Martti Korhonen sai jatkopestin vasemmistoliiton johtoon ilman vastaehdokasta. Puolue uhrasi puoluesihteerinsä vaalitappion takia, mutta henkilövaihdokset eivät puolueen ongelmia poista.

Oululainen kansanedustaja Martti Korhonen nousi puheenjohtajaksi viime vuonna ylimääräisessä puoluekokouksessa, kun vasemmistoliittoon pettynyt Suvi-Anne Siimes jätti puolueen. Korhonen sai vaalitappiosta huolimatta täysimittaisen kolmen vuoden pestin puoluejohtajana.

Varapuheenjohtajaksi valittu Paavo Arhinmäki jää kasvamaan korkoa seuraavaa puoluekokousta varten. Varovainen Korhonen saa hänestä rinnalleen kunnianhimoisen, energisen ja räväkän sparraajan ja ehkä myös päällepäsmärin. Toiseksi varapuheenjohtajaksi nousi tuntematon Aino-Kaisa Pekonen Riihimäeltä.

Pettymys vaalimenestykseen koitui puoluesihteeri Aulis Ruuthin kohtaloksi. Ruuth on toiminut puolueen uskollisena soturina kulisseissa, mutta aika ajoi hänen tyylisensä henkilön ohi, vaikka puolue halusi taannoin värikkään Matti Viialaisen ja poliittisesti aktiivisen Ralf Sundin jälkeen puoluesihteerin, joka ei politikoi näkyvästi. Ruuth oli juuri sellainen.

Murskaluvuin puoluesihteeriksi valitun helsinkiläisen Sirpa Puhakan kuuluu olla vaihteeksi korkean profiilin poliitikko. Vaihdos oli odotettu myös siitä syystä, että puolueen perinteistä mieskuvaa vastaava Korhonen tarvitsee valovoimaista naisenergiaa rinnalleen Siimeksen lähdön ja puolueen naisehdokkaiden kehnon vaalimenestyksen jälkeen.

Tosin Korhonenkin toi harvinaisella tavalla esiin inhimillisen puolensa suremalla julkisesti edesmennyttä puolisoaan ja esittelemällä puoluekokouksessa uuden elämänkumppaninsa.

Puoluejohdossa on Puhakan ohella toinenkin naisasian ystävä, sillä Arhinmäki muistutti, että puolue tarvitsee nykyistä enemmän feminismiä, sosialismia ja kestävän kehityksen arvoja.

Kestävän kehityksen arvojen korostus näkyy puolueen periaateohjelmassa. Vasemmistoliitto tiukensi kielteistä ydinvoimakantaansa, kun se linjasi, että tavoitteena on fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman käytön lopettaminen asteittain. Tiukentunut linjaus meni läpi ilman sen suurempaa periaatteellista keskustelua.

Kielteinen asenne ydinvoimaan on puolueessa hieman yllättäen vahvistunut viime vuosina. Näkemys kulkee aivan toiseen suuntaan kuin ympäröivä todellisuus. Vielä kuusi vuotta sitten vasemmistoliiton ay-siipi ajoi voimalla kielteisen ydinvoimakannan kumoamista. Yritys kilpistyi, kun silloinen puheenjohtaja Siimes uhkasi erota, jos ay-siipi ei vedä vaatimustaan pois.

Sosialismi mainitaan puolueen periaateohjelmassa siten, että "aatteellisesti vasemmistoliiton ohjelma samastuu sosialistiseen ajatussuuntaan". Samassa yhteydessä tehdään irtiotto totalitaristiseen sosialismiin. Tulevaisuudessa sosialismi voi vasemmistoliiton mukaan merkitä enemmän demokratiaa ja todellista vapautta kaikille.

Vaikka sosialismi halutaan mainita yhä, vähäverinen muotoilu paljastaa, että se on puolueen omastakin mielestä kuollut aate. Sana sosialismi voi olla lisärasite, kun vasemmistoliito pyrkii SDP:n kylkeen. SDP on jo antanut sille tylysti rukkaset. Se ei kaipaa vasemmalta kuolonsuudelmaa, kun omiakin ongelmia riittää.

Vasemmistoliitto joutuu profiloitumaan omin eväin ja hakemaan uutta kannatuspohjaa. Tie on tuskainen, kun epämääräinen vasemmistoaate ei riitä käyntiinpanevaksi voimaksi ja kun uudelta johdolta puuttuu vielä karisma.