Kiertelemättömin talvisotavertaus on mainoselokuvasarja jääkiekon maailmanmestaruuskisoista. Nuoret miehet haetaan yön selkään kodeistaan, jonne lapset ja vaimot jäävät itkemään. Jermut komennetaan auton lavalle, jossa huuliharppuaan soitteleva upseeri laulaa kaihoisalla äänellä "taivas varjele".
Mainos päättyy tekstiin "taistelu alkaa Karjala-turnauksesta." Toisessa osassa valmistaudutaan taisteluun. Marssiva joukkue laulaa tahdikseen "sieltä tulee maali, sieltä tulee maali." Dramaattinen miesääni toteaa kaiken olevan nyt pelissä.
Joidenkin mielestä vertaus voi tuntua kevyeltä, sillä vuonna 1939 alkaneessa turnauksessa kaikki todella oli pelissä.
Yhtä aikaa kun "jermujen" matka alkaa, tuntemattoman potilaan matka päättyy hoivakodin osaston hiljaisuudessa. Arttu Wiskarin hitti Tuntematon potilas on soinut ahkerasti radiossa. Sen myötä kansakunnan sotahistoriakuvaan avautuu uusi sävy, jossa hellyys, hoiva ja anteeksianto nousevat päällimmäisiksi.
Laulun säkeistöissä vuorottelevat sodan käyneen isoisän ja hänen lapsenlapsensa keskustelu. Isoisä kaipaa jo pois, lapsenlapsi uskoo ymmärtävänsä sodan käyneen miehen tuntoja.
Vaikka sota päättyy, se jatkuu silti mentaalisena todellisuutena. Sota jatkuu yksittäisten ihmisten muistoissa ja kokemuksissa ja siirtyy seuraaville sukupolville näiden kautta. Sota jatkuu myös kansakunnan kollektiivisessa muistissa.
Ranskalaisen historioitsijan Pierre Noran mukaan kollektiivista muistia rakentavat niin sanotut muistin paikat. Ne yhtä aikaa synnyttävät ja avaavat kuvaa maan ja kansakunnan historiasta. Muistin paikat tai tyyssijat ovat moninaiset: niitä ovat maantieteelliset paikat, menneisyyden henkilöt, muistomerkit, kirjallisuus, elokuvat ja taide.
Talvisota mentaalisena ja tosiasiallisena kuvana on yksi suomalaisen kansallisen muistin merkittävä tyyssija. Sotakuvasto on tuttua, vaikkei se olisi itse koettua; hanki, korsu, valkopukuiset sotilaat, Raatteen tie. Menneisyyttä koskevat kuvat ovat muistin tyyssijoja, joihin voidaan liittyä vuosikymmenten takaakin.
Muistin tyyssijoja uusintamalla ja niitä uudelleen tulkitsemalla tuotetaan ja rakennetaan yhteistä historiaa ja yhteistä identiteettiä nykyisyydessä. Käsitys kansakunnan menneisyydestä on jaettu, vaikka yhtä aikaa on selvää, että historiakuvia on monta niin aikalaisilla kuin seuraavien sukupolvien edustajillakin.
Historiakuva rakentuu nykyhetkestä käsin ja se sisältää puhetta tulevaisuudesta. Nykyisyydessä päätetään, mikä menneisyydessä on muistamisen arvoista ja merkittävää.
Kiekkojoukkueen tehtävää koskien tärkeää ja säilyttämisen arvoista on taistelutahto, itsensä uhraaminen ja voittaminen. Tuntematon potilas -kappale nousee vanhainkodin hoitajan kokemuksesta siitä arkitodellisuudesta, jossa muistisairaan veteraanin sota jatkuu yhä yöllisten painajaisten ja päivätodellisuuden vuorotteluna.
Historiakuvana se on vahvasti menneisyyttä ymmärtävä ja kiittävä, tulevaisuuteen ja lopulliseen rauhaan ja sovitukseen suuntaava.
Nykyinen sukupolvi tuo kansakunnan muistin tyyssijoihin omat tulkintansa ja painotuksensa. Kun talvisodan alkamisesta on yli 70 vuotta, kuvastoa käsittelevät ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta sen enempää sodasta kuin jälleenrakennuksestakaan. Muistin tyyssijojen kautta kosketus menneisyyteen on kuitenkin olemassa.
Mutta kun välimatka menneisyyden tapahtumaan kasvaa, kasvaa myös etäisyys tapahtuman ahdistavuuteen, kipeisiin muistoihin ja traumaan. Kuva voi saada viihteellistä tai nostalgista sävyä, olematta tarkoituksellisen epäkunnioittava.
Tapa tarkastella kansakunnan historiaa muistin tyyssijojen kautta avaa tien uudelle historialle, jossa menneisyyden todelliset tapahtumat eivät ole kiinnostuksen kohteena. Sen sijaan keskeistä on se, miten menneisyyden tapahtumia uudelleen tulkitaan, mitä merkityksiä niille annetaan ja mitkä merkitykset kenties häviävät ajan myötä.
Se, mitä todella tapahtui, ei ole niin merkittävää kuin se, miten historiaan ja kansakunnan muistiin kirjoitettua tapahtumaa käytetään. Yksittäisen muistin tyyssijat nousevat merkityksellisiksi kollektiivisen muistin rinnalla. Ajallinen etäisyys tuo mahdollisuuden tarkastella historiaa naisten tai lasten muistojen kautta.
Yksityiset, erityisesti naisten muistot ovat päässeet esiin myös Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston Kiestinki-levyllä. Nykysukupolvi voi ahdistumatta laulaa isoisän viivaksi vaienneesta suusta tai sotatrauman tupaan tuomista hiljaisista vuosista.
Jääkiekkojoukkueen taistelukuvaus ja tuntemattoman potilaan viimeinen matka ovat äkkiseltään hyvin erilaiset historiakuvat. Niiden voi tulkita nousevan eri lähteistä: kollektiivisesta ja yksityisestä muistista.
Nykysukupolven historiantulkintana ne ymmärtääkseni silti tähtäävät samaan lopputulokseen: Talvisotaa ja yksittäisen veteraanin sotatraumaa uudelleen tulkitsemalla vahvistetaan käsitystä yhteisen menneisyyden merkityksestä ja itsenäisyyden tärkeästä arvosta nykysukupolvelle.
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka toimii Karjasillan seurakunnan kappalaisena.
Kommentoi