Suomen Keskusta -puolueen johtamien Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallitusten toimintakausien yksi suurimmista saavutuksista liittyi yliopistouudistuksen valmisteluun ja toimeenpanoon, jota ensin sosiaalidemokraattinen Antti Kalliomäki ja sitten kokoomuslaiset opetusministerit Sari Sarkomaa ja Henna Virkkunen käytännössä johtivat. Yliopistouudistus ja sitä täydentävä ammattikorkeakoulu-uudistus kuitenkin jatkuu Jyrki Kataisen nykyisen hallituksen aikana ja tällä kertaa vetäjänä on taas sosiaalidemokraattinen ministeri. Korkeakoulupolitiikan toimeenpanossa on kaikilla kolmella puolueella ollut selkeästi samanlainen päälinja, jota voisi kutsua metropolipolitiikaksi.
Vanhasen hallitusten yliopistouudistus rakentui pitkälti elinkeinoelämän ajaman huippuyliopistoajattelun ympärille. Suomalaisia yliopistoja pidettiin takapajuisina, vanhanaikaisina, sisäänpäinkääntyneinä ja köyhinä valtion tilivirastoina, joista yksi haluttiin nostaa muiden yläpuolelle teknillisen tutkimuksen laadussa ja tähän kytkeytyvässä tutkimustulosten kaupallisessa soveltamisessa, johon insinööriajattelussa kytkettiin vielä tuotteistaminen ja tuotteiden koristelu designilla, brändillä ja estetiikalla. Koska suomalainen yhteiskunta keskittyy pääkaupunkiseudulle ja esimerkiksi Oulun teknologiabuumin parhaan ajan nähtiin jo muuttuneen historiaksi, niin Vanhasen johtaman valtioneuvoston oli helppo valita yksi espoolainen ja kaksi helsinkiläistä korkeakoulua huippuyliopiston rakennuspuiksi.
Mikään näistä korkeakouluista ei ylittänyt esimerkiksi Oulun yliopistoa kansainvälisillä mittareilla arvioidussa tieteen tasossa tai laajuudessa, mutta metropolipolitiikka käänsi vaa’an siihen suuntaan, että juuri niin sanotun Polin, yritysjohtajien perinteisen koulun, ympärille haluttiin rakentaa suomalainen huippuyliopisto. Valtiosihteeri Raimo Sailas veti huippuyliopiston suunnitteluryhmää, joka jätti esityksensä opetusministeri Kalliomäelle 19.2.2007.
Helsingin ja Espoon huippuyliopistolle, Aallolle, suunnattu valtionavun taloudellinen tasokorotus oli omaa luokkaansa eikä esimerkiksi Itä-Suomeen tai Turkuun fuusion kautta syntyneille uusille yliopistoille ohjattu kuin vaatimaton lisärahoitus Aaltoon verrattuna.
Yliopistojen tieteellisen laadun tasokorotus ei onnistu runsaalla rahoituksellakaan kovin nopeasti. Shanghai Jiaotong -yliopisto julkisti elokuussa 2011 kuuluisan listansa maailman parhaista yliopistoista. Suomalaisyliopistoista viisi mahtui 500 maailman parhaan yliopiston joukkoon. Suomen paras yliopisto oli Helsingin yliopisto ja myös Oulun, Turun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sijoittuivat listalle, mutta Aalto ei mahtunut listalle lainkaan.
Kataisen nykyisen hallituksen kärkiprojekti yliopistojen kehittämisessä on huipputaideyliopiston suunnittelu. Sosiaalidemokraattinen Jukka Gustafsson vetää hanketta opetusministerinä. Yllättävää ei ole, että jälleen kolmelle helsinkiläiselle korkeakoululle on luvattu merkittävä valtion vuosittainen tasokorotus, joka tällä kertaa leikataan yliopistokehyksen sisältä eli muilta korkeakouluilta. Tällä tullee olemaan vaikutusta myös muualla Suomessa järjestetyn taidekoulutuksen rahoitukseen, vaikka Taideyliopistoa valmistellut työryhmä toisin esitti.
Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyvät vuoden 2013 alussa vapaan taiteen yliopistoksi, jonka nimeksi tulee Taideyliopisto, englanniksi University of the Arts Helsinki. Taideyliopisto koostuu kolmesta akatemiasta, jotka ovat koulutukselliselta sisällöltään ja kulttuuriselta painoarvoltaan yhdenvertaisia. Nykyisten yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat siirtyvät Taideyliopistoon sen aloittaessa toimintansa. Opiskelijoita on yhteensä noin 2000 ja henkilötyövuosia noin 600. Taideyliopistolle lähivuosina suunnattava valtionapu suhteessa opiskelijamäärään tulee ylittämään reippaasti aiemman huipun, Aalto-yliopiston.
Aalto-yliopisto ja Taideyliopisto ovat myönteisiä uudistuksia ja tuovat lisäarvoa suomalaiseen yliopistoelämään. Samalla kuitenkin kolmen puolueen systemaattisesti läpiviemä metropolipolitiikka herättää kysymyksiä. Ajatus siitä, että opiskelijat opiskelevat joissain muualla kuin metropolissa – vaikka he olisivat käyneet lukionsa metropolissa – ei ole kansainvälisesti poikkeuksellinen. Yhdysvalloissa niin sanottuun murattiliigaan, Ivy League, kuuluvat eliittiyliopistot saattavat sijaita pienissä maaseutukaupungeissa: esimerkiksi Darmouth College 11 000 asukkaan Hanoverissa New Hampshiressa. Britanniassa prinssi William opiskeli ja valmistui vuonna 2005 St Andrewsin yliopistosta skotlantilaisesta pikkukaupungista.
Tuoreessa Helsingin kaupungin Guggenheim-museokeskustelussa Guggenheimin Helsinkiin rakentamisen kannattajat vetosivat siihen, että Guggenheimin museo nosti aiemmin syrjäisenä pidetyn Bilbaon kaupungin suosituksi matkailukohteeksi Espanjassa. Vertauksen heikkous on siinä, että Baskimaan pääpaikka Bilbao on Espanjan Inari ja Helsinki on Suomen Madrid. Silti kukaan ei ole tietojeni mukaan esittänyt Guggenheim-museon rakentamista Inariin tai esimerkiksi Savukoskelle.
Sekä Aalto-yliopiston että Taideyliopiston tavoitteena on ollut tieteen, taiteen ja elinkeinoelämän suhteen tiivistäminen. Tieteen ja elinkeinoelämän suhde on tekniikan ja kaupan alalla ollut perinteisesti tiivis, mutta yhteiskuntatieteessä ohut. Taiteen ja elinkeinoelämän suhde oli Suomessa tiiviimmillään 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Vuonna 1939 perustettiin Suomen taideakatemia, jonka isännistön yhteydet pankki- ja vakuutusmaailmaan olivat kiinteät.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.
Kommentit