Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) on ilmaissut huolensa sukupuolten välisestä erottelusta koulussa ja työelämässä. Ministerin asettaman työryhmän tavoitteena on pohtia, miten segregaatiota eli sukupuolierottelua voitaisiin lieventää ja tasa-arvoa vahvistaa niin perusopetuksessa kuin opettajien ja lastentarhanopettajien koulutuksessakin.
Eilen tiistaina työnsä aloittaneen työryhmän vetäjänä toimii Opetushallituksen ylijohtaja Petri Pohjonen.
Pohjonen ei halua vielä työn alkuvaiheessa ottaa kantaa siihen, mikä koulumaailman tasa-arvon toteutumista eniten heikentää. Läpikäytäviä asioita ennen työn päättymistä on kuitenkin paljon.
Tyttöjen ja poikien koulumenestystä tutkinut kasvatustieteen professori Elina Lahelma Helsingin yliopistosta huomauttaa, että mediassa koulumenestystä kuvaavat jutut korostavat sukupuolieroa voimakkaasti.
Uutisten otsikoissa kerrotaan usein hyvin koulussa menestyvistä tytöistä ja huonosti menestyvistä pojista. Yksi tutuimmista esimerkeistä on kansainvälinen PISA-tutkimus, jossa suomalaisten tyttöjen kerrotaan menestyvän paljon poikia paremmin lukutaidossa, ja poikien taas hieman tyttöjä paremmin matematiikassa. Usein jää kertomatta, että suomalaiset pojat menestyvät kuitenkin lukutaidossa keskimäärin paremmin kuin pojat muissa maissa.
"Sukupuoliero on helpoin ja keskeisin muuttuja koulumenestyksen arvioinnissa. Kaikki me kuitenkin tiedämme, etteivät kaikki tytöt ole kaikkia poikia parempia koulussa", Lahelma sanoo.
Lahelman mukaan sukupuolieron rinnalla tärkeää olisi tarkastella myös eroja tyttöjen kesken ja eroja poikien kesken.
Maailma sukupuolittuu hyvin vahvasti jo siinä vaiheessa, kun lapsi on vielä vauva. Tämä näkyy esimerkiksi kauppojen lelu- ja lastenvaateosastoilla, joissa sukupuolten välille tehdään vahvaa eroa tarjoamalla tytöille punaista väriä ja pojille sinistä.
Lahelman mielestä koulun tehtävä olisi haastaa tätä erottelua. Yksi keino olisi tarkastella oppimateriaaleja.
"Väitetään, ettei oppikirjoissa enää esiinny sukupuolistereotypioita. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että miesten maailma on niissä naisten maailma vahvemmin esillä."
"Sukupuoliero on helpoin ja keskeisin muuttuja koulumenestyksen arvioinnissa. Kaikki me kuitenkin tiedämme, etteivät kaikki tytöt ole kaikkia poikia parempia koulussa", Lahelma sanoo.
No Lahelma on ihan oikeassa, jotkut tytöt jää jopa luokalle, sehän me kyllä tiedetään. Jos joku ei sitä tajua, ei siihen varmaan kannata hirbeästi tuhlata veroeuroja!!
Usein jää kertomatta, että Suomessa sukupuolten välinen ero oppimistuloksissa ja koulumenestyksessä on aivan poikkeuksellisen suuri. Jää myös kertomatta, että vaikka poikien osaamistaso on matematiikassa tyttöjen osaamistasoa parempi, he saavat huonompia numeroita. Tätä syrjintää Lahelma siis kannattaa.
Eikö se olisi kaikkien etu, että pojistakin saataisiin koko potentiaali irti, syrjäytymistä saataisiin vähennettyä ja lahjakkuuksia lisättyä? Miksi Lahelma vastustaa toimia poikien oppimistulosten ja koulumenestyksen parantamiseksi?
Jos sukupuolten välistä segregaatiota halutaan vähentää ja tasa-arvoa edistää on poikien koulumenestykseen väistämättä panostettava ja kiinnitettävä aivan erityistä huomiota. Miesten osuutta korkeakouluopiskelijoista on määrätietoisesti lisättävä. Se, että Lahelma vastustaa åpoikien kolumenestyksen parantamista, tekee hänestä tasa-arvon vihollisen ja miestenvihaajan.
Samassa jutussa professori Elina Lahelma haluaa todistaa olevansa loogiseen ajatteluun täysin kykenemätön. Ensin hän vaahtoaa sukupuolierojen huomioimista vastaan ja sitten raivolla vaatii, että koulukirjoissa olisi kuvattava enemmän "naisten maailmaa" (mitä se nyt sitten ikinä onkaan). Säälittävää. Kaikki sitä näköjään professoreiksi asti voivatkin päästä.