkkari. Keittelin usein 15-20 kuppia kahvia tunnissa, aluksi maidon ja sokerin kanssa, myöhemmin mustana. Toisinaan keitin ilman suodatinpussia että saisin vahvempaa kamaa. Ulosottomies koputteli päivittäin ovella, halusi niitä osamaksuja siitä laitteesta, mutta kaikki rahani oli mennyt kahviin. Usein oli pakko ostaa lidlin halvinta mokkaa.

2003 kävin Pariisissa ja vedin ensikerran espressoa, en tiennyt että niin pienestä kupista vois tulla niin kovat pärinät. Ensimmäisen kupin jälkeen olin 3 päivää sekaisin, heräsin lopulta metrosta raiskattuna. Vaikka tuntu pahalta niin tiesin että minun piti saada lisää ainetta.

Tämän kaltaista elämää vietin ympäri Eurooppaa yli 5 vuotta, myin persettä kahvipaketista, imin kullia espresso huikasta. En ole ylpeä niistä asioista joita tein, en se ollut minä, se oli kahvi..

Jesuksen avulla pääsin kahvista lopullisesti eroon. Tapasin Jesuksen Meksikossa, hän opetti minut kutomaan villasukkia perun paimentolaiskansoille. Nykyään olen naimisissa tuon komean pitkätukkaisen miehen kanssa.

Kannabiksen laukaisema kohtaus on siis esioire orastavasta sairaudesta, ja nopean hoidon varmistamiseksi "kannabispsykoosia" ei tulisi missään nimessä kuvitella omaksi taudinkuvakseen.

Yllättäen mainitsemaani tutkimusta ei ole Suomen valtamediassa noteerattu millään tavalla, mutta tiivistelmä (ja rahalla koko teksti) on luettavissa täältä: http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/content/short/65/11/1269

Täysin päihteetön elämä lienee paras vaihtoehto, mutta itse en ole sitä ainakaan valinnut. Tutkaillessa syitä löydä itsestäni pienen eskapistin, joskus on pakko paeta todellisuutta hetkeksi voidakseen kohdata sen taas. Ihmiskunnasta löytyy aina päihteiden käyttäjiä, valtiolla ei ole mitään oikeutta kieltää sitä meiltä.

Alkoholi on huume, yksi vakavimmasta päästä ja se on laillista. Syy on sen käyttäjien määrä ja yleinen hyväksyttävyys.

Kannabiksen käyttäjien määrä on käsittääkseni kasvanut vuosien varrella kun tieto päihteestä on tullut paremmin esille lähinnä internetin vuoksi. Hyväksyttävyyden ja käyttäjien määrän kasvaessa laillistaminen on edessä. Fakta on, että jos tämänhetkinenkin määrä hamppumarssijoita jatkaa asian puolesta taistelemista ja tiedon levittämistä, niin tulee hampusta laillista.

"noniin ei muutakun kaikki hullut tänään marssimaan!! Miten voi olla mahdollista että kannabiksen puolesta saa marssia KYSYN VAAN"

Tässä näemme hyvän esimerkin henkilöstä, jolla ei ole tietoa vaan näkee edessään vaarallisen hUUmeen! Vähitellen kuitenkin tieto tulee varmasti leviämään ellei suomi siirry fasismiin ja sensuuriin ja näin lopulta kannabis hyväksytään ja laillistetaan.

Vastatakseni käyttäjän kysymykseen, suomessa on sananvapaus.

Päätän tämän pienessä kiireessä kirjoitetun kommenttini lyhyesti ja ytimekkäästi: Etsikää sitä tietoa niin ymmärrätte, että laillistaminen on edessä.

Kyllä hampusta menee sekaisin ja todellisuuden taju hämärtyy... onneksi. Meitä sellaisia on, jotka murehtivat maailmaa, vaikka eivät keksikään keinoja miten sen parantaisi. Pieni pako välillä tekee hyvää. mutta pilven laittomuus aiheuttaa epäluuloja ja ihan todellista pelkoa! Antakaa meidän olla.