Jo huipulla olevien nuorten soitto sai arvostetun mestarin repimään hiuksiaan ja huutamaan latinatemperamentilla: "Ei tämä ole musiikkia. Loistavaa tekniikkaa, mutta ei musiikkia! Teidän täytyy ymmärtää kokonaisuus! Vasta kun ymmärrätte kokonaisuuden, soittamisesta tulee musiikkia!"
Muistan hyvin, miten nuorten lahjakkuuksien otsalla kimmelsivät hikipisarat, mutta maestro ei antanut armoa. Hän halusi opettaa, että kuka tahansa voi sitkeällä harjoittelulla saavuttaa teknisen huipun, mutta musiikista tulee oikeaa musiikkia vasta sitten, kun tulkitsija ymmärtää säveltäjän sanoman ja osaa tulkita sitä oikein. Ja mikä tärkeintä: kokonaisuus ratkaisee.
Politiikan "ammattitaito" on mielestäni kokonaisuuksien ymmärtämistä. Ensiksi tulevat arvot, sitten kokonaisuuden ymmärtäminen. Tunnetusti piru piilee yksityiskohdissa, mutta kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Pirun sijasta suomalainen metafora pohjautuu metsään: metsä on nähtävä puilta.
Välillä tuntuu, että kokonaisuuksien ymmärtäminen on Suomen EU-politiikassa nyt hakusessa. Suomen ja suomalaisten pelastaminen mahdollisesta tulevasta kurjuudesta on Suomen päätöksentekijöiden ykkösasia, mutta onnistuuko se pitkittämällä ja jarruttamalla EU:n yhteistä päätöksentekoa? Eikö taantuman ja kurjuuden estäminen ole pääasia Viimeisin kiista koskee päätöksentekoa EU:n pysyvästä kriisirahastosta (EVM). Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanta on kiistatta "jumalansanaa": perustuslakia on noudatettava kaikissa käänteissä, mutta yhtä tärkeää Suomen vaikutusvallalle on, että Suomi on mukana pelastamassa euroa ja Eurooppaa. Suomen on oltava aina osa ratkaisua eikä osa ongelmaa.
Kysymys on vaikutusvallasta, mutta myös kasvusta ja työllisyydestä. Jos Eurooppa hyytyy, niin Suomi hyytyy alta aikayksikön. Vai ovatko vuoden 2008 tapahtumat jo unohtuneet? Rakentavaa ratkaisua on etsittävä eikä jäätävä ulos ratkaisuista. Yksimielisyysvaatimus niin taloyhtiöiden hallituksissa kuin EU:n päätöksenteossakin johtaa siihen, että haluttomimmat ja hitaimmat estävät uudistukset.
"Pitää olla liikkeellä ja hakea ratkaisua", Paavo Lipponen opastaa hallitusta aivan oikein. Ministereille on nyt annettava työrauha ja uudet tiedot esimerkiksi kriisirahaston ja pysyvän rahaston suhteista voivat aukaista monta solmua.
Kritiikki sekamelskaista huippukokousta kohtaan on perusteltua. Yksi selitys kaaokselle on EU:ta hallitsevan keskustaoikeiston Marseillesin kokouksen lähes täydellinen epäonnistuminen. Voin yhtyä jo aiemmin EPP:n ryhmäpuheenjohtajan Joseph Daulin parlamentissa antamaan lausuntoon, jossa hän syytti omaa poliittista perhettään kriisin huonosta hallinnasta.
Tällä hetkellä kukaan ei pysty sanomaan, mikä on Eurooppaa ja koko maailmaa ravisuttavan kriisin lopputulos. Täydellinen kaaos ja syvä taantuma ovat mahdollisia. Historian saatossa kurjistumiseen on Euroopassa usein liittynyt nationalismi ja ääriryhmien vaikutusvallan kasvu. Näkyvissä on jo nyt ainakin lievä taantuma euroalueella.
Nähdäänkö Suomessa metsä puilta? Onko Suomessa tarpeeksi poliittista halua ja tahtoa pelastaa rahaliitto ja puolustaa Euroopan ideaa? Presidenttiehdokkaista ainakin keskustan Paavo Väyrynen ja perussuomalaisten Timo Soini ovat jo ilmaisseet halunsa siirtyä käpykaartiin kamppailussa euron ja euroalueen puolustamiseksi. Molemmat siis ajattelevat, että Suomi ja suomalaiset voidaan pelastaa syntyvästä kurimuksesta hakeutumalla EU:sta irti. Vain öljyrikas Norja voi ajatella niin. Ja Norjakin tekee kaikkensa, jotta voisi vaikuttaa edes hiukkasen EU:n päätöksiin.
Paavo Lipposen mukaan on mentävä Titanicin ohjaamoon ja kaikin voimin käännettävä laivan suuntaa, jotta onnettomuudelta vältyttäisiin. Jos Eurooppa-laivan annetaan nyt törmätä jäävuoreen, niin myös pelastusveneet uppoavat.
Jos kaaosteoria toteutuu, niin myös suomalaisten käy huonosti. Jo nyt Suomen vienti ja teollisuustuotanto ovat kääntyneet laskuun. Euroalueen ulkopuolella olevan Ruotsinkin talous on törmäämässä jäävuoreen. Suomi velkaantuu muiden euromaiden tapaan, joten elvytysvaraa ei liiemmälti enää ole. Kaiken lisäksi Suomi on sitoutunut kääntämään velkaantumisen laskuun vuoteen 2015 mennessä vaikka leikkaamalla ja veroja kiristämällä. Missään laskelmissa ei ole otettu huomioon vakavan taantuman mahdollisuutta. Euroa on puolustettava, mutta EU on vielä isompi asia kuin euro. Se on malli maailmalle oikeusvaltion periaatteista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja maanosan sosiaalisesta mallista.
Venäjän kehitys on arvaamaton eikä nousevista talouksista kuten Kiinasta ole malliksi maailmalle ja tulevaisuudelle. Viimeisin esimerkki tästä on kansainvälinen ilmastokokous Durbanissa. Oli turhan tuskallista saada aikaan edes tiekartta miten edistyä. Jos ilmaston lämpenemisen annetaan jatkua, seuraukset koko ihmiskunnalle ovat katastrofaaliset. Kiinalaiset ovat jo ehtineet moittia Eurooppaa liian korkeista ympäristönormeista, kuluttajasuojasta ja ihmisoi-keuksien pitämistä politiikan esityslistalla.
Kirjoittaja on oululainen EU-parlamentaarikko.
Kommentoi