Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvä valinnanvapauslaki annettiin eduskunnalle kuluvalla viikolla. Sitä käsitellään yhdessä jo käsittelyssä olevan maakunta- ja sote-järjestämislain kanssa. Tavoitteena on saada lait hyväksytyksi kesäkuun loppuun mennessä.
Uudistus tulee voimaan vuoden 2019 alusta, joskin esityksiin on luotu siirtymäaikoja. Maakuntien on tuohon mennessä pystyttävä luomaan järjestämislain mukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet. Uudet rakenteet tarvitaan myös muita maakunnille siirtyviä tehtäviä varten. Näitä muita tehtäviä maakunnille siirtyy kunnilta, nykyisiltä maakuntaliitoilta sekä ely- ja avi-keskuksilta.
Nykyiset terveyskeskukset tulevat olemaan maakunnan yhtiöön kuuluvia sote-keskuksia, julkista perusterveys- ja perussosiaalitointa. Tätä maakunnan yhtiötä voi verrata esimerkiksi nykyisiin kunnallisiin energia- tai vesihuoltoyhtiöihin. Myös yksityiset sosiaali- ja terveysfirmat tai kolmas sektori (säätiöt, yhdistykset, järjestöt) voivat perustaa sote-keskuksia.
Kansalaisen pitää etukäteen – paitsi hätätilanteessa, jolloin soitetaan 112:een – kirjautua jonkin sote-keskuksen asiakkaaksi. Kirjautua voi vaikkapa naapurikunnassa olevaan sote-keskukseen. Jokainen sote-keskus – myös yksityinen - saa maakunnalta rahaa sen mukaan, kuinka monta asiakasta sen kirjoilla on ja mikä on asiakkaiden ikä- ja sairausrakenne. Kansalainen on sitten tämän saman sote-keskuksen ”oma” asiakas ainakin seuraavan vuoden ajan.
Paitsi sote-keskukset uusiin rakenteisiin kuuluu maakunnan liike- tai paremminkin palvelulaitos. Näkyvin osa tästä on erikoissairaanhoito. Siihen kuuluvat myös pitkäaikainen kotisairaanhoito, vanhusten ja vammaisten palveluasuminen ja sosiaalitoimesta ainakin ne tehtävät, joissa tarvitaan viranomaispäätöksiä.
Maakunnan asukkaille on tärkeää, millaisia ja missä sijaitsevia yksiköitä tässä maakunnan sote-keskusyhtiössä tulee olemaan. Etelässä, jossa on pinta-alaltaan paljon pieniä kuntia ja lähekkäin sijaitsevia terveyskeskuksia, näitä tullaan aivan varmasti yhdistämään ja osa tiloista jää tyhjilleen.
Omassa maakunnassamme on puurrettu Popster-hankkeessa, jossa on mietitty juuri tätä rakennetta. Rakenteen tulee olla sellainen, että ihmiset saavat tavalliset palvelunsa läheltä ja että potilasturvallisuus ja hyvä hoito voidaan taata. Maakunnassa tulee olemaan erilaisia julkisia sote-keskuksia. Joissakin on lääkäripäivystys, joissakin yöaikaista hoitajatasoista seurantaa ja enemmän tukeutumista ensihoitoon. Tärkeää on myös, että osataan minimoida turhat kuljetukset ja potilassiirrot.
Taivalkoskella olemme vahvasti kritisoineet sitä, että Pospter-työryhmäkaavailun mukaan kunnan alueelle ei olisi jäämässä seuranta-, kuntoutus- tai saattohoitopaikkoja. Alueen etäisyydet huomioiden tämä ei ole järkevää eikä myöskään taloudellista.
Maakunnan yhtiölle ja sen julkisille sote-keskuksille nimittäin tärkeitä pointteja ovat hyvä hoito ja taloudellisuus. Ellei hoito ole hyvää ja laadukasta, asukkaat vaihtavat sote-keskustaan. Kun tarpeeksi moni tekee näin, maakunnan omalle yhtiölleen osoittama raha vähenee ja toimintaa pitää supistaa. Sama hyvän hoidon vaatimus koskee tietenkin myös yksityisiä tai järjestöjen sote-keskuksia.
Miksi tarvitaan yhtiö? Se on yksinkertaisin tapa panna julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin omistamat sote-keskukset samalle viivalle. Ne kilpailevat potilaista nopealla hoitoon pääsyllä, hyvällä hoidolla, hyvällä kohtelulla. Ne saavat käyttörahansa maakunnalta täsmälleen samoin perustein. Asiakkaalle tai potilaalle tällainen yhtiöhallintorakenne ei mitenkään näy.
Uudistukseen liittyy myös riskejä. Yksi on tuo Taivalkosken kohdalla mainittu: saattaa olla, että kansalaiset eivät saa läheltä niitä palveluja, jotka heille mielestään kuuluisivat. Toinen on, että syrjäseuduille ei muodostu oikeaa valintamahdollisuutta, kun paikkakunnalla on vain yksi sote-keskus jos sitäkään.
Yksi ongelma voi olla sekin, että nuppihinnan saava sote-keskus ja maakunnan palveluliikelaitos innostuvat pompottamaan potilaita/asiakkaita, koska se maksaa joka hoitaa. Näin voi käydä erityisesti vaikeasti hoidettavien monisairaiden kohdalla. Mahdollista on sekin, että suuret, kansainvälisessä omistuksessa olevat ”pörriäiset” valtaavat markkinat, jolloin pienille ja keskisuurille yrityksille ei jää toimintatilaa. Lakiesitykset yrittävät torjua riskejä muun muassa sillä, että lakeihin sisältyy vaatimuksia yhteiskuntavastuusta.
Pelottavaa kuitenkin on, jos rahan määräysvalta nousee liian suureksi. Ihmisten hyvä hoito ja hoiva vaativat kuitenkin henkilöstöltä ennen kaikkea korkeaa eettistä tasoa. Pyrkimystä ja taitoa tehdä parhaansa silloinkin, kun se firman kannalta ei olekaan taloudellisesti edullista.
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.