Markus Herva on työstänyt oman unelmansa todeksi. Vesiväreillä ja näyttöpäättellä hän on tehnyt suurimmasta unelmastaan kuvan. Hän on ollut yksi ensimmäisistä unelmagalleristeista Oulussa.

Unelmagalleria on kahden kuvataiteilijan, Mirja Riikosen ja Ritva Harlen, ideoima ja käynnistämä yhteisötaideprojekti. Sen tarkoituksena on etsiä 2000-luvun suomalaista unelmaa.

Oulussa etsitään parhaillaan pohjoisen Suomen unelmia. Projektissa on mukana Oulun taidemuseo ja Hyvän mielen talo. Hyvän mielen talon tiloissa toimivaan Unelmagallerian työpajaan voi kuka tahansa mennä miettimään omaa unelmaansa.

Unelmaa jäljitetään taiteen keinoin. Taiteilijat auttavat lopullisessa toteutuksessa, mutta unelmat ovat jokaisen omia.

"Meillä on tärkeä sanoma kerrottavanamme: ihmiset kuvittelevat kahleet itseen, mutta he voivat myös vapautua niistä", Mirja Riikonen sanoo.

Unelmagalleria liittyy Oulun taidemuseon Yli unelmien -näyttelyyn. Taidemuseon ja Hyvän mielen talon välille on avattu tähdillä merkitty polku, joka ohjaa ihmiset työpajoista taidemuseon näyttelyyn.

Unelma
löytyi läheltä


Markus Herva kuvasi oman unelmansa miltei vahingossa. Hän oli tulossa Hyvän mielen talon tietokonekurssilta, kun Mirja Riikonen huomasi hänet käytävällä.

Pian Markus Herva oli jo paperin ja vesivärien äärellä maalaamassa omia unelmiaan. Ensin vesiväreistä syntyi perhonen. Sekin oli tavallaan jo olemassa valmiina, kuvana tietokonekurssin harjoitustyössä.

Harjoitustyössä oli myös teksti. Tuo teksti on kaikille tuttu ainakin Leif Wagerin esittämänä elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi: "Sua vain yli kaiken mä rakastan..."

Myös teksti löysi sijansa Markus Hervan lopullisessa unelman kuvassa. Perhosen jälkeen vesiväreistä syntyi rytmejä, muotoja, leikkauksia. Sitten syntyi perhosen lentorata.

Näistä elementeistä Markus Herva yhdessä Ritva Harlen kanssa kokosi tietokoneen kuvankäsittelyohjelmassa kollaasin, jossa kaikilla unelman osilla on oma sijansa.

"Minä olen vain väline, joka toteuttaa tekijän toiveita. Tekijä itse päättää, mitä ja miten tehdään", Ritva Harle kertoo.

Lopulllisesta unelman kuvasta otetaan kaksi vedosta, toinen tekijälle itselleen, toinen Unelmagallerialle. Näistä kuvista kootaan näyttely Hyvän mielen taloon ja Oulun taidemuseoon projektin päätteeksi. Projektin materiaalista kootaan myös cd-rom-levy.

Yhteisötaide
on kaikille avointa


Aiemmin Unelmagalleriaa on kokeiltu Lappeenrannassa ja Helsingin Jakomäessä. Helsingin projekti jatkuu edelleen työpajatyöskentelynä.

Kokemukset ovat olleet palkitsevia. Nuorin unelmoija on ollut neljävuotias, vanhin 95-vuotias. Erityisesti monet vanhukset ovat löytäneet Unelmagalleriasta tavan ilmaista itseään.

Gallerioista onkin kasvanut kohtaamispaikkoja. Niiden ympärille on syntynyt spontaanisti myös oheisprojekteja kuten muistelu- ja keskustelupiirejä.

Osa Unelmagalleriaan tulijoista haluaa vain seurata toisten tekemistä, mutta suurin osa rohkaistuu mukaan hetken aikaa sivusta seurattuaan.

"Ihmisillä on tarve toimia yhdessä ja osallistua, mutta siihen ei ole nykyään tarpeeksi mahdollisuuksia", tekijät harmittelevat.

Suomessa yhteisötaide onkin vielä verrattain tuntematonta - toisin kuin esimerkiksi Englannissa, jossa on pitkät yhteisötaiteen perinteet.

"Kun 1990-luvun alussa tein taidetta lähiöissä, minua vielä syytettiin taiteen häpäisemisestä", Ritva Harle naurahtaa.

Nyt yhteisötaideprojekteja toteutetaan myös sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Vähitellen on ymmärretty, että ihminen ei elä pelkästään leivästä.

Unelmat muuttuvat
iän myötä


Jokainen omaa unelmaansa etsivä täyttää galleriassa myös haastattelulomakkeen. Aineistoa on tarkoitus hyödyntää myöhemmin Suomalainen unelma -tutkimusaineistona. Tutkimukseen haetaan parhaillaan rahoitusta.

Tähän mennessä Unelmagalleriassa Helsingissä ja Lappeenrannassa omista unelmistaan on kertonut 130 ihmistä. Jo nyt unelmista hahmottuu selkeästi eri ryhmiä.

Lapsien unelmissa lennettään fantasiamaailmoissa. Niissä seikkailevat yksisarviset ja monet satujen hahmot. Nuorten aikuisten unelmat puolestaan kertovat kumppanuudesta ja perheestä.

Työikäiset ihmiset unelmoivat levosta, omasta ajasta ja rauhasta.

Vanhimmat unelmoijat ovat kokeneet itsenäisen Suomen taipaleen aina kansalaissodasta lähtien. Heidän unelmansa kumpuavat osittain omasta menneisyydestä ja elämänkokemuksesta.

Vanhusten unelmissa jälkipolvien ei tarvitse koskaan nähdä sotaa. Monet heistä unelmoivat voivansa jättää jälkeensä entistä paremman maailman lapsenlapsilleen.

Jokaisella
on omansa


Eri unelmia on yhtä monta kuin unelmoijiakin. Yksi haluaa päästä kiertämään maailmaa yhdessä koiransa kanssa, toinen toivoo lapsenlapsia.

Välillä unelmat muuttuvat todeksi. Niin on käynyt myös joillekin Unelmagallerian toiveille.

Markus Herva näyttää valmista kuvaa omasta unelmastaan. Siinä näkyy hennosti perhosen ääriviivat ja tutun laulun sanat. Haastattelulomakkeeseen hän on kirjoittanut siistillä käsialalla kauniita lauseita. Paperille on tallennettu yksi unelma.

Jokaisella meillä on oikeus omaamme.

Unelmagalleria Hyvän mielen talossa Oulussa 16. lokakuutta saakka. Avoinna ma, ti, to, pe klo 11-16, ke klo 11-18 ja su klo 12-16. Unelmagallerian töistä rakennetaan näyttely Hyvän mielen taloon ja Oulun taidemuseoon. Näyttely avataan 17. lokakuuta.