Vieras

Mainos

Miksi vastuu sotesta kuuluu maakunnalle?

Vieras 29.9.2017 12:00
Niilo Keränen
Niilo Keränen. KUVA: Valokuvaamo Skopix

2000-luvun alussa alkoi näkyä merkkejä siitä, että 1970-luvun alussa luotu mainio terveydenhuoltojärjestelmä oli tulossa tiensä päähän. Kansanterveyslain synnyttämät terveyskeskukset toimivat kyllä, paikoin ihan hyvin.

Erikoissairaanhoidon keskussairaala-aluesairaala -järjestelmä toimi kansalaisten kannalta oikeastaan erinomaisesti. Liiankin hyvin siinä mielessä, että terveydenhuolto painottui vahvasti erikoissairaanhoitoon ja itsehallinnolliset kunnat alkoivat kritisoida sitä, että ne eivät juurikaan pystyneet vaikuttamaan erikoissairaanhoidon paisuviin kustannuksiin.

Terveyskeskusten rooli keskeisinä terveyden- ja sairaanhoidon yksikköinä oli jo hiipunut ja koko sairaanhoito uhkasi keskittyä erikoissairaanhoitoon. Perus oli muuttumassa erikoiseksi.

Viisitoista vuotta sitten käyntiin polkaistu kansallinen terveyshanke ryhtyi etsimään keinoja perusterveydenhuollon vahvistamiseksi. Keskusteltiin sairaanhoidon sisällöistä ja toimintakulttuurista. Ehkäpä jo silloin jonkin verran myös työnjaosta. Ainakin perusterveydenhuollon päivystystoiminta keskittyi. Vahva kunnallinen – myös kuntayhtymällinen – itsehallinto kuitenkin piti huolen siitä, että naapuriterveyskeskukset ja naapurisairaalat rakensivat omia resurssejaan eikä kustannusten kasvu ainakaan hidastunut.

Paras-hanke pyrki isompiin kuntiin. Niissä työnjako olisi jossain määrin mahdollista saada järkeväksi. Ainakin perusterveydenhuollossa. Sairaaloiden kilpavarusteluun sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Ja erikoissairaanhoito oli nimenomaan se, jonka kustannukset kasvoivat.

Nyt sotea eli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on jo leivottu pitkälti toista vaalikautta. Nykyhallituksen suunnitelmissa on koota terveydenhuollon järjestämisvastuu maakunnille.

Maakuntien lisäksi sairaanhoitoon luodaan viisi yliopistosairaaloiden ympärille koottua vastuualuetta. Ne ovat maakuntien yhteistoiminta-alueita ja niiden on mahdollista koordinoida alueensa erikoissairaanhoitoa.

Mutta miksi maakunnat? Isojen kuntayhtymien malli kaatui edellisen hallituskauden lopulla. Läänimalli toki olisi mahdollinen, jos läänit olisivat siltä ajalta, kun maassa ei vielä ollut viittä suurlääniä. Läänit olivat kuitenkin valtiovallan etäpääte, kuntien ja lääniläisten hallitsija, joskin monissa vanhoissa lääneissä lääninhallinto oli mallikkaasti alueensa etujen puolustaja.

Maakunnat sen sijaan ovat historian kuluessa kohtalaisen luonnollisesti syntyneitä yhteistoiminta-alueita. Maakuntien asukkailla on ”vanhastaan” jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tuntua ja maakuntien keskuskaupungit ovat kehittyneet erityisesti ohjaamatta alueensa asukkaiden asiointikeskuksiksi. Nykyiset kuntaedustajien hallitsemat maakuntaliitot ovat suhteellisen tuore ilmiö käytännön yhteistoiminnan hoitamiseksi.

Poikkeuksiakin on. Maakuntien rajoilla asuvat ihmiset ovat liikkuneet kahteen suuntaan. Niin myös raja-alueiden kunnat. Jonkinlainen poikkeus maakuntana on myös Uusimaa, jonka väestöstä iso osa on muualta muuttaneita ja ihmisten sidosryhmä on asumiskaupunki.

Hallitus on yhdistänyt sote-uudistukseen myös maakuntauudistuksen. Maakunnille tulee varsin laaja itsehallinto ja soten lisäksi maakuntien vastuulle tulee entisen maakuntaliiton tehtävät sekä lukuisia aiempia valtionhallinnon ja kuntien tehtäviä. Maakuntien itsehallintoa rajoittaa se, että niillä ei ole toistaiseksi verotusoikeutta. Itsehallinnollisilla kunnilla se on. Sosiaali- ja terveydenhuollossa itsehallintoa rajoittaa myös lainsäädäntö, jolla valtiovalta pyrkii takaaman sen, että perusterveydenhuoltoa todella vahvistetaan ja että sairaaloiden välinen kilpavarustelu ei turhaan syö yhteiskunnan rajallisia resursseja.

