Ahtaan muodollis-juridisesti tämä pitää paikkansa. Valtio ei ole ollut osapuoli. Tosasiassa valtio kuitenkin on ollut asiassa osallinen mitä suurimmassa määrin.
Tätä kirjoitettaessa ei ole selvillä, hyväksyykö Tehy:n valtuusto sovintolautakunnan ehdotuksen. Mutta kuuluisa sokea Reettakin oivalsi sen heti, kun asianomainen lakiesitys eduskunnalle oli annettu, että kyseessä oli selvästi vireillä olevaan työtaisteluun liittyvä pakotteita sisältävä toimenpide. Laissa säädettiin, että "potilasturvatyöhön ilman henkilön suostumusta tulee ensisijaisesti määrätä työtaistelun vuoksi irtisanoutuneita henkilöitä". Ja hallituksen esityksen mukaan lain voimassaolopykälässä olisi säädetty, että laki on voimassa enintään sen ajan kuin Tehy ry:n työtaistelu kestää.
Eduskunnassa se muuttui vuoden voimassasaoloajaksi.Yhtä lailla tämä vahvisti kohteen: tietyn jo alkaneen työtaistelun päätyttyä lakia ei enää tarvittaisi. Lakiesityksen perusteluissa asia sitten sanottiinkin suoraan: "Perusteena ehdotetulle lailla on Tehy r.y.n työtaistelu."
Eduskunta säätää lain, abstraktit yleiset säännöt, joita sovelletaan kaikkiin niihin tapauksiin, jotka lakiin kirjoitettu tunnusmerkistö kattaa. Hallinto panee lain täytäntöön näissä puitteissa, ja oikeuslaitos viime kädessä ratkaisee kiistanalaisissa tapauksissa, soveltuiko yleinen sääntö johonkin yksittäistapaukseen. Tätä sanotaan valtiollisten perustehtävien jakamiseksi. Perustuslaki erottaa näiden päätehtävien toteuttamisen toisistaan, eri julkisille elimille.
Viime perjantaina vahvistettu pakkolaki säädettiin tiettyä konkreettia tilannetta varten, joka oli jo syntynyt ja tiedossa. Laki valtuutti lääninhallituksen työnantajan esityksestä valikoimaan - ensisijaisesti säätämisaikaan jo irtisanoutuneista - ne, jotka velvoittaisiin töihin. Työhön määrääminen koskisi siis ensisijaisesti henkilöitä, jotka irtisanoutumisensa vuoksi eivät enää olisi työsuhteessa. Tällaisin määräyksin lainsäätäjä astui terveydenhoitoyksikön hallinnon asemaan ja tosiasiassa jatkoi yksipuolisesti asianomaisten hoitajien työsuhdetta näiden irtisanoutumisesta huolimatta
On hyvin lähellä se, että tässä säädettiin yksittäistapausta koskeva laki eli lex in casu. Sellaisen hyväksyminen - erityisesti jos se loukkaa perusoikeuksia, kuten tässä tapauksessa sairaanhoitajien - joutuu ristiriitaan perustehtävien erotteluperiaatteen kanssa. Ei ole kunniaksi perustuslakivaliokunnalle, että tämä ulottuvuus sivuutettiin sen lausunnossa täydellisesti. Asiaa ei lausunnossa edes pohdittu.
Perustuslakivaliokunta katsoi, että laki voitiin säätää tavallisessa järjestyksessä. Lausunnossaan se asetti vastakkain toisaalta työhön määrättävien henkilökohtaisen vapauden sekä ammatillisesta yhdistymisvapaudesta johdettavan työtaisteluoikeuden sekä toisaalta potilaitten oikeuden elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.Tässä punninnassa se katsoi potilaitten oikeuksien turvaamisen oikeuttavan irtisanoutuneidenkin työntekijöiden oikeuksien rajoittamisen.
Kun kaksi perusoikeutta asettuu säädettävän lainsäädännön arvioinnissa vastakkain toistensa kanssa, lähtökohtana tällaisissa tilanteissa on tasapainoilu ja optimointi eri näkökohtien kesken. Tulkintatilanteessa toinen perusoikeus saa lopuksi määräehdoin etusijan. Nämä ehdot määräytyvät vastassa olevan perusoikeuden mukaan. Tällaista punnintaa perustuslakivaliokunta yrittikin. En puutu tässä yksityiskohtiin muuten kuin yhdeltä osalta.
Valiokunta sivuutti erään olennaisen seikan. Kysymys on pakon käyttämisedellytyksistä.
Ei harkittu, voitiinko tavoite, potilasturvalllisuus, saavuttaa myös sellaisin keinoin, jotka pakollista työtä vähemmän puuttuisivat Tehy r.y:n jäsenten perusoikeuksiin. Perusoikeusrajoitushan on sallittu vain, jos tavoitetta ei voida saavuttaa lievemmin keinoin. Sellainen perusoikeuksien kannalta lievempi keino oli esimerkiksi työtaistelun lopettaminen panostamalla hoitajien palkkaukseen kohtuullisesti lisää valtion rahaa. Tähän suuntaan viittaavia pakkotoimien käynnistämisehtoja ei asianomaiseen lakiin vaadittu kirjoitettaviksi.
Soisiaali- ja terveysvaliokunta sen lopulta otti mietintönsä perusteluihin: vasta viimesijaisena keinona tulee turvautua pakkoon. Mutta tämä tärkeä ehto olisi pitänyt mainita jo itse lakitekstissä.
Vielä ei tiedetä, hyväksytäänkö saavutettu neuvottelutulos. Julkisen edun kannalta on toivottavaa, että siinä palkkauksen osalta tullaan riittävän lähelle Tehyn oikeutettuja vaatimuksia. Tässä ratkaistaan samalla tulevaisuuden terveydenhuollon toimintaedellytyksiä. Nykyisen sairaanhoitajapulan tuntevat työssä olevat lääkäritkin, ja myös siitä joukosta on kuulunut ääniä, jotka puoltavat sairaanhoitajien vaatimuksia.
Monet kysyvät, jääkö Vanhasen-Kataisen hallitus historiaan siitä, että sen toimikaudella alkoi saada vauhtia julkisen sairaanhoidon alasajo ja päästiin työtaisteluoikeutta viimein tehokkaasti rajoittamaan tavallisella lailla.
Kirjoittaja on valtiosääntöoikeuden professori (emeritus).
Kommentoi