Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen ampuu alas huhut, joiden mukaan yliopiston musiikkikasvatusta oltaisiin ajamassa alas. Huhu alasajosta lähti liikkeelle Opetusministeriöstä, missä aiemmin otettiin kantaa muutamien koulutusalojen ylitarjonnasta muun muassa taidealojen. Liikakoulutus ei koske yksistään yliopistoja, vaan myös ammattikorkeakouluja.
"Korostan, ettei Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen osalta ole mitään alasajopäätöksiä", Lajunen rauhoittelee.
Epätietoisuus musiikkikasvatuksen tulevaisuudesta kalvaa niin opiskelijoita kuin yksikön henkilökuntaa. Viime syksyn vuosikurssilla aloitti reilu 20 uutta opiskelijaa, opetushenkilökuntaa on parisenkymmentä. Opinahjostaan huolestuneet musiikkikasvatuksen opiskelijat ovat perustaneet Facebookiin oma ryhmänsä musiikkikasvatuksen pelastamiseksi. Myös adressiin kerätään nimiä.
Keskustelu alasajosta lähti Lajusen mukaan liikkeelle yliopistojen ja Opetusministeriön välisistä tulosneuvotteluista koskien vuosia 1010--1012. Lajunen myöntää, että neuvotteluissa Oulun yliopiston musiikkikasvatus tuli esille ja se, miten opetus jatkossa Suomessa järjestetään. Asiasta on Lajusen mukaan keskusteltu Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa sekä musiikkikasvatuksen kouluttajien kanssa.
"Opetusministeriö on lähtenyt siitä, että kukin yliopisto keskittyy vahvuusalueisiinsa ja miettii, mistä voisi luopua", Lajunen selvittää ministeriön yleistä kannanottoa.
Parhaillaan jokainen Oulun yliopiston tiedekunta miettii omaa talouden tasapainottamis- ja kehittämisohjelmaa. Ratkaisuja saadaan selville vuoden loppuun mennessä.
Opetusministeriön ja Oulun yliopiston linjaukset käydään Lajusen mukaan läpi tammikuussa. "Meidän lähtökohta ei ole alasajo, vaan se, miten voimme kustannustehokkaasti pitää musiikkikasvatuksen."
Huhtikuussa Opetusministeriö tekee yliopistoista annettujen tietojen pohjalta jatkon rakenteellisen kehittämisen ohjelmaan. "On erittäin tärkeää, että Pohjois-Suomi saa musiikinopettajia, mutta koulutus on meille kallista. Olemme hakeneet aktiivisesti ratkaisua ammattikorkeakoulun kanssa, miten voimavaroja voitaisiin yhdistää."
Adressi osoitteessa http://www.adressit.com/oulunmuko
Eiköhän tuosta ole jo myöhäistä keskustella....
Musiikkikasvatuksen karsiminen tuottaisi kustannustehokkuutta, koska se on suhteellisen kallis ala.
Yliopiston ensisijainen tehtävä - jo yliopistolain mukaan - on harjoittaa alansa tutkimusta - ja siihen liittyen tulevat sitten koulutus ja yhteiskunnalliset tehtävät. Jos musiikkikasvatus haluaisi pystyä puolustamaan olemassa oloaan, sen pitäisi pystyä näyttämään tuottavansa tulosta myös yliopiston päätehtävän alueella. Yliopisto ei ole ammattikoulu - toinen asia mikä usein nykyään unohtuu.
Yleensä siinä vaiheessa, kun ylin päättävä elin sanelee strategiansa mukaisia linjauksia, on myöhäistä purnata. Mukana pitää olla silloin, kun strategiaa luodaan. Jos opetusministeriö sanoo, että kulttuurialan ja taidekasvatuksen opetusta on liikaa, sitä vähennetään silloin. Yliopisto on aika tyhmä, ja joutuu myöhemmin todennäköisesti vaikeuksiin, jos se tekee vastoin päärahoittajansa tahtoa.