Tietysti lainsäädännön tavoitteena on myös parantaa potilasturvallisuutta, vaikka erikoisosaamisen keskittäminen entistä harvempiin paikkoihin jonkin verran kirpaiseekin aluetaloutta esimerkiksi entisillä aluesairaalapaikkakunnilla. Toisaalta lainsäädäntö pyrkii ohjaamaan sairaanhoitotoimintaa niin, että entistä vaativampaa hoitoa ja tutkimusta voidaan tehdä siellä perusterveydenhuollossa, lähellä asukkaita.

Muutamat isot kaupungit näyttävät itsekkäästi vaativan oikeutta omaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Jos tällaisia poikkeuksia tehtäisiin, se vesittäisi heti yhden uudistuksen keskeisen tavoitteen: järjestämisvastuu pirstoutuisi ja kilpavarustelu jatkuisi. Toinenkin uudistuksen idea katoaisi. Nykyisissä maakunnissa niin keskuskaupungin kuin sen ympäristönkin asukkaat tuntevat kuuluvansa yhteiseen, omaan maakuntaan. Maakuntalaiset soutavat samaan suuntaan ja rakentavat tulevaisuutta yhdessä. Muurien rakentaminen keskuskaupunkien ympärille saisi aikaan vastakkainasettelun, jollaista ei ole nähty sitten nuijasodan.

Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.

”Nykyiset kuntaedustajien hallitsemat maakuntaliitot ovat tuore ilmiö käytännön yhteistoiminnanhoitamiseksi.”

MAINOS
Mainos

Kommentoi

onneksi tää homma jää pelkäksi kepun haaveeksi.luojan kiitos

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Maakuntahallinto tähän mennessä on tarkoittanut tavalliselle kansalaiselle yhtä turhaa ja kallista byrokraattista laitosta, jonka tehtävät ovat olleet pitkälti keinotekoisia. Maakunthallinnon uudistus yhdessä soten kanssa tarkoittaa uuden 18 maakuntahallinnoijan järjestelmää, joka luotiin tukemaan keskustapuolueen omia poliittisia tavoitteita ja valta-asemia maakuntatasolla. Yksityissektorille keskustan ja kokoomuksen voimin lahjoitettavat terveyspalvelut jouduttaneen uusimaan viimeistään 10 vuoden sisällä ja silloin ollaan maakunnistakin ja niiden merkityksestä paljon viisaampia. Ainakaan yhden puolueen omia tarkoitusperiä tukemaan niitä ei enää valjasteta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niilo Keränen ei taida elää ihan tässä päivässä.
Maakunta ei merkitse alueella asuville ihmisille paljonkaan.
Kotipaikka on tärkeä ja sitten on Suomi osana Eurooppaa.
Maakuntarakenteen tekeminen on ihan turhanpäiväistä kustannusrakennetta.
Suomi vajaan kuuden miljoonan ihmisen joukkona on sen verran pien, että koko kansa voitais hoitaa yhdellä SOTE-järjestelmällä.

Nyt rakennetaan maakunnan kansanedustajille uusi hiekkalaatikko leikki, jota voivat tärkeillä.

Suomessa on useita valtakunnallisia organisaatioita, jotka hoitavat mallikkaasti tehtäväänsä eripuolilla maata ilman maakuntahallintoa: poliisi, ALKO, Finavia, rajavartiolaitos, verottaja, jne jne

Isot kaupungit ovat ihan oikealla asialla - jätetään maakuntarakenne pois niinkuin tehtiin lääni-rakennekin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä kysymys siinäkin mielessä ettei maakuntia hallinnollisesti ole edes olemassa tällä hetkellä. On selvää että jompi kumpi uudistuksista, Sote tai maakuntahallinto, tulee kompuroimaan ja pahasti. Ja se kaikki maksaa.

Paljon järkevämpää olisi ollut palauttaa lääninhallinto ja antaa vastuu Soten toteuttamisesta sille tasolle. Mutta eihän se paikkallisvaltaa havittelevalle kepulle kelpaisi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos
Mainos

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli on huono Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun maakunnissa sekä Koillismaalla ja seuraavissa Lapin kunnissa: Posio, Kemijärvi, Salla, Sodankylä, Pelkosenniemi ja Savukoski lumisateen ja pöllyävän lumen vuoksi. Ajokeli muuttuu huonoksi sunnuntaina aamupäivällä Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnissa lumisateen ja pöllyävän lumen vuoksi.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Merja Kyllönen ylivoimainen !

340 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

natovaalit

Paavon valinta johtaa YYA-sopimukseen. Lue lisää...
Muttas

Jari ja sarjakuvat

Jari

20.1.

Naapurit

20.1.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image