Suvi Jaakkola: 100. ikävuoden iden­ti­teet­tik­rii­si

Opettajat 12.5.2017 17:45
Suvi Jaakkola

Pohjois-Pohjanmaa: Suvi Jaakkola, Oulun lyseon lukio

100. ikävuoden identiteettikriisi

Harva se päivä näkee mielipidetekstejä, uutisia ja kommentteja suomalaisuudesta. Me suomalaiset rakastamme pohtia asemaamme maailmassa ja muiden ajatuksia meistä. Milloin ulkomailta Suomeen palannut kertoo kuinka outoa on, kun muualla ihmisille voikin puhua, milloin haastateltu yhdysvaltalainen markkinointiekspertti selittää, että suomalaisten pitäisi oppia brändäämään paremmin, ja milloin kahvipöydät kuhisevat uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan Suomi on sittenkin vasta toiseksi paras maa maailmassa. Lisäksi yksi viime joulusesongin myydyimmistä kirjoista oli sarjakuvateos suomalaisista painajaisista – siis kirja täysin omistettu sosiaalisten tilanteiden kauheudelle. Suomalaisia siis kiinnostaa suomalaisuus, mikä on enemmän kuin hienoa. Silti, onko ylenpalttinen suomalaisuudesta keskustelu tervettä isänmaanrakkautta vai onko taustalla jotain muuta?

Juuret suomalaiselle identiteetille piilevät 1800-luvun romantiikassa ja nationalismissa, jota alkoivat ajaa yliopisto- ja kulttuurieliitti, muun muassa Lönnrot, Snellman, Topelius ja Runeberg. Näiden miesten toimesta luotiin se tuttu kuva ahkerasta, nöyrästä ja tunnollisesta suomalaisesta, joka ei tee työtä elääkseen vaan elää tehdäkseen työtä. Myöhemmin ajatuksemme stereotyyppisestä suomalaisesta on muovautunut ja saanut lisää ulottuvuuksia populäärikulttuurin vaikutuksesta. Legendaariset laulunsanat ”viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe” ovat viimeistään luoneet jokaisen verkkokalvoille elävän kuvan suomalaisesta melankoliasta. Toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ja siihen liittyvät tasa-arvo, sivistys ja heikommista huolehtiminen ovat yksi osa mielikuvastamme Suomesta.

Suomen valtiollinen historia on kohtalaisen lyhyt, ja mielestäni olemme vasta viime vuosikymmeninä voineet oikeasti alkaa pohtia identiteettiämme ja mahdollisuuksiamme globaalissa maailmassa. Itsenäistymisemme jälkeen Suomi on sotinut niin sisällissodan kuin maailmansodankin, ja joutunut elämään vuosikymmenien ajan epävakaan suurvallan naapurissa. Nyt kun meillä on aikaa ja mahdollisuuksia päättää omista asioistamme olemme ajautuneet identiteettikriisiin. Tietenkin nykypäivänäkin toimillemme riittää rajoittajia, mutta niitä täytyy tarkastella mieluummin hidasteina kuin esteinä. Ei voi väittää, etteikö jokaiselta suomalaiselta löytyisi vahvoja näkemyksiä siitä, mitä suomalaisuus on ja on ollut, mutta entäpä tulevaisuus? Esimerkiksi koulutusta pidetään yhä suomalaisuuden kivijalkana, mutta samaan aikaan nykyinen hallitus lähettää ristiriitaisia signaaleja leikkaamalla siitä.

Tyypillistä identiteettikriisille on epävarmuus omista ratkaisuista ja itsensä kyseenalaistaminen. Olenko edes olemassa? Vaikka kriisillä on sanana negatiivinen kaiku, sillä on myös hyvät puolensa: se on mahdollisuus muutokseen, uuteen ja itsevarmempaan tulevaisuuteen. Tärkeintä on pohtia asiaa ja omia ajatuksia, ei seurata sokeasti muita. Joissakin asioissa olemme pakotettuja ja on kenties myös viisasta mukautua muiden tahtoon, mutta vahvalla identiteetillä varusteltu sietää paremmin myös muiden omista eroavia tapoja ja ajatuksia.

Kun suomalainen kohtaa ulkomaalaisen Suomessa, niin ensimmäinen kysymys kuuluu: ”Miksi tulit Suomeen?”  Aivan kuin olisi täysin uskomatonta, että joku tulisi tänne, vieläpä vapaaehtoisesti. Muut ihmiset ja heidän palautteensa vaikuttavat identiteettiin, siksi onkin ymmärrettävää, että tarjoamme jokaiselle ulkomaalaiselle suomalaisia elämyksiä niin salmiakin kuin lumihangessa alasti pyörimisen muodossa. Positiivinen palaute ja hyväksyntä nostavat aina itsetuntoa, mutta paljon on myös kiinni terveestä arvostuksesta itseään kohtaan maustettuna sopivalla määrällä itsekriittisyyttä.

Identiteetin pitää antaa muuttua ja sitä täytyy pohtia, sillä pakonomainen jumittuminen menneisyyteen ei tule ratkaisemaan ongelmia, vaan synnyttämään niitä lisää. Emme voi lukita itseämme laatikkoon, emmekä varsinkaan antaa muiden rakentaa sitä laatikkoa. Toistelemalla samoja fraaseja talvisodan hengestä viittaamme yhteiseen ja pyhään hetkeen historiassamme, mutta etäännytämme asiat nykypäivästä. Maamme-laulua ei tarvitse vaihtaa Daruden Sandstromiin, vaikka menisimmekin eteenpäin. Voimme kunnioittaa perinteitä ja arvoja, mutta antaa samalla itsenäisen Suomen löytää uusia sanoja, joilla kuvailla itseään.

Meidän pitää välittää tulevaisuudesta, sillä kaikki hyvä mitä olemme saaneet, on tullut juuri siksi, että ihmiset ennen meitä ovat välittäneet siitä. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toivon, että suomalaiset ovat yhtä kiinnostuneita kulttuuristaan ja maastaan kuin ennenkin, vaalivat omintakeisia tapojaan ja syöttävät turisteille mämmiä, mutta antavat mahdollisuuden myös uusille asioille ja muutoksille.

Lähteet: http://www.paivanlehti.fi/loppuvuoden-kirjamyynnin-ykkonen-oli-odotetusti-finlandia-voittaja/

MAINOS

Lue lisää aiheesta

Kommentoi

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Suuri sotaharjoitus 2021

219 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Suuri sotaharjoitus 2021

Venäjä ei yksin omista kansainvälisiä vesiä. Suomi itsenäisenä maana voi kutsua tänne ketä itse haluaa. Siihen ei tarvit... Lue lisää...
Luvat ja valtuudet k...

Jari ja sarjakuvat

Jari

22.4.

Naapurit

23.4.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image