Pahamaineiseksi viime viikonloppuna muuttunut Heinätorinpuisto on tyhjä, autio ja valaistu. Se on kuin suuri tarjotin, jonka kattaus näkyy suoraan puistoa ympäröiviin taloihin.

Siksi tuntuu kummalliselta, miten kukaan ei ole nähnyt mitään 4.3. 01-02:n välisenä aikana, kun puistossa raiskattiin nuori nainen monen miehen voimin.

Kellon lähestyessä kolmea useassa puistoa ympäröivän kerrostalon ikkunassa palaa vielä valo. Lähikaduilla on hiljaista. Puiston poikki ei oikaise kukaan.

Läheisen Kino-grillin tolpalla on jono - takseja. Nyt ei tarvitsisi jonottaa, mutta kapakoiden sulkeuduttua puolen tunnin kuluttua, tilanne voi olla jo toinen.

Tieto lisää tuskaa

Oulun kiihkeimmän puheenaiheen aistii Oulun yössä. Näyttää siltä, että ihmiset ovat lähempänä toisiaan. Parit pitävät tiukasti toisiaan kädestä eikä tyttöporukkojen kikatus ole niin kuuluvaa.

Yötä partioivia poliiseja on liikkeellä aiempaa enemmän. Yksi partio ajaa Otto Karhin puiston poikki. Ihmisten ilmeet näyttävät hyväksyviltä eikä perään huutelijoita ole.

Riikka Laukkonen ja Jari Koponen kiirehtivät nakkikopin kautta taksitolpalle. Laukkonen kuuli Oulun viimeisimmästä raiskaustapauksesta vasta loppuviikosta. Vielä alkuviikosta hän käveli yksikseen iltakymmenen aikoihin Peltolasta kaupunkiin. Nyt hän ei tekisi niin.

"En olisi uskaltanut kävellä yksin, jos olisin tiennyt raiskauksesta. En yleensäkään liiku yksin myöhään, tai jos on pakko, puhun Jarin kanssa puhelimessa. Tiistaina myöhästyin viimeisestä bussista ja lähdin siksi kävelemään", Riikka Laukkonen sanoo.

Laukkosta ja Koposta harmittaa, jos kaikki ulkomaalaistaustaiset joutuvat Oulun raiskausten vuoksi silmätikuiksi.

"Minulla on paljon ulkomaalaisia kavereita. Harmittaa heidän puolestaan", Jari Koponen sanoo.

Yön tärkeä valopilkku

Kun viimeisetkin kapakat sulkevat ovensa, kaduilla elämä vilkastuu hetkeksi. Nakkikopit ja yöpitseriat vetävät väsyneitä, nälkäisiä asiakkaita puoleensa.

Nyt takseihin on jo jono. Haukiputaalaiset Katri Haapakorva ja Aarne Kangas odottelevat omaa vuoroaan.

"Naisporukalla just illan aikana puhuttiin näistä Oulun raiskauksista. Ikäviä kerta kaikkiaan. Oulu on aikaisemmin ollut turvallinen paikka, mutta kulttuuri on muuttunut", viimeksi kaksi vuotta sitten Oulun yössä liikkunut Haapakorva miettii.

Raiskaukset vaikuttavat olevan oululaisille kuin tumma varjo, joka vaanii mutta ei näy ja joka haluttaisiin mahdollisimman nopeasti pois pilaamasta normaalia elämää. Raiskauksista puhutaan matalalla äänellä ja varovaisin sanoin. Kukaan ei halua leimautua ajatuksineen rasistiksi.

Se, että tekijöiksi epäillään ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, on ihmisten mukaan sivuseikka. Tärkeintä on saada tekijä kiinni.

"Muutin Ouluun kuukausi sitten ja olen seurannut kauhulla raiskausuutisia. Todella inhottavaa, että täällä on sattunut sellaista. Turussa en ole koskaan pelännyt liikkua yöllä, mutta Oulussa kyllä", Nanna Mäkelä sanoo.

Kello lähenee aamuneljää. Mäkelä seisoo kännykkäliikkeen nurkalla keskellä Oulua ja odottaa paria miespuolista työkaveriaan saattelemaan hänet Otto Karhin puiston poikki taksiasemalle.

Turvaton olo estää häntä tekemästä sen yksin.