Hei, se on vain leikkiä

Tähän kysymykseen saamme vastauksen hetken kuluttua, mutta sitä ennen inhimillisempi utelu: Miten madridilainen Ignacio Chavarri päätyi maailman kaikista paikoista juuri Iihin, Kulttuurikauppilan taiteilijaresidenssiin?

"Heräsin yhtenä aamuna ja ajattelin, että haluan Suomeen residenssiohjelman kautta", kuuluu selitys. Niinpä tietenkin. Kun tahtotila on tämä, aletaan vain lähetellä sähköposteja, kunnes tärppää. Ja Iin kohdalla tärppäsi.

Taustamotiivina oli, että taiteilijan mieli kaipaa ärsykkeitä ja pöyhimistä, joita uusi ympäristö sille tarjoaa. "Kun lähden maastani, haluan kokea erilaisuutta", Chavarri sanoo. "Ajattelin, että Pohjois-Suomi olisi melko äärimmäinen ja shokeeraava."

No, onko se?

"Ei tämä niin shokeeraavaa ole, mutta melko... häiritsevää. Juuri sitä etsin."

Häiriötä ovat aiheuttaneet pimeys ("Ruumis haluaa mennä nukkumaan neljältä. Madridissa on lähes 300 aurinkoista päivää vuodessa."), eristyneisyys ("Muulloin olen aina ihmisten ympäröimä.") sekä vääjäämätön putoaminen peräkylän rauhaan ("Olen hyvin nopea ihminen, varmaankin koska asun Madridissa, ja täällä on aikaa.") Ei siis mitään yllättävää, ellei oteta lukuun ilmiötä, joka ihmetyttää pohjoissuomalaistakin:

"Lumettomuus on aika kummallista, sillä se ei vastaa mielikuvaani, samoin kuin lämpimyys."

Millaista taidetta tässä pimeässä lämpöpussissa sitten syntyy? Voisi luulla, että yksinolo ja paikoilleen jämähtäminen pakottaisivat syntyjen syvien äärelle, tuloksena sieluarepiviä ahistustiloja ja purkautumisia...

Ei sinne päinkään. Chavarri on iloinen veikko, joka tavan takaa puuskahtaa syvempiä merkityksiä hakeville kysymyksille: "Phuuh, en minä tiedä... se on leikkiä." Niinpä hänen taiteensakin näyttää tämänhetkisen elinympäristön vastakohdalta: keveältä, valoisalta, leikkisältä. Ajan pysähtyneisyys on johtanut rentouteen ja keskittyneisyyteen.

"Esimerkiksi nuo kissat", Chavarri sanoo ja viittaa paperisiin siluetteihin, joiden sahalaitamaiset reunat on leikattu liki mikroskooppisen tarkasti, "ne ovat hienovaraista työtä. Yhtäkkiä nautin työskennellessäni todella hitaasti. Prosessit ovat pitkiä: otan valokuvan, piirrän siluetin tietokoneella, printtaan sen ja teen leikekuvan."

Kissat ovat yksi Kulttuurikauppilassa syntyneistä jutuista, toisen ins-piraationlähteenä ovat toimineet miesten alusvaatekerrastot: Chavarrin kuvissa seikkailee trikoisiin sonnustautunut pikkuruinen hahmo, joka käy urheasti päin muotoaan muuttavaa epämääräistä möhkälettä. Lieneekö idean taustalla alkuasukkaiden eksoottinen pukeutumistyyli?

"Ei oikeastaan. Alusvaatteet, joita olen täällä nähnyt miehillä, eivät olleet mustia [toisin kuin Chavarrin töissä], vaan kuvioituja. Vieraiden ihmisten näkeminen alasti saunassa oli muuten aluksi aika outoa..."

"En koskaan käytä kireitä vaatteita ja huomasin näyttäväni hassulta trikoissa. Ostin alusvaatekerraston, puin sen päälleni ja tunsin itseni supersankariksi! Sitten loin tämän kaverin ja muodon, josta emme tiedä, mikä se on, välille suhteen. Nyt eletään kriisiaikaa, ja tykkäsin supersankarilla leikkimisen ideasta."

Miltä kriiseiltä supermiehen pitäisi meidät pelastaa?

"Hän ei pelasta meitä, vaan on vain tapa päästä pois todellisuudesta. Kun todellisuus on kovaa, mielikuvituksesta tulee tärkeämpi", taiteilija sanoo ja puuskahtaa tarkennuspyynnölle. Leikki on selvästikin selittelyä tärkeämpää.

Sama toistuu, kun toimittaja heittää kliseisen ajatuksen supersankariteeman ja espanjalaisen machismon mahdollisesta yhteydestä.

"Eei.." poikamainen Chavarri nauraa. "Ei sillä ole tekemistä... Eikös Suomessa ole eräänlainen machomeininki? Espanjassa asiat ovat muuttuneet aika tavalla, eivätkä nuoret ole enää niin machoja."

Mutta hei, entä tämä näyttelyn nimi: DOG-GOD. Onko se jokin manifesti?

"Ei ei ei! Se on vain sanapeliä ja sitä, miten merkitystä voi muuttaa muuttamalla vähän jotain."

Näin viaton leikittely tuskin loukkaa lestadiolaisiakaan. Miten lie katolisessa Espanjassa?

"Jokainen on katolinen, mutta kukaan ei välitä siitä."

Dog God - playing with recent memory Taidekeskus Kulttuurikauppilassa (Kauppilantie 15, Ii) 28.11.-13.12.
Ignacio Chavarri on tavattavissa
vierasateljeessaan lauantaina ja
sunnuntaina 28.-29.11.
Kotisivu: www.ichavarri.com
Näyttelyblogi osoitteessa
ichavarri.blogspot.com