Euroopan komissio julkisti jälleen viime viikolla talouspoliittiset suosituksensa. Suositukset on osoitettu kaikille EU:n jäsenmaille Kreikkaa, Portugalia ja Irlantia lukuun ottamatta. Nämä kolme maata ovat saaneet suosituksensa IMF:n ja EU:n sopeuttamisohjelmista.
Komission laatimat ehdotukset menevät muutaman viikon sisällä ensiksi valtiovarainministerien muodostamaan Ecofin-neuvoston käsiteltäväksi ja sen jälkeen vielä lopulta hallitusten päämiehistä koostuvan huippukokouksen vahvistettavaksi.
Maakohtaiset suositukset päättävät tämänkertaisen eurooppalaisen ohjausjakson. Sillä tarkoitetaan pari vuotta sitten uudistettua ja samalla tehostettua talous- ja finanssipolitiikan koordinointiprosessia, jonka tavoitteena on varmistaa terve julkinen talous, edistää talouskasvua ja ehkäistä epätasapinojen syntyminen EU:ssa.
Uusi kierros alkaa ensi marraskuussa. Maakohtaiset suositukset päivitetään jälleen vuoden kuluttua.
Maallikolle komission suositukset eivät ole kovinkaan jännittävää luettavaa. Siihen on muitakin syitä kuin se, että teksti ei ole järin lukijaystävällistä. Monet suosituksista esitetään samansisältöisinä eri jäsenmaille. Lisäksi ne toistuvat samankaltaisina vuodesta toiseen. Vastaavia suosituksia voi lukea myös Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n maakatsauksista.
Suomea komissio patistaa noudattamaan 1) kasvua edistävää finanssipolitiikkaa ja samalla turvaamaan julkisen talouden rahoitusaseman vakaus, 2) huolehtimaan kuntarakenneuudistuksen tehokkaasta toteuttamisesta,3) tekemään lisätoimia ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi, 4) parantamaan kilpailua erityisesti vähittäiskaupan alalla sekä 5) lisäämään Suomen valmiuksia synnyttää innovatiivisia tuotteita, palveluita ja kasvuyrityksiä. Nämä ovat kaikki tuttuja teemoja myös kotimaisesta talouspoliittisesta keskustelusta.
Vaikka tilannetta ei nähdä helppona, komission suosituksissa nostetaan esiin myös muutama positiivinen seikka. Komissio katsoo, että EU-maiden epätasapainottomuuksien eli vaihtotaseen ja julkisen talouden alijäämien korjaantuminen on edennyt melko pitkälle.
Vaihtotaseen vaje on kriisimaissa supistunut nopeaa vauhtia. Espanjassa ja Irlannissa se on kääntynyt jo tukevasti ylijäämäiseksi. Syynä ei ole pelkästään kotimaisen kysynnän alenemisen aiheuttama tuonnin lasku. Molemmissa maissa vienti on selvästi kriisiä edeltäneen tason yläpuolella. Espanjan vienti oli viime vuoden lopulla 12 prosenttia vuoden 2007 tason yläpuolella. Siihen verrattuna Suomen tilanne on surkea. Meillä vienti on edelleen 12 prosenttia taantumaa edeltävän tason alapuolella.
Komission mukaan julkisen talouden sopeuttaminen on pääosin edennyt sovitulla tavalla, joskin taloustilanteen heikkeneminen on joissakin maissa lisännyt suhdanneluonteisia alijämiä. Myös työmarkkinauudistusten toteuttaminen alkaa monissa maissa kantaa hedelmää. Lisäksi komissio panee merkille sen, että rahoitusmarkkinoiden tila on viime kesän jälkeen selvästi parantunut. Tästä komissio kiittää EKP:n rahapolitiikkaa.
Samalla kun komissio julkisti ehdotuksensa maakohtaisiksi suosituksiksi, se teki ehdotuksen liiallisen alijäämän menettelyn soveltamisesta. Tätä menettelyä on sovellettu jo 1990-luvun puolivälistä alkaen. Menettelyn tarkoituksena on patistaa jäsenmaita korjaaviin toimenpiteisiin, kun näiden julkinen alijäämä ylittää 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomi oli liiallisen alijäämän menettelyn piirissä vuonna 2010, mutta pääsi jo seuraavana vuonna pois tältä listalta.
Tällä kertaa komissio ehdottaa viiden maan vapauttamista liiallisen ylijäämän menettelystä. Parantuneen tilanteen vuoksi komissio lisäksi ehdottaa, että kuudelle jäsenmaalle annetaan yhden tai kahden vuoden lisäaika liiallisen alijäämän korjaamiseksi. Komission mukaan tämä lieventää sopeuttamistoimien talouskasvua lyhyellä aikavälillä heikentäviä vaikutuksia.
Talouspolitiikan koordinaation tarkoituksena on sitouttaa jäsenmaat noudattamaan kurinalaista finanssipolitiikkaa ja kilpailukyvyn turvaavaa rakennepolitiikkaa. Koordinointijärjestelmän vahvistamiseen ryhdyttiin vuonna 2010 rahoitus- ja velkakriisin seurauksena. Oli opittu, että julkisen talouden ja vaihtotaseen epätasapainoihin ja velkaantumiskehitykseen olisi pitänyt puuttua aikaisemmin ja voimakkaammalla kädellä.
Joidenkin mielestä maakohtaisilla suosituksilla ja liiallisen alijäämän menettelyllä puututaan jäsenmaiden kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, suvereniteettiin. Mörkönä on nähty erityisesti koordinaatiojärjestelmän uusin elementti, tämän vuoden alussa voimaan tullut finanssipoliittinen sopimus. Siinä määritellään sääntö budjetin pitämiseksi tasapainossa ja automaattinen korjausmekanismi niitä tilanteita varten, jolloin poikkeamia tasapainosäännöstä syntyy.
Kysymys on kuitenkin viime kädessä yhteisistä pelisäännöistä, jotka jäsenmaiden hallitukset ovat hyväksyneet. Kysymys on myös toimintaperiaatteista ja hyvistä käytännöistä. Noudattamalla yhteisesti sovittuja sääntöjä voidaan välttää sellaiset vaikeat tilanteet, jossa jonkin valtion huono taloudenhoito uhkaa muidenkin maiden vakautta.
Pahin uhka itsemääräämisoikeudelle on valtion ajautuminen velkakriisiin, josta se ei omin voimin selviä.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.