Vieras

Mainos

Mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­ja syrjäytyy yh­teis­kun­nas­ta

Vieras 28.10.2011 0:00
Niilo Keränen
Kadulla kulkiessasi saatat havaita hänet, vaikka hän on huomaamaton. Hän askeltaa kuin metronomi, suoraan, määrätietoisesti, kiertää vastaantulijat samalla puuduttavalla rytmillä.

Kasvoilla ei ole ilmettä, hän katsoo suoraan eteensä, ei kääntele päätään, mutta jos pääsisit katsomaan ihan läheltä, näkisit silmäterien joskus siirtyilevän puolelta toiselle, sivuvilkaisuihin, kuin alta kulmien.

Hän roikottaa muovikassia, kassissa maitopurkki, leipää, HK:n sinistä. Hän on pukeutunut värittömästi, käytännöllisesti, hiukan vanhanaikaisesti. Hän ei puhu kenenkään kanssa. Jos taas pääsisit läheltä katsomaan, näkisit ehkä huulien liikkuvan lähes koko ajan.

Hän ei katso sinua, vaikka olisit tavannut hänet kotirapussa joka päivä. Hän ei sano sinulle mitään oma-aloitteisesti. Mutta jos erehdyt tervehtimään häntä, hän saattaa pysähtyä, tervehtiä, ruveta kertomaan mihin on menossa ja mistä tulossa. Hän ei katso sinua silmiin puhuessaan, pälyilee levottomasti sivuilleen. Jos vastaat hänelle, hän ilahtuu ja kertomus jatkuu. Jos liikutat levottomasti jalkojasi kiirehtiäksesi jonnekin, hänen puheensa nopeutuu, muuttuu epäselväksi, hänellä on kiire sanoa kaikki kun häntä kerrankin joku kuuntelee, hän takertuu sinuun, jopa fyysisesti, seuraa sinua ja tunnet olosi kiusaantuneeksi, et tiedä miten selviäisit tilanteesta. Alat itsekin pälyillä, ettei vain kukaan tuttu näe sinua ja häntä yhdessä. Hänen omaisensa on viranomainen, ei poliisi kuitenkaan. Hänen oikeat omaisensa asuvat ehkä naapurikorttelissa, mutta on ihan sama, asuvatko he siinä vai Vladivostokissa: yhtä harvoin he käyvät häntä tervehtimässä tai kutsuvat kotiinsa. Omaisillekin hänen tapaamisensa on kiusallista.

Hänen kotinsa on ryhmäkoti tai asuntola, 15:n kaltaisensa kanssa yhteinen. Tai tukiasunto, tavallinen yksiö, jossa hoitaja käy tapaamassa häntä kerran kahdessa viikossa ja kotihoidon työntekijä tuo mikrossa lämmitettäviä aterioita kolmesti viikossa. Hän voi vielä asua kotonaan iäkkään äitinsä kanssa, jos koti sattuu olemaan maalla, jossa tarvitaan lumenpukkaajaa. Kuka on hän? Hän on suomalaisen yhteiskunnan syrjäytetyin ihminen. Pitkäaikaisesti psyykkisesti sairas. Mielenterveyskuntoutuja. Hän syö kahta tai kolmea psyykelääkettä päivittäin, hän harrastaa television katselua ja tupakointia. Jos oikein hyvin on järjestetty, hän pääsee neljäksi päiväksi viikossa työkeskukseen tukityöhön, jossa hän oikeasti tapaa muita ihmisiä ja saa istahtaa syömään tai kahvitauolle kuten kuka tahansa oikea ihminen.

Vuonna 2010 Suomessa sai erityiskorvattavia lääkkeitä psykoosiin 94?000 yli 25-vuotiasta. Pohjois-Pohjanmaalla 7?800. Toki alle 25-vuotiaitakin on, myös lapsia, mutta he eivät vielä ole kroonistuneet yhteiskunnan zombeiksi. Jokin osa noista tuhansista ei ehkä enää käytä lääkkeitä.

Psykooseista tiedämme, että ne ovat mielen sairauksia, sellaisia, joissa raja toden ja epätodellisuuden välillä hämärtyy. Tulee harhoja. Tiedämme jokin verran siitä kemiasta, joka sairastuneen aivoissa toimii poikkeavasti. Emme tarpeeksi, jotta voisimme korjata virheen. Kun todellisuus hajoaa, sairastunut toimii eri tavalla kuin niin kutsutut terveet. Toiminta saattaa olla "järjetöntä", arvaamatonta, se voi olla toimimattomuutta, se voi olla väkivaltaista. Sairastunut ei pysty ilman tiivistä ohjausta tekemään työtä tai opiskelemaan pitkäjänteisesti tai järjestelmällisesti. Siivo sosiaalinen käyttäytyminen ei aina välttämättä onnistu, koska koettu ympäristö ei olekaan samanlainen kuin meidän terveiden näkemä maailma. Emme ymmärrä. Psykoosilääkkeet saavat harhat vaimenemaan, ehkä poistumaankin. Kuva ympäristöstä ja omasta itsestä tulee lähemmäksi tavallista. Mutta lääkkeet myös lamaavat psyyken normaaleja mielenliikkeitä. Lääkitys on tasapainoilua: harhat, mielen ja käyttäytymisen poikkeavat myllerrykset pitäisi saada vähemmäksi, mutta mielen normaalitoimintoja ei saa lamata liikaa.

