Yhtä kaikki, varhaislapsuus on ainutkertaista aikaa, jota isän ei kannata hukata ylitöissä, sanoo kasvatustieteen professori Juha T. Hakala.
"Nelivuotiaan elämään on hyvin vaikea enää astua. Lapsuus menee ohi isän kannalta hämmästyttävän nopeasti", Hakala sanoo.
Hän haastaakin isiä kriittiseen elämänsä tarkasteluun ja suunnanmuutokseen - kotiin päin.
"Jollei tähän ole valmis, se saattaa kostautua, ja ihmiset kasvavat erilleen. Hirveän monet suhteet päättyvät eroon, enkä jaksa uskoa, että ne olisivat onnellisia lasten kannalta."
Hakala muistuttaa vastuusta niitä, jotka pitävät tällaista puhetta pehmeänä. Kotiin panostaminen on myös palkitsevaa.
"Kun ollaan perustettu perhe ja se on kasvanut, meillä on vastuita muistakin kuin itsestämme. Kun pystyy aikuismaiseen ajatteluun ja vastuunottoon, takaan, että se tuo elämään lisää onnea ja päiväkohtaista lämpöä."