Mutta mutta. Kun huokaisee syvältä keuhkoista, ja pysähtyy pariksi sekunniksi hieromaan partakarvojaan, mielikuva seminaarin lopputuloksesta latistuu tylsäksi: "Meillä ei ole mitään kiellettyjä aiheita", alustajat vakuuttavat varmasti.

Vaan eipä päästetä ennakkoluuloja valtaan! Ehkä tabuja löytyy.

Pohjois-Suomen sanomalehtimiesyhdistys kutsui tabu-seminaarin puhujiksi kolme miestä, jotka vastaavat täkäläisten lehtien linjoista ja arvoista. Päivämies-lehden päätoimittaja Tuomas Hänninen lupaa kertoa, vaikuttavatko tabut lestadiolaisen herätysliikkeen äänenkannattajan tekemiseen. Päätoimittaja Janne Kankaala Rauhan Tervehdyksestä paljastaa, ohjaavatko tabut seurakuntalaisille suunnattua yleislehteä.

Kalevan päätoimittaja Markku Mantila avaa ison alueen koko väestölle suunnatun maakuntalehden suhdetta kiellettyihin aiheisiin.

Tabu-sana periytyy kansatieteeseen. Käsitteellä on kuvattu alkuperäiskansojen arkea. Heimoyhteisöjen elämään on kuulunut saastaisia sekä toisaalta pyhiä asioita, joita ei ole saanut tehdä, syödä, koskettaa tai sanoa.

Tabu tarkoittaa muuttumatonta, ikuisesti pysyvää kohdetta. Tabu takaa yhteisön elämään sääntöjä, jolloin se merkitsee parhaimmillaan myönteistä ja selkeää turvallisuutta. Tabu saattaa kuitenkin tuottaa myös ahdistusta ja pelkoa.

Epäpyhät tai pyhät kohteet kehittyvät helposti kielletyiksi puheenaiheiksi. Tabujen rikkojille on ymmärretty koituvan rangaistuksia, joista myös yhteisö on pitänyt huolen, jos rangaistus ei ole ilmaantunut itsestään.

Tabu ei kuulu vain historiaan tai luonnonkansoille. Myös me "kehittyneet" elämme uudenlaisissa heimoissa eli yhteisöissä, joiden tabuja emme välttämättä huomaa. Pelkäämme tuntematonta. Yhtälailla uskomme rituaalien avulla. Jollekin se voi olla jokapäiväinen kevyt margariini kuitupitoisella leivällä, toiselle vaikkapa tämän lehden joka-aamuinen lukeminen.

Mitä tekemistä journalismilla on tabujen kanssa? Journalismi syntyy mediassa ammattitoimittajien työnä. Jos journalismiin liittyy tabuja, journalismi karttaa silloin puhumasta joistakin aiheista.

Journalismin idea rakentuu asioiden julkiseen käsittelyyn. Yhdysvaltalaisen filosofin, psykologin ja kasvatustieteilijän John Deweyn (1859-1952) mielestä demokratia syntyy mahdollisimman avoimesta keskustelusta. Hän korosti, että vasta viestintä luo yhteisön, kun viestintä tekee asioista yhteisiä.

Nyky-ymmärryksen mukaan journalismin aiheet nousevat ihmisten näkökulmista. Tärkeänä pidetään arjen linkittämistä hallintoon ja politiikkaan, jossa julkisuuden kynnys pitäisi olla matalin. Päätöksentekoon ei saa sisältyä salaisia "lautakasoja", koska avoin hallinto kokoaa ihmiset yhteiseen heimoon ilman tabuja.

Sanomalehdille kuuluu esimerkiksi huolehtia, että julkisuuslaki toteutuu kunnissa. Työtä kuntapäättäjien kanssa riittää: Viestintä petti Nokian vesikatastrofissa, Kiiminki valmisteli piilossa Ideaparkia, Oulunsalon kunnanjohtajaksi hakeneista kaikkia ei haluttu kertoa, Oulun rokotuksista vastanneet johtajat välttelivät julkisuutta, Ii verhosi tiesuunnitelman esittelyn kaavoituskoukeroihin jne. jne. jne.

erkki.hujanen@kaleva.fi