Oulun yliopistolle ja kenties ei kasvatustieteelliselle tiedekunnallekaan, musiikkikasvatuksen karsiminen ei loppujen lopuksi tuntune kovin vaikealta. Sillä saadaan merkittävä osa tiedekunnalta vaadittavista säästöistä kasaan, ja "muiden" ei tarvitse kärsiä. Kyseessä olisi klassinen tilanne: yksi kärsii ja muut voittavat. Ei silloin tarvitse juurikaan miettiä, mihin suuntaan päätökset menevät.
Tietysti kasvatustieteellinen tiedekunta menettää yhden profiloitumisalueen - mutta kun juuri tämä profiloitumisala on opetusministeriön epäsuosiossa.
On totta, että taideaineita ajetaan koko ajan alas, mutta onko se nyt mikään syy kyseenalaistaa musiikkikasvatuskoulutuksen tarpeellisuutta nyky-yhteiskunnassamme? Ei minun mielestäni. Hyvinvointiin kuuluu myös psyykkinen hyvinvointi, jota musiikkikasvatus edistää mielestäni todella paljon. Kunhan vain kouluissa sitä olisi opettamassa työnkuvaan koulutetut taitavat yliopistokoulutuksen saaneet musiikkipedagogit.
Musiikkikasvatuksen opiskelijat eivät valmistu tietyn instrumentin solistiksi, vaan musiikkipedagogeiksi, joilla on koulutus kymmenistä eri instrumenteista. Tähän vielä päälle kaikki muut koulutuksen osa-alueet.
Histoiriatieteet arvioitiin tasolle kuusi, toiseksi parhaalle tasolle. Yksikään Oulun yliopiston oppiaine ei päässyt parhaalle tasolle, koska se käytännössä tarkoittaisi Nobel-tason tutkimusta. Tason kuusi kuvaus: [6] At least one third of the publications are at a “high international level” and many others at a “good international level”, these together comprising a clear majority."
Hum.tieteistä mm. suomen kieli, informaatiotutkimus ja logopedia saivat myös kuutostason arvioinnin. Monet muut humutieteet viidennen tason. Ja nämä tulokset niillä niukoilla resursseilla, joita historiatieteet ja humanistitieteet ylipäänsä saavat! Tuolta voi myös katsoa, kuinka luonnontieteissä, tekniikassa ja taloudessa arvioinnit olivat yleisesti ottaen kaukana hum.tieteiden arvioinnista.
Olisi kiva, että tälläkin palstalla laitettaisiin faktoja pöytään eikä kommentoitaisi pelkällä mutu-tuntumalla. Pitäisikö sanoa, että tekniikka se taitaa olla OY:n riippakivi!
Tosiasiassa, Oulun yliopisto on kokonaisuutena tärkeä koko Pohjois-Suomelle. Täältä pohjoisesta katsottuna Helsinki on syrjäkylä, se sijaitsee valtakunnan äärimmäisessä eteläreunassa eikä keskellä maata kuten muiden sivistysvaltioiden pääkaupungit. Sinne matkustaminen on erittäin vaivalloista. Muutenkin pääkaupunkiseutu on opiskelupaikkakuntana erittäin epäkäytännöllinen asuntopulan ja korkean hintatasonsa vuoksi.
Koko tämän kriisin lähtökohtana on etelässä tehty virhe: kuviteltiin että saadaan aikaan "tieteiden ja taiteiden Dislneyland", Aalto yliopisto, joka nousisi Suomen huippuyksiköksi. Valitettavasti tiedemaailmassa tuollainen yhdistelmä voi olla parhaimmillankin vain yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki, joten Aalto-yliopistoon syydetyt rahat menevät tässä suhteessa Kankkulan kaivoon. Toinen virhe oli muuttaa muiden yliopistojen rahoitusmalli ulkoisesta rahasta riippuvaiseksi. Virhe se olisi ollut vaikka sitä ei olisi tehty laman aikana, nyt seuraukset moninkertaistuvat.
Poliittinen tahto on selvästi kehä-III:n sisäpuolta suosiva tässä asiassa. Jopa etelän yliopistoväki tuntuu toisinaan sortavan muuta Suomea.
Toivottavasti MuKo säilyy, ettei toisteta samaa virhettä kuin aikanaan valtakunnallisesti tehtiin hammaslääkärikoulutuksen suhteen..