Mainos

Pukitko vartioivat korruptiokaalimaata?

Vieras  13.3.2012 | Terttu Utriainen Muuta tekstin kokoa -+

Kun Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokauppoja on viime viikkoina setvitty, tarkasteltavaksi on joutunut myös Suomen Transparency International. Tämän korruptionvastaisen järjestön puheenjohtajan Pentti Mäkisen havaittiin nimittäin istuvan Elinkeinoelämän keskusliiton pk-asioiden johtajan pallilla. Hän ei henkilöjäsenenä kuulu järjestöön, vaan on siellä EK:n yhteisöjäsenyyden kautta.

Berliinissä päämajaansa pitävä Transparency International on järjestö, joka perustettiin vuonna 1993.

Kun Rovaniemellä oikeustieteiden tiedekunnan kesäkoulussa 90-luvulla pidettiin korruptiota koskenut seminaari, Transparency Suomea ei ollut vielä perustettukaan. Se perustettiin vasta vuonna 2003. Berliinistä pyydettiin alustaja ja hänhän tuli mittavan materiaalin kera ja samalla ihmetteli, miksei Suomeen vielä tuolloin ollut perustettu omaa yhdistystä.

Suomen yhdistyksen perustajajäsenenä ja myös puheenjohtajana toimi Antti Pihlajamäki, joka kuollessaan vuonna 2009 oli johtava kihlakunnan syyttäjä. Nykyisestä hallituksesta löytyy Mäkisen ohella myös ammattiyhdistysliikettä, puolueita ja vientiä lähellä olevia henkilöitä. Toiselta puolelta löytyy edustaja myös Suposta.

Suomenkin yhdistyksen hallituksen kokoonpano tulee ymmärrettäväksi, kun katsoo niitä päämääriä, joihin useammat korruptionvastaiset kansainväliset kansalaisjärjestöt pyrkivät.

Motiivit eivät välttämättä ole yksinomaan yhteiskunnallisia tai eettisiä vaan taloudellisia. Joskus aivan julkilausuttuna pyrkimyksenä on vapaan kilpailun turvaaminen. Korruptiota ei vastusteta siksi, että se on väärin vaan siksi, että se maksaa ja vääristää kilpailua.

Elinkeinoelämä on monessa maassa korruption suuri maksaja ja saamapuolella ovat poliitikot ja virkamiehet.

Valtion kassa ja yksityiset rahat saattavat kaikkein korruptoituneimmissa maissa olla niin sekaisin, että kehitysavun miljoonienkin lopullisesta kohtalosta ei aina olla selvillä.

Monet kehittyvät Aasian ja Afrikan maat ovat myös suuria raaka-aineiden tuottajia, joiden kanssa monikansalliset yhtiöt toimivat. Niitä on syytetty korruptiosta ja sen vuoksi yhtiöt mielellään esiintyvät kansainvälisissä korruptionvastaisissa konferensseissa esittelemässä omia eettisiä ohjeitaan.

Harvoin valtion rahoja suoraan varastetaan. Useimmiten perustetaan välikäsifirmoja, joille konsulttipalkkioina siivu sopimuksista siirretään. Toisinaan voidaan käyttää myös lainsäädäntöä apuna. Esimerkiksi maahan säädetään koululaisille koulupukupakko ja ainoaksi myyjätahoksi ilmaantuu maan johtajan oma tai sukulaisen firma.

Suuren luokan korruptio liittyy globaaliin maailmantalouteen ja on luonnollista, että kansainvälistä sopimusverkostoa on tiivistetty. Asialla ovat olleet YK, OECD ja Euroopan unioni. Eettisiä ohjeita on sorvattu, ilmiantopuhelimia perustettu, ilmoitusvelvollisuutta laajennettu, rahanpesua koskevaa lainsäädäntöä on säädetty ja niin edelleen.

Osaltaan ongelmat liittyvät siihen, että hyvinvointivaltioksi itseään kutsuvat markkinatalouteen perustuvat yhteiskunnat ovat sekatalousjärjestelmiä. Näin on Suomessakin. Talouselämä, poliittis-hallinnollinen järjestelmä ja kolmas sektori ovat pitkälti yhteen kietoutuneet.

Verovaroilla pelastetaan milloin pankkeja ja milloin tuetaan elinkeinoelämää, jotta se loisi työpaikkoja ja toisi jälleen verotuloja. Veikkausvoittovaroilla ja Raha-automaattiyhdistyksen voitoilla puolestaan rahoitetaan yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa. Poliitikot päättävät verovarojen käytöstä ja istuvat myös monen rahoitusta saavan tahon päättävissä elimissä.

Vastaavasti julkinen sektori palvelusten ja tuotteiden ostajana rahoittaa verovaroilla ostonsa. Näissä prosesseissa poliitikot, virkamiehet ja yritysten edustajat kohtaavat. Yritysten voittoina rahat voivat päätyä sitten vaikka Caymansaarille tai muihin veroparatiiseihin.

Sekatalousjärjestelmässä on monia tilanteita, jossa julkinen raha muuttuu yksityiseksi omaisuudeksi, eikä ole enää julkisessa kontrollissa. Yksityinen pääoma ei ole myöskään saanut aikaan nyt pörssissä olevaa Finnairia, jonka toimitusjohtajana Mika Vehviläinen on. Peruspääoma tuli alkujaan verovaroista. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen tuottona puolestaan ovat lainsäädäntöön perustuvat eläkemaksut.

Miten tällaisessa sekatalousjärjestelmässä tulisi korruptiota ehkäistä ja paljastaa?

Viime vuosina media on ollut ratkaisevassa roolissa. Ylimmät lainvalvojat, oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat jääneet kuin seisomaan. Oikeuskansleri toimii valtioneuvoston ja eduskunnan oikeusasiamies eduskunnan yhteydessä. Lähelle voi olla vaikeata nähdä.

Toimintatavatkin saattavat olla alkuaan viritetyt enemmän pikkuvirkamiesten päätösten tarkkailuun kuin yhteiskunnan rakenteellisten vinoutumien havaitsemiseen.

Toivottavasti toimintatavat eivät ole kuitenkaan kuin ministeri Heidi Hautalalla, joka Finnairin hallituksen puheenjohtajan Harri Sailaksen tavattuaan salamana kertoi tulleensa vakuuttuneeksi, että Vehviläisen asuntokaupassa kaikki sujui hyvän hallintotavan ja lakien mukaisesti. Finnairin johdolla oli omistajan tuki ja sitähän ministeri Hautala edusti.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos

Kommentit

1/1 kommentti

Maisa
20.3.2012 23:55

Yhtä loistava kirjoitus kuin tämäkin, on myös Terttu Utriaisen kirjoitus Hyvä veli -verkostoja - sitäkö Suomi on? YLE Uutiset, Näkökulmat 14.3.2012


Mainos
Mainos
Mainos
Uusimmat » | Vieras Down Up
Mainos
stats-image
Takaisin ylös