Sairaus ja lääkkeet tekevät hänet erilaiseksi. Mutta pitääkö sen merkitä sitä, että kroonisesti sairastavat, siis mielenterveyskuntoutujat olisivat meille muille pelkkää ilmaa? Tiedetään, että psykoterapialla ei oikein voida vaikuttaa psykoosiin, skitsofreniaan. Sen sijaan ohjaamalla tavallisen elämän toimintoihin sairastunut pystyy elämään likimain samanlaista elämää kuin muutkin kansalaiset.

Tässä on meidän tavallisten ihmisten osuus. Kunnan viranomaisia -- hoitajia, kotihoidon työntekijöitä, työtoiminnan ohjaajia, toimintaterapeutteja -- ei yksikertaisesti riitä juuri muuhun kuin perushuolehtimiseen. He eivät ole naapureita, kanssaihmisiä, ystäviä, omaisia. Mielenterveyskuntoutujan tulisi olla nimenomaan kuntoutuja, mutta kuntoutumista ei ole yksinäinen TV:n tuijotus. Kuntoutujan on sairautensa vuoksi tavallista vaikeampaa luoda tavallisia ihmissuhteita. Siispä kanssaihmisen tulee auttaa ja myötäelää, ei katsella ohi, ei vierastaa, ei pitää huonompana. Autamme pyörätuolilla kulkevaa, autamme hengästyvää sydänsairasta, miksi emme auttaisi myös mielenterveyspotilasta, jonka tarvitsema apu on hiukan erilaista? Se on ihmissuhde- ja ystäväapua, kuunteluapua, tavallista ihmisten välistä kohtaamista arkielämässä.

En kirjoita tässä mitään siitä, miten nuo kymmenettuhannet voisivat työllään rakentaa tätä yhteiskuntaa, jos asenteemme olisi toinen, jos työpaikka voisi hyväksyä erilaisen, vajaakuntoisen. Kirjoitan vain inhimillisyydestä.

Kirjoittaja on Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS
Mainos

Kommentoi

Itse poikkean tuosta ylilääkärin kuvauksesta aika paljon, vaikka olenkin mielenterveyskuntoutuja. Mutta siitä kärsin, mistä hän kirjoittikin: ihmiset tänä päivänä eivät välitä sairaista tai "erilaisista" ihmisistä. Tämä kulttuuri kannustaa uraohjuksia, niitä jotka ottavat mitä tahtovat ja tekevät mitä tahtovat. Itse apua saatuani kouluttauduin ammattiin, mutta kukaan ei ota minua töihin. Syy? Sitä olen itkenyt ja miettinyt syyttäen itseäni. Syy on luultavasti se, että CV:ni on tyhjä. Kuka ottaa töihin ihmistä, jolla ei ole kokemusta? Ei kukaan. Niimpä sitä kokemusta ei ole jatkossakaan ja esim. masennus on ajoittain pahempi, kun näitä työasioita miettii. Tällä hetkellä uudelleenkoulutan itseäni. Mietin välillä, että miksi, eihän kukaan palkkaa silloinkaan. Mutta itseni takia! Koska minua kiinnostaa asiat! Toivoisin, että tämä yhteiskunta ottaisi töihin myös niitä, joilla ei vielä ole kokemusta. Uskaltaisi antaa mahdollisuuden! Moni tarvitsee sitä!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

No en ulkonäöllisesti kyllä mikään huomaamaton tai väritön ole, oon 206 cm pitkä ja raamikas jätkä vaikka kärsinkin skitsofreniasta!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Yksi kirjoituksen kommentoija kuvasi oloja ja hoitokäytäntöjen ehtoja milloin psykterapia auttaa psykoottisten käyttäytymistapojen vähenemiseen ja toimintakyvyn paranemiseen. Mutta ei tutkimuksellisesti toimivimmaksi osoitettu terapia ole kriisiterapia vaan metakognitiivinen ja kognitiivinen käyttäytymisterapia, joiden joitakin hoitostrategioita on usein myös kriisiterapioissa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tiedoksi, että psykoosiin ja skitsofreniaan todellakin voidaan vaikuttaa terapialla. Nykytiedon mukaan suuri osa psykooseista ja jopa skitsofreniasta on väärin diagnosoituja. Todellinen syy sairastumiseen on lapsuudessa sattuneet traumat jolloin oikea diagnoosi on dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Terapia ei kuitenkaan auta silloin jos ihmisen turvaverkosto on huono, elämäntavat haitallisia, talousasiat retuperällä tai pää on tumpattu liian täyteen lääkkeitä. Kun em. asiat on edes kohtalaisesti kunnossa ja ihminen saa asiantuntevaa traumaterapiaa, tämän on mahdollista kuntoutua aivan täysin työkykyiseksi. Toivoisin, että kyseinen ylilääkäri itsekin opiskelisi lisää ja suhtautuisi potilaisiinsa vielä entistäkin arvostavammin ja uskoen heidän kuntoutumiseensa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen omistanut lähes koko elämäni mielenterveyskuntoutujien tukemiseen vaikka kiitosta ei heru lähestulkoon mistään. Silti paras palaute on kun huomaa miten moneen hommaan heistä on ja kuinka aitoja ihmisiä ns. kuntoutujat ovat. Olen aina kannustanut olemaan ylpeä erilaisuudesta ja luonut uskoa kaiken tekemisen tuomaan hyvän olon tunteeseen, oli se sitten ilmaistyötä tai palkkatyötä. Olen huomannut kuinka mahdottoman vaikeasta tilanteesta ihminen punnertaa eteenpäin ja löytää ja vielä tykkääkin omasta persoonastaan.. Keinoilla millä? Uskon pienemmän yhteisön tukeen vaikeassa tilanteessa, uskon rauhaan, luontoon, eläinten läsnäoloon ja uskon turvalliseen elinympäristöön. Sillä voimaannutaan ja opitaan nauttimaan oman itsensä seurasta ja myös yksinolosta ilman yksinäisyyden tuntua.. Silloin ihminen pärjää missä vaan :) Silti taidan vaihtaa ammattia/elämäntapaa, koska ei ole asiakkaita luomaani ympäristöön tuloksista huolimatta. Kaiken täytyy tapahtua kaupungissa ja kaiken täytyy olla hienoa ja "terapiaa", verkostopalaveria, moniammatillista yhteistyötä joka ei auta siitä hetkestä eteenpäin sinne "avohoitoon" joka on yksin asumista valtaisan ihmislauman keskellä, niin yksin, ainakin kello neljän jälkeen. Onko niitä avuntarvitsijoita sittenkään? T. Pohdiskelija Nina

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onpa Pudasjärvellä suoraviivaista toimintaa,ja että psykologi kirjoittelee neuroleptejäkin.Olen tavannut lukuisia mielenterveyskuntoutujia, jotka selviytyvät itsenäisesti arjessaan ja osallistuvat harrastuksiin ym kuntouttavaan toimintaan.Lääkitys on tärkeä osa kuntoutumista.Zombeja en ole koskaan tavannut,kaikki ovat vastanneet kun heidän kanssaan puhunut.Päihdeongelma lienee yleinen suomen kansan keskuudessa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pudasjärvellä sosiaalitoimi on erikoistunut näiden zombien kasvattamiseen.Kun nuorelle ei löydy töitä eikä myönnetä työttömyyskorvausta,hän joutuu sosiaalitoimen asiakkaaksi.Sosiaalitäti toimittaa psykologille josta saa reseptin psyyken-ja unilääkkeisiin,jotka sosiaalitoimi maksaa.Näitä nuoret sitten popsii alkoholin kanssa ja aika moni on viime vuosina päättänyt päivänsä lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos
Mainos

Uutisvirta

77
Nuorten tupakointi vähentynyt, kannabiksen käyttö suomalaisten keskuudessa yleistynyt
76
Kerro meille: Mikä tärkeä tuote on kadonnut ruokakaupan hyllyltä? Mitä kaipaat sinne takaisin?
61
Jyväskylän yliopisto aloittaa esiselvityksen presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren gradusta - tutkii plagiointiväitteet
57
Oulu haluaa kaupunkilaisilta kehittämisideoita Ou jees! -kampanjalla –  "Sykkivä keskusta ja kyllä kylillä kelpaa"
45
Linnanmaan yhteiskampus etenee, alueelle kehitetään yritysaluetta - havainnekuviin piirretty myös raitiovaunurata
39
Suomi haluaa tehostaa ilmatorjuntaa yli 10 kilometrin korkeudessa - tarjouspyyntöjä uusista ohjuksista valmistellaan
35
Rinnettä alas jopa 80 kilometriä tunnissa – Kempeleen Köykkyriin Suomen neljäs alamäkiluistelurata

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Merja Kyllönen ylivoimainen !

187 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Merja Kyllönen ylivoimainen !

Näistä presidettiehdokkaista harvoja joka keskittyi omaan sanomaansa eikä keskittynyt louskuttamaan muiden virheitä! Ehk... Lue lisää...
Nuusa

Jari ja sarjakuvat

Jari

18.1.

Naapurit

18.1.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image