Mainos

Transaktioveron vaikutuksia selvitettävä vielä tarkemmin

Vieras  9.3.2012 | Antti Suvanto Muuta tekstin kokoa -+

Rahoitusmarkkinoita ollaan muokkaamassa raskaalla kädellä. Vireillä on samanaikaisesti lukuisia lainsäädäntöhankkeita. Näitä ovat vakavaraisuusvaatimusten kiristäminen, uusien vaatimusten asettaminen pankkien maksuvalmiudelle, kriisinhallinnan vahvistaminen ja pankkiverot.

On myös esitetty, että vähittäispankkitoiminta tulisi erottaa muusta rahoitustoiminnasta.

Näillä hankkeilla on hyvä tavoite, rahoitusmarkkinoiden vakauden edistäminen. Mitään tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta ilman hintalappua.

Sääntelyn kiristäminen tuo rahoitusalan toimijoille kustannuksia ja että nämä kustannukset siirtyvät asiakkaiden maksettavaksi. Toisaalta rahoitusmarkkinoiden epävakaus, kuten pankkikriisi, se vasta kalliiksi tuleekin.

Rahoitustransaktiovero on yksi pöydällä olevista ehdotuksista. Euroopan komissio antoi viime vuoden syyskuussa direktiiviehdotuksen EU-maiden yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä.

Ehdotukseen on sittemmin otettu kantaa eri foorumeilla. Ranska, Saksa ja Italia, ovat ilmaisseet sille tukensa. Englanti ja Ruotsi ovat olleet jyrkästi vastaan. Suomessa valtioneuvosto on ilmoittanut tukevansa direktiiviehdotuksen tavoitteita.

Komission ehdotuksessa vero kohdistuisi lähes kaikkiin markkinoilla tapahtuviin rahoitustransaktioihin, joissa transaktion osapuolena on EU-maassa toimiva rahoituslaitos. Suoralle arvopaperikaupalle vähimmäisveroaste olisi 0,1 prosenttia ja johdannaisille 0,01 prosenttia. Jos sekä ostaja ja myyjä ovat EU-alueella toimivia rahoituslaitoksia, vero tulee perityksi kaksinker-taisena.

Vaikka ehdotuksessa veroasteet ovat alhaisia, niiden vaikutus on arvioitu suureksi. Komission omissa arvioissa 0,1 prosentin veron asettaminen eliminoisi tiuhatahtisen kaupankäynnin lähes kokonaan, ja supistaisi merkittävästi erityisesti johdannaiskauppaa.

Verotuksen vaikutus siirtyisi asiakkaiden maksettavaksi muun muassa korkeampina pääomakustannuksina. Tästä syystä komissio arvioi, että

EU-maiden kokonaistuotanto sen vuoksi alenisi vähintään 0,5 prosenttia. Veron tuotoksi arvioitiin 57 miljardia euroa, mikä vastaa alle 0,5 prosenttia EU-maiden bruttokansantuotteesta. Jos tästä vähennetään tuotannon alenemisesta aiheutuva verotulojen menetys, nettotuotto jää paljon pienemmäksi.

Suomessa transaktioveron tuotto jäisi suhteellisesti vieläkin pienemmäksi sen takia, että Helsinki ei ole kansainvälinen finanssikeskus.

Valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle päädytään arvioon, jonka mukaan transaktioveron tuotot voisivat olla 300–600 miljoonaa euroa. Jos bruttokansantuote alenisi samat 0,5 prosenttia, voisi kokonaisverotulojen saldo jäädä Suomelle miinusmerkkiseksi.

Koska rahoitustransaktioveron vaikutuksia on äärimmäisen vaikea arvioida, komission laskelmia voi pitää vain suuntaa antavina. Laskelmissa ei ole otettu huomioon transaktioiden siirtymistä veroalueen ulkopuolelle.

Niissä ei myöskään ole otettu huomioon sitä, että asiakkaiden näkökulmasta transaktiokustannukset nousevat enemmän kuin veroasteen verran.

Syynä on se, että kaupankäynnin määrien pienentyessä markkinoiden likviditeetti heikkenee. Sen seurauksena arvopaperin myyjän on vaikeampi kohdata potentiaalista ostajaa. Se voi joskus hillitä keinottelua, mutta samalla se nostaa kaikkien sijoittajien kustannuksia ja vähentää pankkien kiinnostusta pitää valtioiden velkakirjoja maksuvalmiuspuskurina. Likviditeetin vähentyminen nostaa korkoa ja lisää siten valtion velanhoidon kustannuksia.

Kun nämä tekijät otetaan huomioon, transaktioveron nettohyöty voi jäädä miinusmerkkiseksi muuallakin kuin Suomessa. Siksi valtioneuvoston kanta, jonka mukaan ”direktiiviehdotuksen taloudellisia vaikutuksia olisi selvitettävä vielä tarkemmin”, on varsin perusteltu.

Verolla on toinenkin tavoite kuin valtion kassan kasvattaminen. Valtioneuvoston kannan mukaan transaktiovero ”osaltaan toteuttaisi finanssisektorin osallistumista siihen yhteiskunnalliseen vastuuseen, jota erityisesti viimeaikaisten finanssikriisien johdosta on pidetty perusteltuna.”

Tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä monella muullakin tavalla kuin transaktioverolla. Vaihtoehtoina voisi olla esimerkiksi rahoitustoimintavero tai vakausmaksu.

Rahoitustoimintaveroa voisi perustella sillä, että rahoituspalvelut jäävät suurelta osin arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Rahoituslaitosten maksamat palkat ja keräämät voitot kuvaavat niiden tuottamaa arvonlisäystä. Verottamalla tätä tai jotakin osaa siitä voitaisiin toteuttaa finanssisektorin osallistumista yhteiskunnalliseen vastuuseen.

Pankeilta perittävä vakausmaksu on veronluonteinen maksu, jossa veropohjana on pankin tase tai jokin taseen osa. Ruotsi on jo ottanut tällaisen maksun käyttöön ja kerää sitä kautta varoja rahastoon, johon tulevissa kriiseissä voidaan turvautua.

Yhteisten veroratkaisujen aikaansaaminen vie EU:ssa yleensä hyvin pitkän aikaa. Usein siinä ei onnistuta lainkaan. Rahoitustoimialalla on jo nyt monta asiaa vireillä. Eikö olisi syytä saattaa säätelyuudistus ja kriisinhallintajärjestelyt ensiksi satamaan ja katsoa, mihin niillä päästään.

Transaktioverotuksen vaikutuksia voidaan toki selvittää lisää, mutta samalla olisi hyvä tarkastella muitakin veromuotoja sen rinnalla.

Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos
Mainos
Mainos
Mainos
Uusimmat » | Vieras Down Up
Pääuutiset
Mainos
stats-image
Takaisin ylös