Päivittäinen uutisvirta viestii, että Yhdysvaltoja johtaa perustuslaillisista voimasuhteista ja kenties jopa demokratian perusarvoista piittaamaton presidentti. Politiikantutkija Francis Fukuyaman sanoin nyt testataan, onko maan demokratia riittävän vahva kestämään Donald Trumpin. Samalla ovat testissä myös USA:n globaali johtajuus ja lännen yhtenäisyys.
USA:n politiikka suhteessa Ukrainan konfliktiin tarjoaa esimerkin siitä, miten Trumpin halveksima eliitti pyrkii turvaamaan politiikan jatkuvuuden ja järjestelmän toimintakyvyn presidentistä huolimatta.
Vaalikampanjansa aikana Trump puhui Venäjän-vastaisten pakotteiden höllentämisestä vaatimatta Venäjältä mitään vastinetta. Osittain juuri Trumpin hämärien Venäjä-kytkösten takia USA on nyt selvästi kiristänyt linjaansa suhteessa Venäjään. Elokuun alussa astuivat voimaan uudet, tiukemmat pakotteet, jotka rajoittavat entisestään tiettyjen venäläispankkien ja yhtiöiden lainansaantia. Jotta presidentti ei voisi niitä kaataa, pakotteet kirjattiin lakiin, jonka muuttaminen edellyttää kongressin hyväksyntää.
Lisäpakotteiden välitön vaikutus jäänee pieneksi; lähinnä ne lisäävät epävarmuutta Venäjän talouden pidemmän aikavälin kehityksestä. Suurempi merkitys on sillä, että lakiin on kirjattu joukko mahdollisia lisäkiristyksiä, joista voidaan päättää tarpeen tullen. Ne koskevat muun muassa energiahankkeita ja valtion lainansaantia. Näin USA viestii, että jos Venäjä esimerkiksi laajentaisi voimankäyttöä Ukrainassa, siitä seuraisi entistä kovempia pakotteita. Venäjä joutuu huomioimaan tämän mahdollisuuden päättäessään omista toimistaan.
Yhdysvaltain aktiivisuus näkyy myös muissa Ukrainaa koskevissa toimissa. USA on nimennyt raskaan sarjan diplomaatin, entisen Nato-lähettiläänsä Kurt Volkerin erityisedustajaksi Ukrainaa koskeviin neuvotteluihin. Samalla Washingtonissa on elpynyt keskustelu siitä, pitäisikö Ukrainalle antaa aseellista apua.
USA:n kiristyvä linja suhteessa Venäjän toimiin Ukrainassa on perusteltu. Venäjä ylläpitää jo neljättä vuotta sotilaallista konfliktia itä-Ukrainassa. Aggression kasvava hinta luo painetta konfliktin ratkaisemiseen tai vähintäänkin rauhoittamiseen. Normaaliaikoina, jos presidentinvaalit olisi voittanut joku muu kuin Trump, USA:n toimet olisivat suurella todennäköisyydellä samansuuntaiset. Järjestelmä tekee työtä jatkuvuuden eteen.
Mutta nyt ei eletä normaaliaikoja. USA:n tuoreisiin pakotepäätöksiin liittyy monta ongelmaa, jotka vaikeuttavat Ukrainan konfliktin ratkaisuyrityksiä. Ne heijastavat tavalla tai toisella USA:n poliittisen järjestelmän kriisiä.
Yksi ongelma on pakotteiden aiempaa suurempi jäykkyys. Obaman kaudella Venäjän-vastaiset pakotteet oli asetettu presidentin määräyksillä. Tämä on ollut muutenkin yleinen käytäntö USA:n pakotepolitiikassa, sillä se mahdollistaa pakotteiden muuttamisen nopeasti ja joustavasti – eli antaa presidentille ulkopolitiikan johtajana sellaista liikkumatilaa, mitä Trumpille ei haluta antaa. Nyt kun pakotteet on kirjattu lakiin, niiden purkaminen tulee olemaan vaikeaa ja hidasta. Siksi on aiempaa epätodennäköisempää, että Venäjä liennyttäisi konfliktia pakotteiden takia.
Toiseksi pakotteiden tehoa vähentää se, että niiden syyt ovat entistä laveammat ja niiden poistamisen ehdot epäselvemmät. Lähtökohtaisesti pakotteiden tavoitteena on ollut saada aikaan toivottu muutos Venäjän toiminnassa. Nyt ne ovat muuttuneet enemmänkin rangaistukseksi kaikesta siitä Venäjän toiminnasta, jota USA ei voi hyväksyä, mukaan lukien sotatoimet Ukrainassa ja Syyriassa ja sekaantuminen USA:n presidentinvaaleihin.
Kolmas vakava huolenaihe on lännen yhtenäisyyden mureneminen. Aiemmat USA:n pakotepäätökset koordinoitiin tiiviisti eurooppalaisten kumppaneiden kanssa. EU:n toiveiden mukaisesti esimerkiksi kaasusektori rajattiin pakotteiden ulkopuolelle.
USA:n viimeisin pakotepäätös valmisteltiin tavalla, jota ohjasi vahvasti maan sisäpoliittinen tilanne. Koordinointi EU:n kanssa jäi vähälle huomiolle. EU-komission presidentti Jean-Claude Juncker ja Saksan johto kritisoivat rajusti lain ensimmäistä versiota siitä, että se vahingoittaisi Euroopan energiaetuja. Samalla EU-rintama hajosi, sillä lisäpakotteet olisivat kohdistuneet muun muassa – muttei pelkästään - Nordstream 2 -putkihankkeeseen, jota osa jäsenmaista vastustaa.
Olipa Nordstream 2:sta mitä mieltä tahansa, USA:n ja Euroopan välinen julkiriita Venäjän-vastaisista pakotteista palveli lähinnä Kremlin etua. Pakotelain lopullinen versio huomioi eurooppalaisten kannat: USA lupaa konsultoida liittolaisiaan ennen kuin se päättää mahdollisista lisätoimista. ’Uskon, että me olemme yhä Yhdysvaltain liittolaisia’, totesi Juncker lain voimaantulon jälkeen.
Venäjä-pakotteet ovat nyt turvassa Trumpilta, mutta nähtäväksi jää, kestääkö USA:n poliittinen järjestelmä ja lännen yhtenäisyys.
Kristi Raik on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.