Jo alussa oli tanssi

Oulun Valvesalissa ennakkoon nähty kymmenen minuutin traileri kumoaa ennakkokäsityksen tyystin. Tämähän on pirun hauskaa!

Ensin lavalla sekoilevat sympaattisen oloiset raksaäijät. Duuni ei oikein tahdo mennä putkeen, ja välillä toisen kantama laudanpätkä tietysti kajahtaa komeasti toista päähän. Kohta nähdään pari pimua, jotka riitelevät jostain. Sitten mätkitään käsilaukuilla - kuin oikeassa elämässä.

Oululaisten tanssijoiden Vaatu Kalajoen ja Pauliina Tynin ideoima Slapstickiä, Spalstickiä! -tanssiteos vaikuttaa hilpeältä, kuin hassulta animaatiolta.

"Totta. Tässä onkin kysymys eräänlaisesta vappunäytelmästä", ohjaaja Pirjo Yli-Maunula valaisee.

Yli-Maunula on omien sanojensa mukaan show´n tekemisessä se ylimääräinen silmäpari. Näiden naisten seuraaminen on hänelle tuttua, kummatkin kun ovat Yli-Maunulan entisiä oppilaita Oulun Tanssistudion ajoilta.

Tyni ja Kalajoki ovat molemmat tanssineet koko ikänsä. Kummallakin on myös tanssijan koulutus, Pauliinalla Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta ja Vaatulla Outokummun ammattiopiston tanssilinjalta.

Kun tanssin olemusta ruoditaan syvemmin, löytyy paljon pelkkää työntekoa suurempia merkityksiä. Tyni mieltää tanssin maailman vanhimmaksi ilmaisumuodoksi, joka on syntynyt ennen puhetta tai mitään muutakaan kommunikaatiota. Yli-Maunula muistuttaa, että pienet lapset alkavat musiikkia kuullessaan liikkua täysin luontaisesti.

Vaatu Kalajoki löytää asiaan vielä suuremman näkökulman:

"Kyllähän jo Raamattu kehottaa meitä tanssimaan. Jumalalla on parhaat muuvit", hän nauraa.

Kalajoen mielestä Suomessa tanssiin suhtaudutaan usein hyvin kapeakatseisesti.

"Ei tanssin tarvitse automaattisesti liittyä parinmuodostukseen eikä seksuaalisuuteen, kuten täällä edelleen ajatellaan. Luulen, että tämä ahdistus on usein liittynyt viinan kiroihin ja juhliin, joissa keikutus on aloitettu ainoastaan humalassa."

Pauliina peesaa ja muistuttaa, ettei Suomessa ole myöskään voimakasta yhteisen tanssin traditiota.

"Esimerkiksi Turkissa on ikiaikainen perinne, että miehet tanssivat keskenään", hän kertoo.

Pirjo Yli-Maunula muistuttaa 30 vuoden kokemuksella, että tanssi on erittäin iloinen asia.

"Ajatellaan vaikka häitä tai mitä tahansa juhlia: niissä tanssimisella tuodaan esille iloa ja riemua. Lisäksi tanssi on mielestäni sellainen kommunikoinnin muoto, ettei mitään vastaavaa ole. Tanssin kautta me voimme kertoa toisillemme asioita, joita ei muuten tuoda esille. Se on sellainen alitajunnan taso, jota ei voi edes selittää", hän yrittää selittää.

Mutta entä tanssiesityksen seuraaminen: yleisöhän ei oletettavasti tanssi mukana?

"Tanssiesityksessä esiintyjän ja yleisön välille syntyykin aivan oma suhteensa. Katsoja tekee esiintyjän liikkeistä oman tulkintansa, jolloin syntyy kolmas ulottuvuus. Katsoja voi heijastaa omia assosiaatiomaailmoitaan suoraan lavalla näkemäänsä ja luo täten täysin oman mielikuvan näkemästään", Yli-Maunula pohtii.

Vaatu Kalajoki ja Pauliina Tyni alkoivat työstää Slapstickiä, Spalstickiä! -teosta jo pari vuotta sitten. Aktiivista treenausta he ovat harjoittaneet viime kesästä. Esityksen sympaattisista hahmoista löytyy myös muuan hauska piirre, joka saattaa ilahduttaa mieskatsojaa.

"Hei, siinähän miehet ovat hyviksiä ja naiset ehkä vähän äkäisempiä. Eli nyt ukot vaan raksahaalarit päälle ja rohkeasti vappuna katsomaan tanssia", he kehottavat.

Vaatu Kalajoki ja Pauliina Tyni: Slapstickiä, Spalstickiä! Ensi-ilta 23.4. klo 19.00
Valveen Valvesalissa Oulussa.