Huhtikuun lopulla 1997 Saksan silloinen liittopresidentti Roman Herzog piti kansakunnan tilaa koskevan hälyttävän puheensa Berliinissä. Tämä esiintyminen, sarjassaan ensimmäinen "Berliner Rede", on hänen vuonna 1999 päättyneen presidenttikautensa tärkein yhteiskunnallinen kannanotto. Puhe on säilyttänyt ajankohtaisuutensa ja on syytä palauttaa mieliin Saksan nykytilanteessa.
Liittopresidentti oli ennen puhettaan matkustanut laajalti Aasiassa, missä hän kertoi havainneensa "uskomatonta dynamismia". Vastakohtana tälle dynamismille hän sanoi törmäävänsä Saksassa jatkuvasti "neuvottomuuteen ja erilaisiin kriisiskenaarioihin". Hän näki maansa ongelmina 4,3 miljoonaan nousseen työttömyyden ohella sosiaaliturvan murenemisen "päällään seisovan" ikäpyramidin seurauksena sekä globalisaation vaikutukset.
Herzogin mukaan Saksaa vaivasivat talouden dynamiikan häviämisen lisäksi yhteiskunnan lamaantuminen ja syvä henkinen masennus. Talouden hiipuminen kulki käsi kädessä yhteiskunnan jähmettyneisyyden kanssa ja Saksa oli jäämässä Aasiasta ja Amerikasta pahasti jälkeen.
Saksalaiset olivat tottuneet talousihmeen vuosina taloutensa kasvuun. Nyt he oivalsivat sen laantuneen ja reagoivat hermostuneesti sekä pelolla. Ensi kertaa nekin, joita työttömyys ei ennen ollut uhannut, pelkäsivät oman ja perheensä tulevaisuuden puolesta. Ongelma oli pitkälti henkinen. Vaikka tiedettiin, että talous ja yhteiskunta kaipasivat pikaista uusimista, ei haluttu ottaa riskejä, poiketa totutusta tai kokeilla uutta. Syntyi reformisuma, josta Saksa täytyi riuhtaista irti. Saksalaisilta puuttui kuitenkin tähän tarvittava rohkeus ja itseluottamus. Ongelmat kyllä tiedostettiin. Kysymys oli muutosten pelosta. Oli turha vedota kansainvälisiin tekijöihin. Saksan ongelmien syyt ja ratkaisut löytyivät kotimaasta.
Presidentti Herzog arvosteli myös päättäjien kyvyttömyyttä saada aikaan ratkaisuja, oli sitten kysymys veroista, eläkkeistä, terveydenhoidosta tai koulutuksesta. Päätösten lykkääminen oli omiaan vain kasvattamaan työttömyyslukuja. Arvioidessaan syitä Saksan "Angstiin" ja itseluottamuksen puutteeseen Herzog viittasi maassa käytyyn yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen mielestään vain kansalaisten vähemmistö tiesi, mistä suurissa uudistuksissa oli kysymys.
Tähän oli useita syypäitä: poliitikot, jotka liian herkästi takertuivat yksityiskohtiin osoittamatta suuria linjoja. Tiedotusvälineet, joille halvat otsikot olivat monasti tärkeämpiä kuin itse informaatio ja lopulta asiantuntijat, jotka eivät osanneet kertoa selvin sanoin, mistä oikein oli kysymys. Herzog syytti myös yksittäisiä ryhmiä, jotka jääräpäisellä erityisintressiensä puolustamisella onnistuvat estämään välttämättömät päätökset. Hän varoitti lisäksi kaikkia niitä, jotka vaaleja silmälläpitäen aikovat romuttaa tai lykätä uudistuksia, sillä työttömät tulisivat maksamaan tästä suurimman hinnan.
Herzog katsoi, että analyysejä Saksan tilasta oli tehty jo kylliksi. Nyt tarvittiin riuskaa toimintaa. Ei riittänyt, että vain muilta vaaditaan jotakin, työnantajien, ammattiyhdistysten, valtion, puolueitten hallituksen, opposition on tultava mukaan rakentamaan toimintastrategiaa, eräänlaista yhteiskuntasopimusta, joka ulottuisi aina 2020-luvulle saakka. Liittopresidentti tarjosi puheessaan monen kohdan ohjelman, miten tähän päästäisiin.
Vailla poliittista valtaa olevalla Saksan liittopresidentillä on tärkeimpänä aseenaan puheitten pitäminen tärkeistä kansallisista kysymyksistä ja tätä keinoa Herzog käytti tasapuolisesti juuri Berliinin puheessaan istuvaa Kohlin hallitusta tai silloista oppositiota säästämättä. Vähän ennen Herzogin esiintymistä amerikkalainen viikkolehti Newsweek oli kirjoittanut näyttävästi "Saksan taudista". Herzog katsoi, että lehden diagnoosi saattoi olla jossain määrin liioiteltu, mutta että pessimismi oli silti vallalla Saksassa.
Mikä on sitten diagnoosi tämän päivän Saksasta? Liittopresidentti Herzog piti puheensa kun elettiin Kohlin 18 vuotta jatkuneen hallituskauden viimeistä vuotta. Sen jälkeen on koettu Schröderin punavihreän hallituksen seitsemän vuotta.
Viime kuukausina hallitus on kärsinyt Schleswig-Holsteinin ja Nordrhein-Westfalenin maapäivävaaleissa karvaat tappiot. Tuloksena oli poliittinen umpikuja. Edessä ovat nyt suurena yllätyksenä kaikille Saksan liittotasavallan historiassa poikkeukselliset, vuodella aikaistetut liittopäivävaalit.
Saksan "kuudeksi viisaaksi" kutsutut tutkimuslaitokset julkaisivat hiljattain analyysinsa maan talouden tilasta. Sen mukaan Saksa on edelleen perusremontin tarpeessa. Kuluvan vuoden kasvuennusteet jäävät aiemmin arvioidun 1,5:n sijasta 0,7 prosenttiin.
Saksan julkisen talouden vajeen ennustetaan rikkovan ensi vuonna jo viidennen kerran peräkkäin kolmen prosentin rajan, jonka EU:n vakaussopimus sallii julkisen talouden alijäämälle. Punavihreän hallituksen uusimmat elvytyshankkeet eivät ole vielä ehtineet vaikuttaa kunnolla. Työttömyys on noussut Herzogin ajoista miltei miljoonalla. Uudistustahto on yhä riittämätöntä ja selkeä uudistusstrategia puuttuu. Kuten ao. tutkimuslaitosten raportissa todetaan "Saksa kärsii perusheikkoudesta".
Liittopäivävaalien ollessa enää vain kolmen kuukauden päässä ensi syyskuussa on paikallaan vielä kerran siteerata presidentti Herzogin Berliinin puhetta kahdeksan vuoden takaa: "Uskon että todellisia voittajia ovat ne, jotka ovat valmiita johtamaan, kun on kysymys elintärkeistä haasteista, ne, joille vakaumus on tärkeämpi kuin valta. Emme saa aliarvioida kansalaisiamme. He arvostavat selkeää puhetta kun käsitellään suuria kysymyksiä. Johtajien on näytettävä tietä, ei kompuroitava perässä."
Kirjoittaja on ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö.