Menestyvällä tutkijalla on taito hakea vastauksia kysymyksiin. Tutkija osaa jakaa tutkittavan kysymyksen osakokonaisuuksiksi, jotka pystytään ratkaisemaan erikseen käyttäen tieteellisiä metodeja ja tutkimusvälineitä.
Hän osaa myös peilata tuloksia aiempaan tutkimukseen ja arvioida kriittisesti omien tulosten merkitystä ja oikeellisuutta. Osakokonaisuudet pystytään kokoamaan vastaukseksi suurempaan alkuperäiseen kysymykseen.
Tutkimisen taidon rinnalla on oltava taito asettaa ne kysymykset, joiden ratkaisemisella on merkitystä. Taito kysyä on tutkijalle vähintäänkin yhtä tärkeä kuin tutkimisen taito. Merkityksellisten kysymysten asettaminen vaatii paljon osaamista, jota ei enää kovin helposti löydä oman alan oppikirjoista, vaan se vaatii laajaa asioiden seuraamista ja vuorovaikutusta niin ihmisten kuin instituutioidenkin välillä. Ennakkoluulottomuuskin on tarpeen.
Usein uudet, raikkaat ja merkitykselliset kysymykset nousevat ideoista oman kokemusalueen ulkopuolelta – vieraalta tieteenalalta, tiedemaailman ulkopuolelta, vieraista kulttuureista ja alueista.
Tässä on yksi kansainvälisyyden merkityksistä, vaikka tarvittavaa erilaisuutta on paljon lähiympäristössäkin. Erilaisuus avaa meille uudenlaisia näkökulmia ja kirvoittaa ajattelemaan erilaisella tavalla. Näin syntyy uusia ajatuksia ja tutkimuskysymyksiä, joista huippuinnovaatiot ja -oivallukset ponnistavat.
Yliopiston kyky ratkoa tieteellisiä kysymyksiä perustuu tieteelliseen osaamispääomaan ja niitä tukevaan tutkimusinfrastruktuuriin. Kyvykkyys on syntynyt kymmenien vuosien aikana toimintaympäristön tarpeista ja tavoitteista. Toimintaympäristöllä voidaan tarkoittaa eritasoisia rakenteita konkreettisesta maantieteellisestä alueesta tai toimialasta aina abstraktiin kansainväliseen tiedeympäristöön.
Nykyisessä kilpailun ja niukkuuden maailmassa on välttämätöntä, että osaaminen on korkeatasoista. Syytä on myös huolehtia siitä, että osaaminen on tunnettua ja tunnustettua.
Kysymysten ratkaisu vaatii monien tieteenalojen yhteistyötä. Mitä useampia korkealaatuisia tieteenaloja saadaan toimimaan yhdessä, sitä useampiin kysymyksiin yhteisö pystyy vastaamaan.
Tutkimustyössä hedelmällisen ja syvällisen yhteistyösuhteen syntyminen vaatii tahtoa ja ponnisteluja. Jos mahdollisesti pitkääkin fyysistä tai henkistä välimatkaa ei voiteta eikä riittävää ajatustenvaihtoa synny, tekeminen eriytyy useammiksi erillisiksi kysymyksiksi ja yhteistyön tulos jää kokonaisuuden tavoitteen kannalta laihaksi.
Suomessa on kannustettu yhteistyöhön toisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Esimerkiksi Tekesin rahoituksen edellytyksenä on käytännössä ollut yhteistyö alueen ulkopuolisen toimijan kanssa.
Tulokset ovat jääneet rahoitukseen nähden ohuiksi, ja yhteistyörakenteet rahoituksen mittaisiksi. Nyt Suomessa kannustetaan alueellisiin monipuolisiin osaamiskeskittymiin, joissa kaikki alueen toimijat työskentelevät yhdessä valittujen alueiden ympärillä. Maantieteellisesti läheisillä rakenteilla on hyvä mahdollisuus pysyvään yhteistoimintaan ja jatkuvaan kehittymiseen, jos toimijat sitoutuvat niihin aidosti.
Aito sitoutuminen vaatii tahtoa osaamisen kehittämiseen, ja kilpailutilanteessa sitoutuminen on mahdotonta. Herääkin kysymys, jääkö organisaatioiden välinen tutkimusyhteistyö pinnalliseksi ilman organisaatioiden yhdistämisiä tai merkittäviä sitovia sopimuksia.
Alueellisten keskittymien osaamisprofiili nousee toimijoiden uniikista huippuosaamisen kombinaatiosta. Käytännössä profiili juontaa juurensa alueen ja muun toimintaympäristön historiasta ja tarpeista. Korkean laatutason takaamiseksi, on hyvä keskittyä rajalliseen määrään pääteemoja ja profiloivia osaamisia. Tätä varten työstämme parhaillaan Oulun yliopiston strategiaa.
Strategian valmistelussa lähtökohdaksi asetettiin olla laadukas kansainvälinen tiede- ja innovaatioyliopisto. Katsantokannaksi otettiin globaalit haasteet ja megatrendit – digitalisaatio, hyvinvointi, ympäristönmuutos ja kestävyys. Valmisteluun on osallistunut satoja yliopistolaisia, koska tutkimusryhmät ja koulutuksen vastuuhenkilöt on haluttu saada työhön mukaan.
Strategiaprosessimme on edennyt vaiheeseen, jossa sidosryhmät kiinnitetään hankkeeseen. Saadaksemme mukaan alueen toimijoiden osaaminen ja varmistuaksemme siitä, että keskitymme toimintaympäristön kannalta olennaisiin kysymyksiin, olemme lähettäneet sidosryhmille kutsun vastata strategiakyselyymme. Jos olemme unohtaneet jonkun halukkaan tahon, niin kyselyyn pääsee mukaan ottamalla yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Tammikuussa meillä on strategia, jota jalkauttamalla yliopisto ja sen yhteistyökumppanit pystyvät yhdessä vastaamaan valittuihin yhteiskunnan tarpeisiin nykyistäkin paremmin.
Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.